Mietitkö koskaan toisen tunteita, miltä toiselta todella tuntuu?

Kyllä, aviomieheni ja lasteni sekä ystävieni osalta aina, ja olen sikäli hyvän kasvatuksen saanut että osaan huomioida toiset muutenkin.

Et voi tietää, vaikka kuinka miettisit.

Koko ajan mietin ihan liikakin. Nyt terapiassa opin pitämään omiakin tunteita arvossa.

Empatia läheisiä kohtaan on helppoa. Se on ihmisessä oletusasetuksena.

Vaikeaa on lopettaa empatia ja kohdella kaikkia myötätuntoisesti. Empatia on pahasti yliarvostettua.

Mietin sillä tavalla, että en tee asioita, jotka satuttavat toisia ihmisiä.

Päivittäin

Tottakai. Miten joku voisi olla ajattelematta? Täytyisi olla joku mielipuoli.

Empatia laski nollaan kun jouduin epäempaattisten uhriksi.

Mietin ja otan toisen tunteet huomioon. Mottoni on, että pitää sanoa jos tykkää ja kertoa jos rakastaa. Juuri sanoin jollekin random sekakäyttäjälle, että oot tärkeä just tollasena ja mä oon aikuisten oikeesti ihan homona suhun.

Hmmm. Jollain pinnallisella tasolla, eli vähän ohimennen. Tiedostan ne, mutta en välttämättä huomioi niitä.

En siis tietenkään loukkaa ketään tahallisesti, mutta jos toinen loukkaantuu, niin en ota itseeni.

Mietin, ja kaikilla on oikeus tunteisiinsa. Ei voi sanoa "Et voi tuntea noin"

Mietin. Minulle vain opetettiin, kun kasvoin, että minun tunteitani ei tarvitse kenenkään miettiä. Sen takia en ole varma, onko tästä taidostani ollut itselleni mitään hyötyä.

Koska jos ei usko muiden välittävän siitä, miltä minusta tuntuu, ei muiden ”ystävyys” tunnu juuri millekään.

Ennen mietin koska normaali empaattinen ihminen miettii. Sitten huomasin, että te muut ette mieti ja nyt en mieti minäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Jollain pinnallisella tasolla, eli vähän ohimennen. Tiedostan ne, mutta en välttämättä huomioi niitä.

En siis tietenkään loukkaa ketään tahallisesti, mutta jos toinen loukkaantuu, niin en ota itseeni.

Et loukkaannu, mutta ymmärrätkö, että se toinen loukkaantui? Välitätkö hänen tunteistaan? Tuntuu, että et. Eli et yritä ymmärtää sitä, miltä toisista tuntuu. Muuten tekisit jotain sen eteen, ettei sen toisen mieli ole paha, vaikket syyllistyisikään.

Kyllä mietin usein. Opin tämän vasta aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mietin usein. Opin tämän vasta aikuisena.

Jännä. Minut kasvatettiin miettimään aina muiden tunteita ennen omiani. Opin tunnistamaan omia tunteitani vasta yli 30-vuotiaana. Se oli ison oivalluksen ja työn takana. Jatkuvasti joutuu muistuttelemaan itseään niistä.

Tunnetaitoja pitäisi opettaa koulussa. En tiedä opetetaanko niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Jollain pinnallisella tasolla, eli vähän ohimennen. Tiedostan ne, mutta en välttämättä huomioi niitä.

En siis tietenkään loukkaa ketään tahallisesti, mutta jos toinen loukkaantuu, niin en ota itseeni.

Et loukkaannu, mutta ymmärrätkö, että se toinen loukkaantui? Välitätkö hänen tunteistaan? Tuntuu, että et. Eli et yritä ymmärtää sitä, miltä toisista tuntuu. Muuten tekisit jotain sen eteen, ettei sen toisen mieli ole paha, vaikket syyllistyisikään.

Ymmärrän hänen loukkaantumisensa ja ymmärrän, miltä hänestä tuntuu. Mutta tiedän, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Minä voin kävellä vaikka munankuorilla, mutta silti toinen voi loukkaantua. Vaikka kuinka yritän olla hienotunteinen ja puhua vain omasta puolestani, niin toinen voi pahoittaa mielensä - ja minä pyrin aina olemaan hienotunteinen. Eli siksivastasin niin kuin vastasin: jos hienotunteisuus ei riitä, niin en mahda asialle enää mitään.

Kuten ensimmäinen vastaukseni, johon sinä kommentoit: kerroin oman näkemykseni, en tuominnut enkä syytellyt mitään enkä ketään - silti sinä vedit vähän hernettä nenään. Mitä voin asialle tehdä? En mitään. Tällä kertaa on myös vaikeuksia ymmärtää, miksi näin tapahtui.

Välitän toisen tunteista sillä tasolla, etten olisi halunnut loukata. En kuitenkaan itse saa siitä pahaa mieltä.

Olen ikäni miettinyt toisten tunteita ja kuvittelin myös muiden tekevän niin.

Kunnes huomasin että on oikeasti ihmisiä jotka eivät piittaa pätkääkään muista kuin itsestään.

Mua ei kiinnosta muiden tunteet. Siis ei vaan kiinnosta. Next.

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan mietin ihan liikakin. Nyt terapiassa opin pitämään omiakin tunteita arvossa.

Lyhyt terapia kävin heinäkuu 2019. Sain työkalut oppia sanomaan ei! Kiltikin saa rauhan kun oppii sanomaan ei ja ei suostu olemaan toisten sylkykuppi. Etsien hyväksyntää.Sitähän kyse. Kun ilasikisi lähtee autelmaan saa sitten ollakin työorja ja muistetaan vain silloin kun apua tarvitaa.Joten en kanssa toisten murheet sisäläni ja silti osaan olla empatinen.Mutta empatiaan ei kuulu roskalaatikona olla ja se että ihmiset kävelee yli.Sitä en salli enää.