Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen asioista kertominen ulkopuolisille
06.08.2021 |
En liiemmin koskaan puhu parisuhteen asioista esim. ystävilleni, koska koen että parisuhteen asiat kuuluvat vain parisuhteen osapuolille ja on epäkunnioittavaa kumppania kohtaan juoruta yksityisasioita asiaan kuulumattomille, enkä kyllä itsekään hirveästi pidä siitä jos kumppani esim. kertoo kaverille riidoistamme sen sijaan että selvittäisi riitaa minun kanssani mihin saattaa kuulua jotain hyvin arkaluontoisia minuun liittyviä asioita. Nyt olen aloittamassa terapian. Parisuhteessa on käynyt asioita ja mulle tehty ja sanottu asioita jotka ovat aiheuttaneet mielenterveydelleni haasteita ja tunnen vaikeutta kantaa näitä asioita sisälläni. Minusta kuitenkin tuntuu että "petän" miehen luottamuksen jos kerron ulkopuolisille näistä asioista. :/
Yleinen kysymys: Kenelle ja mitä ja missä tilanteessa on hyväksyttävää kertoa oman parisuhteen asioita kun kumppani ei ole läsnä? Vai onko koskaan?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
13, 15 ja 16 saamat alapeukut osoittavat yllättävän monen palstalaisen kannattavan parisuhdeväkivaltaa. Pitäisikö olla huolissaan?
Mietin samaa. Olen 16, joka ei IKINÄ puhunut mistään kumppaninsa intiimiasioista parille luottoystävälleen. Puhuin mm. siitä, että kumppani on erikoisella tavalla huolissaan minun ja miespuolisten työkavereitteni väleistä ja siitä, että kaikki vähänkään nopeasti viikko-ohjelmaani tulleet muutokset saivat hänet epäluuloiseksi. Puhuin siitä, että tunnen minua vahdittavan. Lopulta tässä suhteessani mukaan tuli fyysinen väkivalta.
Kyllä oman parisuhteensa fiiliksiä on voitava jakaa. Ei parisuhteen kuulu olla kenenkään elämässä mikään suljettu tynnyri. Ja jos kumppanilla on puhtaat jauhot pussissaan, miksi pitäisi olla huolissaan toisen läheiselle ystävälleen kertomasta? Mitä pelättävää on siinä, että kumppanilla on ystäviä? Mitä ystävän kanssa on tarkoitus puhua jos ei siitä, mitä tuntee?
Kontrolloivat ja mustasukkaiset kumppanit ovat juuri niitä, jotka eivät myönnä käytöksestään olevan mitään vikaa. Hehän ovat vain huolissaan. Miten tällaisesta ongelmasta edes heidän kanssaan voisi keskustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
terapeutille ok. kenellekään muulle ei.
Tämän takia kohta puoli Suomea on terapiassa, kun edes luottamuksellisissa, läheisissä ei-ammatillisissa suhteissa ei muka saisi puhua mistään omaa mieltä painavasta.
Jos kuulut niihin, jotka kertovat ystäviensä asioita puolisolleen, voit varmaan kertoa silloin puolisosikin asioita ystävillesi. Ei siis ole mitään yleistä sääntöä, kenen asioita voit kertoa ja kenelle. Poikkeuksena tietysti tilanne silloin, jos työhösi liittyy vaitiolovelvollisuus. Silloin et puhu työssäsi kuulemistasi asioista sen enempää puolisollesi kuin ystävillesikään.
Miehet ei saa juoruilla parisuhteen asioista. Minä, nainen, saan hakea tukea ystäviltä, koska olen herkkä ja äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan, että omaa pesää ei saa liata. Kuitenkin olen sitä mieltä, että omaa tuskaansa saa vuodattaa pois. Se vähentää mielenterveysongelmia. Asiat ovat ihmisellä tosi hyvin, jos hänellä on luottoystäviä, joilla on kuulevat korvat ja viisaita näkökulmia. Yksin pystyynkuollutta parisuhdetta märehtien ja tunteitaan pullottaen tulee hulluksi.
Mielestäni parisuhteen luottamuksellisia asioita ei kerrota eteenpäin muille. Tällä tarkoitan arkaluontoisia asioita joista jompi kumpi on pyytänyt pysymään vaiti. Esimerkkinä sairaudet, intiimit asiat, pahat mokat, riidat. On erittäin nöyryttävää kun puoliso päättää kertoa illanistujaisissa vitsinä puolison mokasta josta puoliso on nimenomaan pyytänyt pysyä vaiti. Tällainen käytös syö luottamusta.
terapeutille ok. kenellekään muulle ei.