Eutanasia psyykkisen sairauden takia? Mitä mieltä?
Jos henkilö olisi sairastanut jotain psykiatrista sairautta vaikka puolet elämästään ja paraneminen olisi epätodennäköistä, olisiko mielestäsi oikein/ väärin sallia siinä tapauksessa eutanasia? Perustelut?
Kommentit (28)
Jos kaikki hoitomuodot on kokeiltu vuosien aikana ja henkilön tila ei vaan parane, niin voisin sallia eutanasian mt-syistä. Siihen pitäisi kuitenkin olla erittäin painavat syyt ja tehdä laajat testit ja keskustelut ammattilaisten kanssa, ei ikinä hetken mielijohteesta eikä esim. alle 30-vuotiaalle.
Valko-Venäjällä autetaan toisinajattelijoita hirtäytymään puistoihin ja hyppimään kerrostalon ylimmistä kerroksista.
Vierailija kirjoitti:
Munn suurin haave olis yksi päivä silleeen että lempi biisejä nauttien, pullo viskiiä ja ase ja yksi luoti. En voiisi kuvitellakkaaan onnellisempaa hetkeä. Mä oikeesti niiin fiiilistelisin.
Ota nyt useampi luoti varalle. Se on ikävä kontata sokeana kovissa tuskissa etsimään lisää kuteja jostain pöytälaatikosta, kun ei osunut kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti ei. Eutanasia pitää sallia silloin, kun on tehty saattohoitopäätös.
Miksi niin ehdoton ei?
Jos o mahdollisuus toipua tai elää sairauden kanssa, kuolinapua ei tarvita.
Kannatan oikeutta eutanasiaan. Tosin minulla on oma lehmä ojassa ja vuosia jatkuneet tuloksettomat hoidot takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi tappaa itse itsensä halutessaan. Ei sitä pidä muille sälyttää saati että pitäisi voida vaatia muita hoitamaan asia.
Jos et pysty siihen itse, et sinä sitä silloin halua, haluat vain olla avuton ja vetää muut mukaan asiaan.
En ymmärrä yhteiskuntaa, joka lähtee paapomaan noin pitkälle.
Ei muistakaan syistä tehtäviä eutanasioita ketään *vaadita* tekemään, vaan hoitohenkilökunnalla on mahdollisuus kieltäytyä.
No se nyt vielä puuttuisi, ettei olisi mahdollisuutta kieltäytyä. Et voine kieltää, että näissä keskusteluissa jatkuvasti on omituisen vinkuva sävy. Se on vaatimista, ja perustelu on viime kädessä, että kun mä haluun ja mulla pitää olla oikeus. Onhan sulla, tehdä se itse.
Jos haluaa siisti olla, voi ilmoittaa jonnekin mistä löytyy ja varmistaa, ettei kovin todennäköisesti tule löydetyksi vahingossa, vaan asialle lähetetään ammattilaiset.
Minä voisin koska tahansa hyväksyä eutanasian jos olisi takuut siitä, että se myönnetään vain ääritapauksissa ja määriä ei lähdetä kasvattamaan. Mutta kun näin ei ole, kaikki merkit viittaavat siihen, että 10-20 vuotta ja tilanne on villi länsi. Ja ihmiset alkavat uskoa, ettei heillä ole oikeutta olla olemassa. Eletään jälleen kuin alkukantaiset heimot joissa ihminen on aikansa hyödyksi ja kun ei enää ole, menköön metsään makaamaan. En halua sellaista maailmaa, sitten meidän sivistyksestämme ei ole jäljellä enää oikein mitään.
Miten psyykkisesti sairaan kohdalla voitaisiin todeta, että hän oikeasti haluaa eutanasiaa? Jos sen on kuitenkin oltava henkilön itsensä haluama, eikä vain säästöpolitiikkaa tai rotuhy gieniaa? Miten määritellään, missä on ero ihmisen itsensä halun ja sairauden välillä?
Munn suurin haave olis yksi päivä silleeen että lempi biisejä nauttien, pullo viskiiä ja ase ja yksi luoti. En voiisi kuvitellakkaaan onnellisempaa hetkeä. Mä oikeesti niiin fiiilistelisin.