Täytin 28 ja ikään kuin havahduin siihen miten nopeasti nuoruus ja sen kauneus meni ohi

Vierailija kirjoitti:

Odota kun täytät 35v, tämä on yhtä h e lvettiä!

miehet ei katso sua, vaan sun 15v tytärtä. Tekee mieli narun jatkoksi

N36

10v sitten valitit kun miehet tuijottaa SINUA joka paikassa, nyt valitat kun eivät tuijota sinua enää missään vaan sinun TYTÄRTÄSI :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odota kun täytät 35v, tämä on yhtä h e lvettiä!

miehet ei katso sua, vaan sun 15v tytärtä. Tekee mieli narun jatkoksi

N36

10v sitten valitit kun miehet tuijottaa SINUA joka paikassa, nyt valitat kun eivät tuijota sinua enää missään vaan sinun TYTÄRTÄSI :D

En ole koskaan valittanut huomiosta!

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävää, jos tunnet noin. Itse täytin juuri 29 ja tuntuu, että koko ajan vain paranee. Vaate- ja hiustyylinikin ovat nykyisin paljon imartelevammat, kun vertaa esim. pari vuotta vanhoihin kuviin.

Voithan sä noin ajatella, mutta et sä enää mikään nuori ole.

Vierailija kirjoitti:

Musta taas tuntuu, että näin 28-vuotiaana olen vasta puhjennut kukkaan! Nuorena olin jotenkin kömpelö ja epävarma, tein aika noloja tyylivalintoja enkä osannut korostaa parhaimpia puoliani. Elämäntavoissakin oli parantamisen varaa, mikä varmaan vaikutti ulkonäköön.

Nykyään pidän hyvää huolta itsestäni, nautin naisellisuudestani ja näteistä vaatteista ja kannan itseäni ylpeydellä. Miehetkin noteeraa kaupungilla kulkiessa ihan eri tavalla kuin koskaan ennen.

Tässähän tämä. Mietin, onko ap oikeasti vähän pinnallisesti ulkonäköönsä kiintynyt nuori nainen, vai mies, joka trollaa koska tykkää nuorista, ulkonäöstään epävarmoista naisista, jotka ovat helpompia pyörittää.

Itse olen vanhempi, ja vuosi vuodelta tykkään peilikuvastani enemmän. Se 28-vuotias näyttää kuvissa söpöltä lapsukaiselta, mitä en itse tietenkään nähnyt. Taisin olla huolissani tulevasta kolmenkympin kriisistä, jolloin vanhuus iskisi. :D

Odotahan kun täytät 40, sitten se vasta v""ittaa ja ahdistaa! Sinä sentään voit sanoa olevasi vielä parikymppinen, minä en ole enää edes kolmekymppinen :(

Mä olen jo 43v ja selkeästi ulkonäöllisesti parhaat vuodet oli vasta 35-38 paikkeilla. Sain kropan kuntoon lasten jälkeen ja lopullisesti löysin tyylini ja opin mikä mulle sopii enkä enää vaihdellut kampausta/hiusväriä tms. Mulla oli noina vuosina myös ihana miesystävä joka sai mut tuntemaan oloni naiseksi ja hehkumaan.

Nyt olen jo 43v ja tuntuu et vaikka ulkonäkö on mennyt vähän alaspäin (kasvot hiukan roikkuu, väsyneemmän näköinen) niin elämä on jotenkin vielä parempaa ja mikä oudointa; ikinä ei ole näin ”tasokasta” miesseuraa ollut.. huomiota 30-33v miehiltä ja ihania treffejä, seurustelukin nyt päällä 30v ihastuttavan miehen kanssa.

Olen myös aloittanut ihan uuden harrastuksen (kamppailulaji) johon hurahtanut täysin ja se muokannut myös vartaloa uuteen malliin, tässäkin iässä näköjään tulee lihasta ja keho muuttuu paljonkin. Tuntuu että monella tapaa elämän parasta aikaa just nyt

Toista se on meillä miehillä. Vienti vasta tosissaan alkaa tässä iässä:)

M29

Vierailija kirjoitti:

Toista se on meillä miehillä. Vienti vasta tosissaan alkaa tässä iässä:)

M29

Juuri näin. Tuo on se ikä milloin parta kasvaa jo kunnolla, on rintakarvoja ja sellaista miehekkyyden särmää. On myös rahaa, enemmän itsevarmuutta ja pidemmälle kehittynyt tyyli. 28-35v on miehen kulta-aikaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö.

Mä oon kohta 50 mutta en ajattele kuten ap. Okei toki olin hehkeämpi ja nuorempi nuorena. Mutta se oli silloin se. Kyllä viiskymppisetkin voi olla virlä ihan ihmisen näköisiä. Mietihän joitain vanhempia duunikavereita tai sukulaisia. Mieti, olisiko heidän elämänarvoissaan jotain oppimista. Jotain he tekevät toisin kun ennen aikojaan vanhentuneet.

Itse tein näin siinä reilut parikymppisenä. Yritä pysyä mitoissasi, huolehdi ulkonäöstäsi, tee kivoja juttuja usein, yritä pitää sopiva elämänasenne. Liukuntaa sopivasti. Valitse itsellesi sopiva kumppani ja mieti tarkkaan lapsi kysymys. Yritä pitää talous balanssissa. Ja naura paljon.

Ihme saivartelua teillä. Mäkin oon jo 50 ja ihan ihmisen näköinen edelleen ja elämä ihan ok, mutta tosi asia on se niin kuin ap sanoi, että se nuoruus menee nopeasti ohi eikä siihen enää ole paluuta. Vaikka kuinka yrittää asioita mielessään muuksi muuttaa, niin kyllähän 20-vuotias näyttää ihan erilaiselta kuin viiskymppinen ja erilaisenlta kuin 30-vuotias. Nuori on nuori ja keski-ikäinen on keski-ikäinen, eikä sitä asiaa ajatuksen voimalla muuteta.

Elämän paras osahan vasta alkaa kolmekymppisenä! Silloin opinnot on valmiit ja työkokemustakin jo sen verran, että saa ns oikeita oman alan töitä ja pystyy alkaa luomaan uraa. Ympäristö ottaa vakavammin, kun ei näytä ihan teiniltä enää. Rahaa tulee mukavasti ja lomia alkaa kertyä. Vasta tuossa vaiheessa voi alkaa elää itselle ja nauttia elämästä.

Olen ollut onnellisimmillani ikävuodesta 33 alkaen. Nyt olen 42 ja aina vain onnellisempi. En ikimaailmassa vaihtaisi nykyistä ikääni mihinkään kakkosella alkavaan! Ikinä! Urani on nyt siinä vaiheessa, että nojaan vain taaksepäin ja tarkistelen muiden tekemisiä, sekä neuvon tarvittaessa. Kaikki puitteet on maksettu ja hoidettu. Todellinen vapaus, riippumattomuus ja huolettomuus on täällä.

Nuoruudella ei tee mitään, sehän menee opiskellessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo 43v ja selkeästi ulkonäöllisesti parhaat vuodet oli vasta 35-38 paikkeilla. Sain kropan kuntoon lasten jälkeen ja lopullisesti löysin tyylini ja opin mikä mulle sopii enkä enää vaihdellut kampausta/hiusväriä tms. Mulla oli noina vuosina myös ihana miesystävä joka sai mut tuntemaan oloni naiseksi ja hehkumaan.

Nyt olen jo 43v ja tuntuu et vaikka ulkonäkö on mennyt vähän alaspäin (kasvot hiukan roikkuu, väsyneemmän näköinen) niin elämä on jotenkin vielä parempaa ja mikä oudointa; ikinä ei ole näin ”tasokasta” miesseuraa ollut.. huomiota 30-33v miehiltä ja ihania treffejä, seurustelukin nyt päällä 30v ihastuttavan miehen kanssa.

Olen myös aloittanut ihan uuden harrastuksen (kamppailulaji) johon hurahtanut täysin ja se muokannut myös vartaloa uuteen malliin, tässäkin iässä näköjään tulee lihasta ja keho muuttuu paljonkin. Tuntuu että monella tapaa elämän parasta aikaa just nyt

Sitten sä heräsit.

:D

Vierailija kirjoitti:

Elämän paras osahan vasta alkaa kolmekymppisenä! Silloin opinnot on valmiit ja työkokemustakin jo sen verran, että saa ns oikeita oman alan töitä ja pystyy alkaa luomaan uraa. Ympäristö ottaa vakavammin, kun ei näytä ihan teiniltä enää. Rahaa tulee mukavasti ja lomia alkaa kertyä. Vasta tuossa vaiheessa voi alkaa elää itselle ja nauttia elämästä.

Olen ollut onnellisimmillani ikävuodesta 33 alkaen. Nyt olen 42 ja aina vain onnellisempi. En ikimaailmassa vaihtaisi nykyistä ikääni mihinkään kakkosella alkavaan! Ikinä! Urani on nyt siinä vaiheessa, että nojaan vain taaksepäin ja tarkistelen muiden tekemisiä, sekä neuvon tarvittaessa. Kaikki puitteet on maksettu ja hoidettu. Todellinen vapaus, riippumattomuus ja huolettomuus on täällä.

Nuoruudella ei tee mitään, sehän menee opiskellessa.

Mä vaikka t a p paisin, että saisin olla taas 23v

:(

N36

Vierailija kirjoitti:

Elämän paras osahan vasta alkaa kolmekymppisenä! Silloin opinnot on valmiit ja työkokemustakin jo sen verran, että saa ns oikeita oman alan töitä ja pystyy alkaa luomaan uraa. Ympäristö ottaa vakavammin, kun ei näytä ihan teiniltä enää. Rahaa tulee mukavasti ja lomia alkaa kertyä. Vasta tuossa vaiheessa voi alkaa elää itselle ja nauttia elämästä.

Olen ollut onnellisimmillani ikävuodesta 33 alkaen. Nyt olen 42 ja aina vain onnellisempi. En ikimaailmassa vaihtaisi nykyistä ikääni mihinkään kakkosella alkavaan! Ikinä! Urani on nyt siinä vaiheessa, että nojaan vain taaksepäin ja tarkistelen muiden tekemisiä, sekä neuvon tarvittaessa. Kaikki puitteet on maksettu ja hoidettu. Todellinen vapaus, riippumattomuus ja huolettomuus on täällä.

Nuoruudella ei tee mitään, sehän menee opiskellessa.

Mitä tekee uralla tai puitteilla, kun on 42 vuotiaan, vanhan naisen naama?

Ei mitään.

Älä huoli. Moniki 36-44v nainen on vielä seksikäs.

T.MILFhunter

Naurattaa kun niin ilmiselvästi kilttikset tarinoivat täällä menemään nimimerkeillä "N36" ja "N29". Että oi ja voi kun on kukkani jo lakastunut enkä kelpaa enää kenellekään... kyllä nyt jos voisin mennä ajassa taaksepäin, niin takuulla ottaisin 18-vuotiaana itselleni syrjäytyneen keski-ikäisen naisvihaajan! Takuulla ottaisin! Oi tätä katumuksen piinaa!

Minä olin kauneimmillani silloin kolmekymppisenä. Sen jälkeen iho alkoi pikkuhiljaa muuttumaan, vartalo vähän myöhemmin. Olen kuitenkin tajunnut, että kauniit naiset ovat kauniita aina. Myös viisikymppisenä. Valitettavasti en itse kuulu tähän joukkoon :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän paras osahan vasta alkaa kolmekymppisenä! Silloin opinnot on valmiit ja työkokemustakin jo sen verran, että saa ns oikeita oman alan töitä ja pystyy alkaa luomaan uraa. Ympäristö ottaa vakavammin, kun ei näytä ihan teiniltä enää. Rahaa tulee mukavasti ja lomia alkaa kertyä. Vasta tuossa vaiheessa voi alkaa elää itselle ja nauttia elämästä.

Olen ollut onnellisimmillani ikävuodesta 33 alkaen. Nyt olen 42 ja aina vain onnellisempi. En ikimaailmassa vaihtaisi nykyistä ikääni mihinkään kakkosella alkavaan! Ikinä! Urani on nyt siinä vaiheessa, että nojaan vain taaksepäin ja tarkistelen muiden tekemisiä, sekä neuvon tarvittaessa. Kaikki puitteet on maksettu ja hoidettu. Todellinen vapaus, riippumattomuus ja huolettomuus on täällä.

Nuoruudella ei tee mitään, sehän menee opiskellessa.

Mitä tekee uralla tai puitteilla, kun on 42 vuotiaan, vanhan naisen naama?

Ei mitään.

Nauttii hyvästä elintasosta, kauniista kodista, hyvästä ruoasta, mielekkäästä työstä, omien tavoitteidensa saavuttamisesta?

Ymmärrän kyllä, että nämä saattavat olla sinulle täysin mystisiä ja vieraita käsitteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän paras osahan vasta alkaa kolmekymppisenä! Silloin opinnot on valmiit ja työkokemustakin jo sen verran, että saa ns oikeita oman alan töitä ja pystyy alkaa luomaan uraa. Ympäristö ottaa vakavammin, kun ei näytä ihan teiniltä enää. Rahaa tulee mukavasti ja lomia alkaa kertyä. Vasta tuossa vaiheessa voi alkaa elää itselle ja nauttia elämästä.

Olen ollut onnellisimmillani ikävuodesta 33 alkaen. Nyt olen 42 ja aina vain onnellisempi. En ikimaailmassa vaihtaisi nykyistä ikääni mihinkään kakkosella alkavaan! Ikinä! Urani on nyt siinä vaiheessa, että nojaan vain taaksepäin ja tarkistelen muiden tekemisiä, sekä neuvon tarvittaessa. Kaikki puitteet on maksettu ja hoidettu. Todellinen vapaus, riippumattomuus ja huolettomuus on täällä.

Nuoruudella ei tee mitään, sehän menee opiskellessa.

Mitä tekee uralla tai puitteilla, kun on 42 vuotiaan, vanhan naisen naama?

Ei mitään.

Nauttii hyvästä elintasosta, kauniista kodista, hyvästä ruoasta, mielekkäästä työstä, omien tavoitteidensa saavuttamisesta?

Ymmärrän kyllä, että nämä saattavat olla sinulle täysin mystisiä ja vieraita käsitteitä.

Edelleen, mitä järkeä siinä on, kun on vanha, ja miehille vastenmielinen?

Niin, ei mitään.

Olet täysi pentu.

En ole koskaan ollut tätä komeampi, paitsi ehkä huomenna. :)