Täytin 28 ja ikään kuin havahduin siihen miten nopeasti nuoruus ja sen kauneus meni ohi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän paras osahan vasta alkaa kolmekymppisenä! Silloin opinnot on valmiit ja työkokemustakin jo sen verran, että saa ns oikeita oman alan töitä ja pystyy alkaa luomaan uraa. Ympäristö ottaa vakavammin, kun ei näytä ihan teiniltä enää. Rahaa tulee mukavasti ja lomia alkaa kertyä. Vasta tuossa vaiheessa voi alkaa elää itselle ja nauttia elämästä.

Olen ollut onnellisimmillani ikävuodesta 33 alkaen. Nyt olen 42 ja aina vain onnellisempi. En ikimaailmassa vaihtaisi nykyistä ikääni mihinkään kakkosella alkavaan! Ikinä! Urani on nyt siinä vaiheessa, että nojaan vain taaksepäin ja tarkistelen muiden tekemisiä, sekä neuvon tarvittaessa. Kaikki puitteet on maksettu ja hoidettu. Todellinen vapaus, riippumattomuus ja huolettomuus on täällä.

Nuoruudella ei tee mitään, sehän menee opiskellessa.

Mitä tekee uralla tai puitteilla, kun on 42 vuotiaan, vanhan naisen naama?

Ei mitään.

Nauttii hyvästä elintasosta, kauniista kodista, hyvästä ruoasta, mielekkäästä työstä, omien tavoitteidensa saavuttamisesta?

Ymmärrän kyllä, että nämä saattavat olla sinulle täysin mystisiä ja vieraita käsitteitä.

Edelleen, mitä järkeä siinä on, kun on vanha, ja miehille vastenmielinen?

Niin, ei mitään.

Surullista jos jonkun itsetunto on oikeasti miesten seksuaalisesta huomiosta kiinni :o Itse aion kasvattaa tyttäreni toisella tavalla.

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän paras osahan vasta alkaa kolmekymppisenä! Silloin opinnot on valmiit ja työkokemustakin jo sen verran, että saa ns oikeita oman alan töitä ja pystyy alkaa luomaan uraa. Ympäristö ottaa vakavammin, kun ei näytä ihan teiniltä enää. Rahaa tulee mukavasti ja lomia alkaa kertyä. Vasta tuossa vaiheessa voi alkaa elää itselle ja nauttia elämästä.

Olen ollut onnellisimmillani ikävuodesta 33 alkaen. Nyt olen 42 ja aina vain onnellisempi. En ikimaailmassa vaihtaisi nykyistä ikääni mihinkään kakkosella alkavaan! Ikinä! Urani on nyt siinä vaiheessa, että nojaan vain taaksepäin ja tarkistelen muiden tekemisiä, sekä neuvon tarvittaessa. Kaikki puitteet on maksettu ja hoidettu. Todellinen vapaus, riippumattomuus ja huolettomuus on täällä.

Nuoruudella ei tee mitään, sehän menee opiskellessa.

Mitä tekee uralla tai puitteilla, kun on 42 vuotiaan, vanhan naisen naama?

Ei mitään.

Nauttii hyvästä elintasosta, kauniista kodista, hyvästä ruoasta, mielekkäästä työstä, omien tavoitteidensa saavuttamisesta?

Ymmärrän kyllä, että nämä saattavat olla sinulle täysin mystisiä ja vieraita käsitteitä.

Edelleen, mitä järkeä siinä on, kun on vanha, ja miehille vastenmielinen?

Niin, ei mitään.

Surullista jos jonkun itsetunto on oikeasti miesten seksuaalisesta huomiosta kiinni :o Itse aion kasvattaa tyttäreni toisella tavalla.

-sivusta

Miehiä nuo on. Oikeat naiset tietävät, että parasta aikaa naisen elämässä on 40+ vuodet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävää, jos tunnet noin. Itse täytin juuri 29 ja tuntuu, että koko ajan vain paranee. Vaate- ja hiustyylinikin ovat nykyisin paljon imartelevammat, kun vertaa esim. pari vuotta vanhoihin kuviin.

Voithan sä noin ajatella, mutta et sä enää mikään nuori ole.

Miksi pitäisi olla nuori? Nuoruus oli perseestä ainakin omalla kohdalla .

t.eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävää, jos tunnet noin. Itse täytin juuri 29 ja tuntuu, että koko ajan vain paranee. Vaate- ja hiustyylinikin ovat nykyisin paljon imartelevammat, kun vertaa esim. pari vuotta vanhoihin kuviin.

Voithan sä noin ajatella, mutta et sä enää mikään nuori ole.

Miksi pitäisi olla nuori? Nuoruus oli perseestä ainakin omalla kohdalla .

t.eri

Kaikkialla aina hehkutetaan nuoruutta ja kerrotaan miten se on ihmisen parasta aikaa, mutta sitten kun katsotaan tilastoja niin ne kertoo ihan eri tarinaa. Missä ikäluokissa itsemurhat, ahdistus -ja mielenterveysdiagnoosit, työttömyys, köyhyys jne ovat yleisimpiä? 

Minä olen 29v ja huomattavasti onnellisempi kuin olin vaikkapa 19-, 21-, 24- tai 26-vuotiaana. On ihanaa että raskaat opiskelut ja hurvittelut ovat nyt takanapäin ja villit vuodet on ohi. Oikeastaan taisin odottaa jo silloin aiemmin että railakkaat klubi-illat vaihtuvat yhteen viinilasilliseen ystävien kanssa ja elämä tasaantuu tällaiseksi kuin se nyt on.

Ulkonäöllisesti en huomaa itsessäni juurikaan eroa vrt. vaikka siihen miltä näytin 26-vuotiaana. Käytän kyllä kaikenmaailman ihonhoitomömmöjä paljon ja pidän huolta terveydestäni.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kun niin ilmiselvästi kilttikset tarinoivat täällä menemään nimimerkeillä "N36" ja "N29". Että oi ja voi kun on kukkani jo lakastunut enkä kelpaa enää kenellekään... kyllä nyt jos voisin mennä ajassa taaksepäin, niin takuulla ottaisin 18-vuotiaana itselleni syrjäytyneen keski-ikäisen naisvihaajan! Takuulla ottaisin! Oi tätä katumuksen piinaa!

Sori, mutta olen 1985 syntynyt nainen. Elämä on p a skaa näin vanhana.

N36

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä itseni vielä nuoreksi tunnen näin 27-vuotiaana :D koko elämähän tässä on edessä! Takana on ehkä hauskoja vuosia juhlinnan ja seikkailun parissa, mutta en mä niitä aikoja kaipaa takaisin. Ne on elettyä elämää ja nyt elämässä on edessä jotain muuta jännittävää.

Itsekkään en todellakaan kaipaa tuota aikaa. Ikävä kyllä tilalle ei vaan tullut mitään uutta aikaa, joten tässähän sitä vaan ihmetellään. Aika kuluu aatellessa, päivä päätä käännellessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän paras osahan vasta alkaa kolmekymppisenä! Silloin opinnot on valmiit ja työkokemustakin jo sen verran, että saa ns oikeita oman alan töitä ja pystyy alkaa luomaan uraa. Ympäristö ottaa vakavammin, kun ei näytä ihan teiniltä enää. Rahaa tulee mukavasti ja lomia alkaa kertyä. Vasta tuossa vaiheessa voi alkaa elää itselle ja nauttia elämästä.

Olen ollut onnellisimmillani ikävuodesta 33 alkaen. Nyt olen 42 ja aina vain onnellisempi. En ikimaailmassa vaihtaisi nykyistä ikääni mihinkään kakkosella alkavaan! Ikinä! Urani on nyt siinä vaiheessa, että nojaan vain taaksepäin ja tarkistelen muiden tekemisiä, sekä neuvon tarvittaessa. Kaikki puitteet on maksettu ja hoidettu. Todellinen vapaus, riippumattomuus ja huolettomuus on täällä.

Nuoruudella ei tee mitään, sehän menee opiskellessa.

Mitä tekee uralla tai puitteilla, kun on 42 vuotiaan, vanhan naisen naama?

Ei mitään.

Nauttii hyvästä elintasosta, kauniista kodista, hyvästä ruoasta, mielekkäästä työstä, omien tavoitteidensa saavuttamisesta?

Ymmärrän kyllä, että nämä saattavat olla sinulle täysin mystisiä ja vieraita käsitteitä.

Edelleen, mitä järkeä siinä on, kun on vanha, ja miehille vastenmielinen?

Niin, ei mitään.

Ennenhän te kilttikset olitte sitä mieltä, että deittimarkkinat ovat miehille kovin epäreilut, kun suohirviön näköisille naisillekin on aina vain jonoksi asti kumppaneita ja seksiä tarjolla. Nyt niitä ei sitten teini-iän jälkeen olekaan lainkaan. Vaikkapa Kate Beckinsalellekin (48 v) sanoisi kilttis jyrkän ein ja nauraisi julmasti päälle. Siitäs saitte naiset!!

Koittakaa vuosikokouksessanne päättää joku konsensus, ettei tulisi näin ristiriitaista viestiä.