Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhuksen puheet kuolemasta
06.08.2021 |
Miksi vanhus haluaa tuoda esille näitä juttuja kuolemasta, mm. "joutaisi jo mullan alle", "hukkumalla on kuulemma helppo kuolla" (aha, kukas sen on tullut kertomaan että helppoa oli..), "katsoin dokumentin joka oli eutanasiasta". Viimeksi eilen totesin äidilleni kun alkoi eutanasiasta puhumaan että se on kuule varakkaiden hommaa, maksaa 10.000-15.000e päästä pois esim. Sveitsissä ja ei sinne vaan mennä tosta vaan. Samoin puhelee että hän taitaa kyllä pian muuttaa hoivakotiin. Siinäkin asiassa piti palauttaa maan pinnalle että jos ei ole enää omaisuutta tai 5000e eläkettä, sinne pääsee vasta kun ei selviä enää kotona, jos silloinkaan. Oli vähän pettyneen oloinen ja hämmästynyt. Olisi varmaan kannattanut miettiä näitä asioita silloin kun jakoi ennakkoperintöä meille lapsille että ehkä sitä tarvetta on vanhana itsellekin. Totesin lopuksi että miksi mulle kertoilee noita juttuja. Itse olen masentunut ja olen jollain tavalla alkanut jo tehdä luopumistyötä äidistä vaikka ihan kohtuu hyvässä kunnossa hän on mutta tänä keväänä tajusin että se turva ja tuki, mitä äidiltä saanut, on poissa. Koen jopa vihantunteita äitiäni kohtaan vaikka hän ollut elämäni tärkein ihminen, apu ja turva. Haluaisin todellakin viettää hänen kanssaan aikaa mutta kun näkee ettei ole enää se sama ihminen kuin ennen, ahdistaa ja pyörittelen koko ajan mielessäni miten selviän kun hän kuolee. Kai tämä on vaan sitä pelkoa rakkaan ihmisen menetyksestä. Muilla samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (11)
Ja hyväähän hän tarkoitti jakamalla ennakkoperintöä. Perintöriidat voi vähentyä, halusi tukea lapsiaan, ja monesti asiantuntijat kehottaneet jakamaan ennakkoperintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini on selvästi höpertynyt, muisti on mennyt huonommaksi. Samoin ( kuulemma) miesystävällä. Kumpikin on vähän epäkäytännöllinen, taiteilijatyyppi, joille lainsäädäntö ja sen keltaiset asiat on vieraita.
He ovat menossa avioon.
Kuolemaa on luonnollista alkaa prosessoimaan jossain vaiheessa. Ehkä hän haluaa alkaa valmistelemaan sua siihen, että pärjäät hänen kuoleman jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on selvästi höpertynyt, muisti on mennyt huonommaksi. Samoin ( kuulemma) miesystävällä. Kumpikin on vähän epäkäytännöllinen, taiteilijatyyppi, joille lainsäädäntö ja sen keltaiset asiat on vieraita.
He ovat menossa avioon.
Kaltaiset asiat. Tosin heille on sama onko keltainen vai kaltainen.
Toivottavasti äidilläsi olisi joku jolta saisi tukea. Vanhemmatkin ovat vain ihmisiä. Luulen että äitisi vain toivoisi kokemuksia että joku huolehtii ja kysyy välillä hänen vointia yms. Vanheneminen ja sairastelu tekee usein pelokkaaksi ja ihminen hakee turvaa läheisistä tai muista juuri noin että testaa välittääkö/auttaako kukaan jos hän itse voi tai kertoo/vihjaa voivansa huonosti. Vaikka se on joskus vain ns huomionhakua niin ei ole väärin helpottaa läheisen oloa tarjoamalla empatiaa ja kysyä vaikka että mikä saa hänet ajattelemaan kuolemaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakee huomiota tuolla. Anoppi tekee ihan samaa vaikka on täysin terve ja hyväkuntoinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi ollut tuki ja turva, ansaitsee apua, koita olla kärsivällisempi. Kuulostaa kyllä masentuneelta eli ammattiapuakin tarttis. Meniskö lääkäriin.
Toisin kuin yleinen luulo on, vanhuus ei tarkoita että tahtoo kuolla.
Ei suostu lääkäriin. Hällä ollut viime aikoina koronan oireita, toki rokotettu, mutta eipä se pois suljettu ole ettei voisi sitä saada. Ei suostunut testiin. Valittaa jalkojen kipua (ylipainoa, nivelrikko?) ja kun ehdotan lääkäriin menoa, ei sieltä kuulemma saa apua, ei nää sitä vaihtoehtoa että ehkä voisivat vaikka määrätä tujumpia kipulääkkeitä ja sitä myötä olo helpottuisi.
Tiedän että minun olisi oltava kärsivällisempi, käyn hänelle kaupassa, toki hän käy myös itse. Olen samaa mieltä että hän vaikuttaa masentuneelta. Miten asian voisi ottaa esille ihmisen kanssa mikä kieltää kaiken ja ei halua apua? Ja kun omat hermot ovat pinnassa ja menetän hermoni helpsoti hänen kanssaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin omaisyhdistys tms?
Auttava puhelin?
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti äidilläsi olisi joku jolta saisi tukea. Vanhemmatkin ovat vain ihmisiä. Luulen että äitisi vain toivoisi kokemuksia että joku huolehtii ja kysyy välillä hänen vointia yms. Vanheneminen ja sairastelu tekee usein pelokkaaksi ja ihminen hakee turvaa läheisistä tai muista juuri noin että testaa välittääkö/auttaako kukaan jos hän itse voi tai kertoo/vihjaa voivansa huonosti. Vaikka se on joskus vain ns huomionhakua niin ei ole väärin helpottaa läheisen oloa tarjoamalla empatiaa ja kysyä vaikka että mikä saa hänet ajattelemaan kuolemaa jne.
Samaa olen miettinyt. Näen kyllä selkeitä masennuksen oireita. Itselle on vaan kamalan vaikea puhua tunteista ja esim.kuolemasta hänelle tai ottaa tätä hänen mahdollista masennustaan esille kun olen saanut kasvatuksen häneltä missä ei näytetä tunteita. Niin hirveän vaikea puhua tunteellisista asoista. Selkeästi on vihjailuja etten kutsu häntä kylään jne. Haluan kutsua ja ollaan oltu päivittäin ennen tekemisissä jne mutta nykyään mielessäni jo raivostun kun arvostelee kotiamme, milloin kukkia ei ole kasteltu tms. Tällä hetkellä kanssakäyminen on vähän sellaista molemmin puolista piikittelyä mikä ei ole oikein ainakaan minun puolelta mutta voin tällä hetkellä itse todella huonosti, pelko jo omastakin pärjäämisestä niin tämä äidin tilanne stressaa lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä vähentää tapaamisia ja kysy kunnasta, miten teitä voitaisiin auttaa.
Elämäsi jatkuu äidin poismenon jälkeenkin, ja siihen olisi hyvä varautua ajoissa.
Alue: Aihe vapaa
Jos äitisi ollut tuki ja turva, ansaitsee apua, koita olla kärsivällisempi. Kuulostaa kyllä masentuneelta eli ammattiapuakin tarttis. Meniskö lääkäriin.
Toisin kuin yleinen luulo on, vanhuus ei tarkoita että tahtoo kuolla.