Täytin 28 ja ikään kuin havahduin siihen miten nopeasti nuoruus ja sen kauneus meni ohi

Höpö höpö.

Niin se on

Onpa ikävää, jos tunnet noin. Itse täytin juuri 29 ja tuntuu, että koko ajan vain paranee. Vaate- ja hiustyylinikin ovat nykyisin paljon imartelevammat, kun vertaa esim. pari vuotta vanhoihin kuviin.

Trolli

Itse ajattelin miehenä 28 vuotiaana just, että no siinäkö se nyt oli. No ei ollut. Paras aika elämästä oli joskus 34 vuoden tienoilla. Nyt 38 vuotiaana alkaa tuntua, että on oikeasti vähän jo elämä rauhottunut ja ei enää ihan yhtä hienoa kuin tuolloin.

Kaikki riippuu toki siitä mitä hakee elämältä. Jos elämän sisältö on baareissa roikkuminen ja ryyppääminen, sekä irtosuhteiden hakeminen, niin sitten varmaan se paras aika on takana päin. Tosin naisena varmaan samaa voi jatkaa ainakin 60 vuotiaaksi ja vieläkin joka kerralla jonkun epätoivoisen löytää matkaan.

En tiedä onko hyvä vai paha, että jo tuossa iässä sen huomaa. Minä havahduin siihen vasta, kun täytin 60.

Musta taas tuntuu, että näin 28-vuotiaana olen vasta puhjennut kukkaan! Nuorena olin jotenkin kömpelö ja epävarma, tein aika noloja tyylivalintoja enkä osannut korostaa parhaimpia puoliani. Elämäntavoissakin oli parantamisen varaa, mikä varmaan vaikutti ulkonäköön.

Nykyään pidän hyvää huolta itsestäni, nautin naisellisuudestani ja näteistä vaatteista ja kannan itseäni ylpeydellä. Miehetkin noteeraa kaupungilla kulkiessa ihan eri tavalla kuin koskaan ennen.

Vierailija kirjoitti:

Musta taas tuntuu, että näin 28-vuotiaana olen vasta puhjennut kukkaan! Nuorena olin jotenkin kömpelö ja epävarma, tein aika noloja tyylivalintoja enkä osannut korostaa parhaimpia puoliani. Elämäntavoissakin oli parantamisen varaa, mikä varmaan vaikutti ulkonäköön.

Nykyään pidän hyvää huolta itsestäni, nautin naisellisuudestani ja näteistä vaatteista ja kannan itseäni ylpeydellä. Miehetkin noteeraa kaupungilla kulkiessa ihan eri tavalla kuin koskaan ennen.

Lisään vielä, että vanhoja valokuvia katsellessani tajusin muuten senkin, kuinka paljon jopa kasvoni ovat muuttuneet. Ei enää vauvanpyöreitä poskia vaan piirteet tulevat paljon paremmin esille.

Olin kauneimmillani noin 30-vuotiaana kuvista perusteella.  

Odota, kun täytät 40v. Sitten tuo tunne vasta iskeekin.

29-32 oli ihan mahtavat ikävuodet. Seuraava huippuvaihe oli 37-40.

Vierailija kirjoitti:

Olin kauneimmillani noin 30-vuotiaana kuvista perusteella.  

Sama.

t. Se jolle 29-32 olivat ihan mahtavia vuosia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta taas tuntuu, että näin 28-vuotiaana olen vasta puhjennut kukkaan! Nuorena olin jotenkin kömpelö ja epävarma, tein aika noloja tyylivalintoja enkä osannut korostaa parhaimpia puoliani. Elämäntavoissakin oli parantamisen varaa, mikä varmaan vaikutti ulkonäköön.

Nykyään pidän hyvää huolta itsestäni, nautin naisellisuudestani ja näteistä vaatteista ja kannan itseäni ylpeydellä. Miehetkin noteeraa kaupungilla kulkiessa ihan eri tavalla kuin koskaan ennen.

Lisään vielä, että vanhoja valokuvia katsellessani tajusin muuten senkin, kuinka paljon jopa kasvoni ovat muuttuneet. Ei enää vauvanpyöreitä poskia vaan piirteet tulevat paljon paremmin esille.

Sama täällä. Olin tosi pitkään epävarma ja halusin peitellä kehostani varsinkin niitä osia, joista olin nuorempana saanut arvosteluja. Nyt uskallan käyttää mekkoja, tyköistuvia vaatteita ja korostaa esim. kapeaa vyötäröäni. Uskallan näyttää "naiselliselta" ja se on mahtavaa.

N30

Saat varautua tuohon tunteeseen elämäsi varrella useamman kerran. Elämä on myös luopumista ja tahti kiihtyy mitä enemmän ikää tulee. Jos jymähdät suremaan mennyttä aikaa ei sinulle jää yhtään intoa jatkaa uusia asioita kokemaan.

Toivottavasti et anna itsesi jymähtää siihen, miten ihminen on kaunis tai komea vain nuorena. Se ei pidä paikkansa. Olen nähnyt, miten nuorempana ihan ok näköinen kukoistaa keski-iässä komeana tai kaunottarena. Joillekin sopii paremmin ikääntyminen.

Saturn return. 

En päivääkään antaisi pois vuosistani 19-29: jo ylioppilas, opinnot aloitettiin ja suoritettiin, oltiin töissä ja matkusteltiin, muutettiin kotoa, seurusteltiin ja saatiin passeli määrä seksikokemuksia ja oltiin vapaita ja vastuussa vain itsestään.

MUTTA en myöskään antaisi pois niitä päiviä jotka seurasivat sitten: avoliittoa, vauva, häitä, toista vauvaa, työelämään paluuta jne jne.

Joten aloittajalle toivon kaikkea hyvää. Et nuorru takaisin mutta kypsyt ja koet!

Elämä on ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta taas tuntuu, että näin 28-vuotiaana olen vasta puhjennut kukkaan! Nuorena olin jotenkin kömpelö ja epävarma, tein aika noloja tyylivalintoja enkä osannut korostaa parhaimpia puoliani. Elämäntavoissakin oli parantamisen varaa, mikä varmaan vaikutti ulkonäköön.

Nykyään pidän hyvää huolta itsestäni, nautin naisellisuudestani ja näteistä vaatteista ja kannan itseäni ylpeydellä. Miehetkin noteeraa kaupungilla kulkiessa ihan eri tavalla kuin koskaan ennen.

Lisään vielä, että vanhoja valokuvia katsellessani tajusin muuten senkin, kuinka paljon jopa kasvoni ovat muuttuneet. Ei enää vauvanpyöreitä poskia vaan piirteet tulevat paljon paremmin esille.

Sama täällä. Olin tosi pitkään epävarma ja halusin peitellä kehostani varsinkin niitä osia, joista olin nuorempana saanut arvosteluja. Nyt uskallan käyttää mekkoja, tyköistuvia vaatteita ja korostaa esim. kapeaa vyötäröäni. Uskallan näyttää "naiselliselta" ja se on mahtavaa.

N30

Aivan sama juttu! Minua kiusattiin yläasteella pienistä tisseistäni ja nimiteltiin laudaksi, joten pukeuduin koko nuoren aikuisuuteni säkkimäisiin telttoihin, joiden oli tarkoitus piilottaa tämä kauhea valuvika. Nykyään pidän pienistä tisseistäni kovasti, ne kulkevat urheillessa vaivattomasti mukana ja tekevät minusta siron ja elegantin näköisen. Nykyään pukeudun oikein korostaakseni tätä vaikutelmaa.

T. Se kukkaan puhjennut 28-vuotias

Kyllä mä itseni vielä nuoreksi tunnen näin 27-vuotiaana :D koko elämähän tässä on edessä! Takana on ehkä hauskoja vuosia juhlinnan ja seikkailun parissa, mutta en mä niitä aikoja kaipaa takaisin. Ne on elettyä elämää ja nyt elämässä on edessä jotain muuta jännittävää.

Vierailija kirjoitti:

Musta taas tuntuu, että näin 28-vuotiaana olen vasta puhjennut kukkaan! Nuorena olin jotenkin kömpelö ja epävarma, tein aika noloja tyylivalintoja enkä osannut korostaa parhaimpia puoliani. Elämäntavoissakin oli parantamisen varaa, mikä varmaan vaikutti ulkonäköön.

Nykyään pidän hyvää huolta itsestäni, nautin naisellisuudestani ja näteistä vaatteista ja kannan itseäni ylpeydellä. Miehetkin noteeraa kaupungilla kulkiessa ihan eri tavalla kuin koskaan ennen.

Minulla samanlainen kokemus. Teini-ikäisenä olin vastakkaiselle sukupuolelle ilmaa, kolmenkympin kieppeillä tosiaankin puhkesin kukkaan. Miehistä huomiota sain siinä iässä enemmän kuin koskaan.

Julkista keskustelua seuratessa tulee helposti sellainen kuva, että kaikki miehet vain hillittömästi himoitsisivat jotain pikkutyttöjä, mutta minun kokemukseni ei kyllä ole sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta taas tuntuu, että näin 28-vuotiaana olen vasta puhjennut kukkaan! Nuorena olin jotenkin kömpelö ja epävarma, tein aika noloja tyylivalintoja enkä osannut korostaa parhaimpia puoliani. Elämäntavoissakin oli parantamisen varaa, mikä varmaan vaikutti ulkonäköön.

Nykyään pidän hyvää huolta itsestäni, nautin naisellisuudestani ja näteistä vaatteista ja kannan itseäni ylpeydellä. Miehetkin noteeraa kaupungilla kulkiessa ihan eri tavalla kuin koskaan ennen.

Lisään vielä, että vanhoja valokuvia katsellessani tajusin muuten senkin, kuinka paljon jopa kasvoni ovat muuttuneet. Ei enää vauvanpyöreitä poskia vaan piirteet tulevat paljon paremmin esille.

Sama täällä. Olin tosi pitkään epävarma ja halusin peitellä kehostani varsinkin niitä osia, joista olin nuorempana saanut arvosteluja. Nyt uskallan käyttää mekkoja, tyköistuvia vaatteita ja korostaa esim. kapeaa vyötäröäni. Uskallan näyttää "naiselliselta" ja se on mahtavaa.

N30

Aivan sama juttu! Minua kiusattiin yläasteella pienistä tisseistäni ja nimiteltiin laudaksi, joten pukeuduin koko nuoren aikuisuuteni säkkimäisiin telttoihin, joiden oli tarkoitus piilottaa tämä kauhea valuvika. Nykyään pidän pienistä tisseistäni kovasti, ne kulkevat urheillessa vaivattomasti mukana ja tekevät minusta siron ja elegantin näköisen. Nykyään pukeudun oikein korostaakseni tätä vaikutelmaa.

T. Se kukkaan puhjennut 28-vuotias

Kehoon kohdistuvat häpeän tunteet voivat johtua niin erilaisista asioista. Itse taas olin teininä pullea, ja jo ennen yläastetta koin häirintää ja huutelua isojen tissien sekä takapuolen vuoksi. Kummatkin pienenivät kun painoa lähti, mutta koin silti etenkin rinnat tosi pitkään hävettävinä, ja halusin peitellä niitä. Lähemmäs kolmekymppisenä aloin päästä tästä epävarmuudesta yli; nyt uskallan pukeutua imartelevasti, enkä edes välittäisi muiden mielipiteistä (tosin en ole saanutkaan negatiivista palautetta).

Hienoa, että olet myös uskaltanut puhjeta kukkaan! Ollaan kaikki ylpeitä kehoistamme ja tuodaan niiden parhaat puolet esiin :)

N30