Apoivanhemmat kinuaa lasta hoitoon jatkuvasti- Ei auta vaikka lasta vie hoitoon

Siis appivanhemmat. Otsikossa kirjoitusvirhe

Ap

On. Varmasti enemmän kuin yleistä.

Meillä oli myös tuota, että ei edes ehditty lähteä, kun jo alettiin mankua.

Aivan järkyttävää häirintää.

Kun esikoinen oli teini ja alkoi olla enemmän kaverien kanssa, mummo sekosi täysin. Hän saattoi tykittää 20 tekstiviestiä, viisi korttia ja soitella tauotta. Yritti ostaa teinin sinne ja jopa muutti melkein naapuriin.

Ihan sietämätöntä!

Vierailija kirjoitti:

On. Varmasti enemmän kuin yleistä.

Meillä oli myös tuota, että ei edes ehditty lähteä, kun jo alettiin mankua.

Aivan järkyttävää häirintää.

Kun esikoinen oli teini ja alkoi olla enemmän kaverien kanssa, mummo sekosi täysin. Hän saattoi tykittää 20 tekstiviestiä, viisi korttia ja soitella tauotta. Yritti ostaa teinin sinne ja jopa muutti melkein naapuriin.

Ihan sietämätöntä!

Miten te toimitte tuossa tilanteessa? Olitteko vaan välittämättä kinuamisesta vai sanoitteko jotain?

Ap

Moni olisi onnellinen, helpottunut ja kiitollinen.

Tasan ei käy onnenlahjat.

Siis eivät halua teidän vanhempien läsnäoloa? Kokevatko he teidät liian dominoiviksi, niin että suhde lapsenlapsiin ei luonnistu, kun olette mukana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Varmasti enemmän kuin yleistä.

Meillä oli myös tuota, että ei edes ehditty lähteä, kun jo alettiin mankua.

Aivan järkyttävää häirintää.

Kun esikoinen oli teini ja alkoi olla enemmän kaverien kanssa, mummo sekosi täysin. Hän saattoi tykittää 20 tekstiviestiä, viisi korttia ja soitella tauotta. Yritti ostaa teinin sinne ja jopa muutti melkein naapuriin.

Ihan sietämätöntä!

Miten te toimitte tuossa tilanteessa? Olitteko vaan välittämättä kinuamisesta vai sanoitteko jotain?

Ap

Kun ensin olin yrittänyt selittää, että me vanhemmatkin näemme teiniä nyt vähemmän ja että kaverit on tärkeitä, mummo selitti ymmärtävänsä, jatkoi silti vanhempien selän takana teinin häirintää.

Sitten soitin, että voisiko ystävällisesti lopettaa sen korttien lähettelyn (meille se postilaatikolla käynti on ylimääräinen riesa koska emme saa mitään muuta postia) varsinkin kun sitten se meni siihen, että mummo lähetti kortin, jonka jälkeen alkoi soitella, että oliko se tullut. Tätä sitten viisi kertaa viikossa.

Ei mennyt perille.

Sen jälkeen me blokkasimme hänet puhelimistamme.

Yritti sen jälkeen vielä maanitella teiniä sinne luokseen mutta siinä vaiheessa teini oli niin kypsä, ettei ole halunnut kuulla koko naisesta enää.

Vierailija kirjoitti:

Siis eivät halua teidän vanhempien läsnäoloa? Kokevatko he teidät liian dominoiviksi, niin että suhde lapsenlapsiin ei luonnistu, kun olette mukana?

Ei ole siitä kysymys.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis eivät halua teidän vanhempien läsnäoloa? Kokevatko he teidät liian dominoiviksi, niin että suhde lapsenlapsiin ei luonnistu, kun olette mukana?

Öh. Mikä se semmonen suhde lapseen on, että se pitää salata vanhemmilta? Ped...

Vallankäyttöä ja omistamisenhalua.

Sanoisin asiasta, yrittäisin sanoa asiallisesti, sitten tiukemmin jos ei toimi. 

Jotenkin tyyliin "Ihanaa kun hoidatte, mutta meille on tärkeää viettää aikaa myös perheen kesken. Seuraavasta hoitokerrasta keskustellaan myöhemmin."   Tai jotain sinne päin.   

En myös tykkäisi yhtään tuosta, että lapsi viedään pois kun vanhemmat vielä juttelevat.  Tästäkin sanoisin ihan suoraan.  "Olemme lapsen vanhemmat, meitä ei hätistetä pois lapsen luota." 

Muuten menee herkästi siihen, että appivanhemmat alkavat taaperon kuullen sopimaan asioita (tyhmä äiti kun ei päästä) ja tosiaan tuo edellä mainittu käytös on törkeää teinejä kohtaan. 

Oletko lukenut sitä "vauva isoäidin tarpeiden tyydyttäjänä" -ketjua, vai mikä sen otsikko onkaan (se ei ollut tuo).  Sieltä löytyisi tähän paljon vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Varmasti enemmän kuin yleistä.

Meillä oli myös tuota, että ei edes ehditty lähteä, kun jo alettiin mankua.

Aivan järkyttävää häirintää.

Kun esikoinen oli teini ja alkoi olla enemmän kaverien kanssa, mummo sekosi täysin. Hän saattoi tykittää 20 tekstiviestiä, viisi korttia ja soitella tauotta. Yritti ostaa teinin sinne ja jopa muutti melkein naapuriin.

Ihan sietämätöntä!

Miten te toimitte tuossa tilanteessa? Olitteko vaan välittämättä kinuamisesta vai sanoitteko jotain?

Ap

Kun ensin olin yrittänyt selittää, että me vanhemmatkin näemme teiniä nyt vähemmän ja että kaverit on tärkeitä, mummo selitti ymmärtävänsä, jatkoi silti vanhempien selän takana teinin häirintää.

Sitten soitin, että voisiko ystävällisesti lopettaa sen korttien lähettelyn (meille se postilaatikolla käynti on ylimääräinen riesa koska emme saa mitään muuta postia) varsinkin kun sitten se meni siihen, että mummo lähetti kortin, jonka jälkeen alkoi soitella, että oliko se tullut. Tätä sitten viisi kertaa viikossa.

Ei mennyt perille.

Sen jälkeen me blokkasimme hänet puhelimistamme.

Yritti sen jälkeen vielä maanitella teiniä sinne luokseen mutta siinä vaiheessa teini oli niin kypsä, ettei ole halunnut kuulla koko naisesta enää.

Ei hyvänen aika mitä touhua! Järkyttävää, miten itsekkäästi voi käyttäytyä.

Ap

Näitä on kaikenlaisia nähty.

Yksi isovanhempi lähti aina vauvan kanssa toiseen huoneeseen kälättämään vauvalle omia juttuaan.

Yksi alkoi vaatia vauvaa yökylään.

Yksi tuli ensin sopien kylään kerran kuussa, sitten pari kertaa kuussa, lopulta alkoi tulla sopimatta kerran viikossa "hoitamaan koululaisia".

Yksi ehdotti, että maksaisi vanhemmille laivareissun, lapset voivat sillä välin tulla mummolaan kylään. Harmillista, että vanhempia ei kiinnosta laivamatkailu yhtään, siellä käydään vain lasten vuoksi.

Yhteistä näille kaikille on, että aina pitää tehdä juuri niin, kuin ko. ihminen itse tahtoo. Perheen näkökulmaa ei huomioida ollenkaan. Esim. toi korttien lähettely, ei se ole nykyteineille mikään odottamisen arvoinen viestintäkanava. Ajat ovat muuttuneet jo omasta lapsuudestamme.

Kohta tulee ne pakolliset kommentit, joita näihin aina tulee. Kirjoitan ne nyt jo tässä, olkaa hyvät, niin eri tarvitse enää vaivautua:

- "Olisitte iloisia, että hoitavat, meillä ei appivanhemmat ole hoitaneet kertaakaan."

- "Meillä ei ole appivanhemmat enää elossa, olisin niin iloinen, jos olisivat."

Vierailija kirjoitti:

Siis appivanhemmat. Otsikossa kirjoitusvirhe

Ap

Hauska kirjoitusvirhe - tulee mieleen apoyo, joka sopiikin kokonaisuuteen hyvin.

Opettele laittamaan anopillesi rajat! Oletteko hissukoita ja nössöjä, jos anoppi saa määrätä perheessänne? Erityisen tuomittavaa on sanoa pienelle lapselle "mummo nappaa pian". Anopilla ei ole mitään oikeutta hakea lasta hoitoon. Anopilla ei ole edes oikeutta tavata lapsenlasta, jos vanhemmat kieltävät tapaamiset.

Appivanhemmat yrittivät painostaa esikoisen ollessa pieni. Meidän olisi pitänyt rampata pitkästä välimatkasta huolimatta jatkuvasti anoppilassa kylässä. Joulu, pääsiäinen, juhannus, kesäloma ja juhlapyhät olisi pitänyt viettää anoppilassa. Meitä painostettiin jättämään alle kouluikäinen lapsi anoppilaan hoitoon ja jopa yöhoitoon ja lähtemään itse pois. Appivanhempien olisi pitänyt saada lapsi mukaan kotimaan matkalle. Näihin määräilyihin emme tietenkään suostuneet. Lapsi näki jopa yöllä painajaisia, että mummo on noita-akka ja ajaa häntä takaa.

Äiti ja isä tekevät omia lapsiaan koskevat päätökset. Vanhemmat päättävät, kuka hoitaa lasta ja missä lasta hoidetaan, missä ja koska lapsi on kylässä ja kenen kanssa lapsi saa matkustaa. Isovanhemmat eivät päätä lasta koskevista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Kohta tulee ne pakolliset kommentit, joita näihin aina tulee. Kirjoitan ne nyt jo tässä, olkaa hyvät, niin eri tarvitse enää vaivautua:

- "Olisitte iloisia, että hoitavat, meillä ei appivanhemmat ole hoitaneet kertaakaan."

- "Meillä ei ole appivanhemmat enää elossa, olisin niin iloinen, jos olisivat."

Unohdit tämän:

"Minulla on ihana anoppi/appi/äiti jne., jonka kanssa tulen loistavasti toimeen, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan."

Ja minä sain ex-miniältä haukut kun en tee näin isovanhempana. Pitäisi pyytää hoitoon että osoittaisi välittävänsä.

Joo ei. Minä en todellakaan höpsähtänyt mummoksi. Kiva ipana kyllä, mutta ei se minun lapsi ole. Hoidetaan jos on tarvis, mutta en huvikseni.

Se mitä tahdon tällä sanoa, että ihmiset kokee sen välittämisen osoittamisen niin eri tavoin. Ehkä mummo kokee velvollisuudekseen tehdä näin, että se välittäminen tulee ymmärretyksi. Tai mistä minä tiedän. Jos se vaan tykkää hoitaa pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Ja minä sain ex-miniältä haukut kun en tee näin isovanhempana. Pitäisi pyytää hoitoon että osoittaisi välittävänsä.

Joo ei. Minä en todellakaan höpsähtänyt mummoksi. Kiva ipana kyllä, mutta ei se minun lapsi ole. Hoidetaan jos on tarvis, mutta en huvikseni.

Se mitä tahdon tällä sanoa, että ihmiset kokee sen välittämisen osoittamisen niin eri tavoin. Ehkä mummo kokee velvollisuudekseen tehdä näin, että se välittäminen tulee ymmärretyksi. Tai mistä minä tiedän. Jos se vaan tykkää hoitaa pieniä.

Sun mielestäsi siis häiriköinti ja kinuaminen on sama asia kuin pyytäminen?

Tuo ap:n kuvaama mummo on mt-ongelmainen.

Ei kai ihan normaalia. Joku sanoi, että on yleistä. Joku sanoo, että on yleistä, ettei isovanhemmat ota lasta hoitoon ollenkaan tai hyvin harvoin.

Vaikeaa on elämä eli on ilmeisesti yleistä sekin.

Vierailija kirjoitti:

Opettele laittamaan anopillesi rajat! Oletteko hissukoita ja nössöjä, jos anoppi saa määrätä perheessänne? Erityisen tuomittavaa on sanoa pienelle lapselle "mummo nappaa pian". Anopilla ei ole mitään oikeutta hakea lasta hoitoon. Anopilla ei ole edes oikeutta tavata lapsenlasta, jos vanhemmat kieltävät tapaamiset.

Appivanhemmat yrittivät painostaa esikoisen ollessa pieni. Meidän olisi pitänyt rampata pitkästä välimatkasta huolimatta jatkuvasti anoppilassa kylässä. Joulu, pääsiäinen, juhannus, kesäloma ja juhlapyhät olisi pitänyt viettää anoppilassa. Meitä painostettiin jättämään alle kouluikäinen lapsi anoppilaan hoitoon ja jopa yöhoitoon ja lähtemään itse pois. Appivanhempien olisi pitänyt saada lapsi mukaan kotimaan matkalle. Näihin määräilyihin emme tietenkään suostuneet. Lapsi näki jopa yöllä painajaisia, että mummo on noita-akka ja ajaa häntä takaa.

Äiti ja isä tekevät omia lapsiaan koskevat päätökset. Vanhemmat päättävät, kuka hoitaa lasta ja missä lasta hoidetaan, missä ja koska lapsi on kylässä ja kenen kanssa lapsi saa matkustaa. Isovanhemmat eivät päätä lasta koskevista asioista.

Mutta menepä isovanhempana kieltäytmään hoitokunniasta kun vanhemmat haluavat saada lapsensa hoitoon. Samaa huutia tulee joka tapauksessa. Tai muuta eläkevuosiksi Kanarialle. Mikä itsekkyyden huipentuma.