Apoivanhemmat kinuaa lasta hoitoon jatkuvasti- Ei auta vaikka lasta vie hoitoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olimme ensimmäistä kertaa anoppilassa 1,5 kk vanhan esikoisvauvamme kanssa. He olivat tehneet ruokaa. Ruoka tuli valmiiksi niin anoppi sanoi, että voi heijata vauvaa vaunuissa sen aikaa, kun syömme. Söimme siis ulkona, kun oli kaunis kesäpäivä. Kun sain ruokalautasen nenäni eteen, niin anoppi otti ja lähti lykkimään vauvaa tielle eikä tullut takaisin puoleen tuntiin. Kun viimein saapuivat takaisin, niin vauva itki vaunuissa nälkäänsä. Anoppi otti vauvan syliinsä ja syytti vaunulelua, että se häiritsi vauvaa ja sen jälkeen kanteli huutavaa tenavaa sylissään, kunnes viimein ymmärsi, että vauvalla on nälkä ja antoi lapsen takaisin.

Myös jokaisella kerralla, kun vauva on itkenyt, niin anopin mielestä ”äiti ärsyttää sua” ja sen vuoksi vauva itkee.

Anoppi yritti kierrättää meidän lasta 3kk ikäisenä sylistä syliin. Sanoi " nyt on sinun vuoro" " nyt sinä otat" ja nyt on taas sinun vuoro"

Menin väliin ja sanoin että nyt riittää ja että sä et mun lastani kierrätä sylistä syliin ja päätä kuka sitä pitää.

En käsitä, mikä kyseisiä ihmisiä vaivaa? Toi on ihan puhdasta kiusantekoa.

Ootteko väleissä nykyään?

Ap

Tuttua myös tuo ”nyt on minun vuoroni pitää” ja sitten vielä ilman lupaa kuvia someen meidän vauvasta.. Olemme näennäisesti väleissä. En juurikaan halua tavata anoppia ja yleensä keksin 100 syytä, miksi emme voi tavata. Näistä tapahtumista ei ole vielä kovin kauaa edes. Nimiäisissä julisti kovaan ääneen, että ”nyt minä menen ottamaan kuvan MINUN miehistäni” ja passitti mieheni lapsemme kanssa kuvaan miehen veljen ja isän kanssa. Monet asiat voisi varmasti ottaa huumorilla mutta en tiedä. Olen ollut tosi herkillä vauvan ensikuukaudet ja anopin tapaaminen vain stressaa enkä jaksa yhtään ylimääräistä. Onneksi mieheni on ymmärtänyt ja tukee minua asiassa.

Mun anoppi lapseni ristiäisissä kaappasi vauvan ja kovasti oli sitä mieltä, että hän on kunniavieras, ja kun ensimmäinen lapsenlapsi... Hyvä jos muut olisivat saaneet edes katsoa vauvaa. Oli muuten myös mun äidin ensimmäinen lapsenlapsi, mutta hänellä ei ollut samoja mummuoikeuksia, tietenkään. Mä sitten vein vauvan syömään, ja sieltä tultua vein vauvan tädilleni. Anoppi tuli kirjaimellisesti kiskomaan vauvaa tätini sylistä. Anoppi lähti ulos möllöttämään, kun sanoin kipakasti, että anopilla ei ole yksinoikeus sylittelyyn.

Tuo ristiäissankari oli just täyttänyt neljä, kun lopetin yrittämästä tulla toimeen anopin kanssa. Hän koki että rupesin hankalaksi. Ehkä, kun en enää vaan jaksanut jatkuvaa mitätöintiä, pilkkaa ja meidän asioihin puuttumista.

Kuulostaa niin tutulta. Meillä kans anoppi " omi" lapsen ristiäisissä. Menin hakemaan pois lapsen anopin sylistä kun piileskeli muualla tahallaan. Yritti nukuttaa lasta itse niin sanoin, että nukutan itse lapseni. Lähti pois vähin äänin.

Mä uskon, että munkin hyvinvointi helpottuisi, kun unohtaisin koko ihmisen. Ihan hirveetä kuinka paljon tällaisia kokemuksia on. Vetää oikeasti sanattomaksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi kävi 1v - 1,5v iässä joka päivä pääsääntöisesti muutaman tunnin mummolla hoidossa. Asutaan lähekkäin ja mummo halusi kovasti hoitaa. Nykyäänkin ollaan paljon tekemisissä, lapsi jo 5v ja aivan ihanat välit mummon kanssa.

Minä vain nautin tästä etuoikeudesta.

Joka päivä muutaman tunnin? Miten ootte malttaneet? Siis asiahan ei mulle kuulu tietenkään, mutta itse en kyllä raaskisi antaa noin usein vaikka olisin hyvä mummo.

Mutta kukin tavallaan :)

Ap

No ihan samalla tavalla kuin olisi viety tarhaan. So?

Ei tuonikäinen edes kuulu päivähoitoon. Mitään tarhoja ei ole ollut vuosikymmeniin.

Meillä lapset saa mummolaan hädin tuskin Ikea reissun ajaksi. Ja viimeistään kassoilla mummo jo soittaa ”koska tulette?”

Tasan ei käy onnen lahjat.

Vierailija kirjoitti:

Kohta tulee ne pakolliset kommentit, joita näihin aina tulee. Kirjoitan ne nyt jo tässä, olkaa hyvät, niin eri tarvitse enää vaivautua:

- "Olisitte iloisia, että hoitavat, meillä ei appivanhemmat ole hoitaneet kertaakaan."

- "Meillä ei ole appivanhemmat enää elossa, olisin niin iloinen, jos olisivat."

Tässä haluamasi: meillä ei kummatkaan isovanhemmat hoida ikinä, eivät tapaa lapsenlapsia, eivät soittele tai käy. Kumpiakaan ei kiinnosta.

Mutta! Minä ymmärrän kyllä että tämä on sama asia kuin ylikiinnostuneet isovanhemmat, mutta vain se toinen ääripää. Kummassakin ääripäässä on kyse vallankäytöstä ja oman vallan näyttämisestä. Joko vimmaisella kiinnostuksella tai sitten täydellisellä piittaamattomuudella. Ja molemmat ääripäät on osoitus jollain lailla sairaista, luonnevikaisista tai tunne-tasapinottomista isovanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset saa mummolaan hädin tuskin Ikea reissun ajaksi. Ja viimeistään kassoilla mummo jo soittaa ”koska tulette?”

Tasan ei käy onnen lahjat.

Miksi ne sinne mummolaan pitåä saada kun Ikeassa on lapsiparkki?

Mikä onni on häirikkö?

Meillä mummu toivoo, että muuttaisimme samalle paikkakunnalle heidän kanssaan. Että "voisi sitten nähdä useammin". Nyt asumme 25km eli puolen tunnin ajomatkan päässä... Jos ei olla hetkeen kyläilty, alkaa soittelu että olisipa kiva nähdä teitäkin. Tämä on sinänsä ok ja normaalia. Ihmetyttää vain, että miksi aina meidän pitää käydä heillä? He käyvät meillä lasten synttäreillä ja muuten ehkä kerran vuodessa. Ovat hyväkuntoisia, toinen vielä työelämässä ja autotkin löytyy ja sujuvasti muuten ajelevat ympäriinsä.

Alkanut hieman ärsyttää, että aina meidän pitäisi mennä sinne. Isovanhemmille ei ole myöskään tullut mieleen viedä lapsia/lasta vaikka jonnekin ulos, jos nyt jostain syystä eivät halua meille tulla. Ei puhettakaan vaikkapa leikkipuistoon menosta. Aina vaan isovanhempien kotiin. Meillä lapset jo alakoulussa joten ei ole kyse siitäkään, ettei jaksaisi ulkona juosta taaperoiden perässä. Siellä mummulassa sitten lapset tuijottaa telkkaria tai leikkii keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset saa mummolaan hädin tuskin Ikea reissun ajaksi. Ja viimeistään kassoilla mummo jo soittaa ”koska tulette?”

Tasan ei käy onnen lahjat.

Miksi ne sinne mummolaan pitåä saada kun Ikeassa on lapsiparkki?

Mikä onni on häirikkö?

Lapsiparkki ei ole aikoihin ollut toiminnassa, kiitos pandemian. Mutta onhan siellä pick and collect, lompakkoa raottamalla tuodaan tuotteet kotiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummu toivoo, että muuttaisimme samalle paikkakunnalle heidän kanssaan. Että "voisi sitten nähdä useammin". Nyt asumme 25km eli puolen tunnin ajomatkan päässä... Jos ei olla hetkeen kyläilty, alkaa soittelu että olisipa kiva nähdä teitäkin. Tämä on sinänsä ok ja normaalia. Ihmetyttää vain, että miksi aina meidän pitää käydä heillä? He käyvät meillä lasten synttäreillä ja muuten ehkä kerran vuodessa. Ovat hyväkuntoisia, toinen vielä työelämässä ja autotkin löytyy ja sujuvasti muuten ajelevat ympäriinsä.

Alkanut hieman ärsyttää, että aina meidän pitäisi mennä sinne. Isovanhemmille ei ole myöskään tullut mieleen viedä lapsia/lasta vaikka jonnekin ulos, jos nyt jostain syystä eivät halua meille tulla. Ei puhettakaan vaikkapa leikkipuistoon menosta. Aina vaan isovanhempien kotiin. Meillä lapset jo alakoulussa joten ei ole kyse siitäkään, ettei jaksaisi ulkona juosta taaperoiden perässä. Siellä mummulassa sitten lapset tuijottaa telkkaria tai leikkii keskenään.

Me ollaan yrittäjiä, kolme lasta. Iso talo, vuerashuone.

Aina meitä mangutaan sinne 600 kilsan päähän kaksioon.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummu toivoo, että muuttaisimme samalle paikkakunnalle heidän kanssaan. Että "voisi sitten nähdä useammin". Nyt asumme 25km eli puolen tunnin ajomatkan päässä... Jos ei olla hetkeen kyläilty, alkaa soittelu että olisipa kiva nähdä teitäkin. Tämä on sinänsä ok ja normaalia. Ihmetyttää vain, että miksi aina meidän pitää käydä heillä? He käyvät meillä lasten synttäreillä ja muuten ehkä kerran vuodessa. Ovat hyväkuntoisia, toinen vielä työelämässä ja autotkin löytyy ja sujuvasti muuten ajelevat ympäriinsä.

Alkanut hieman ärsyttää, että aina meidän pitäisi mennä sinne. Isovanhemmille ei ole myöskään tullut mieleen viedä lapsia/lasta vaikka jonnekin ulos, jos nyt jostain syystä eivät halua meille tulla. Ei puhettakaan vaikkapa leikkipuistoon menosta. Aina vaan isovanhempien kotiin. Meillä lapset jo alakoulussa joten ei ole kyse siitäkään, ettei jaksaisi ulkona juosta taaperoiden perässä. Siellä mummulassa sitten lapset tuijottaa telkkaria tai leikkii keskenään.

Meillä kans ei koskaan appivanhemmat käy meillä. Ei kuulema jaksa töiden jälkeen. Eivät pääse bussilla tänne vaikka asutaan samassa kaupungissa. Linja-auto tulee talon viereen. Sitten ihmetellään kun ei joka vkl käydä. Saa heittäytyä marttyyriksi ja sanoa " ette te käy kuin vinkumalla"

Mä en ymmärrä, että miksi se on vanhempien tehtävä aina käydä kylässä. Yhtä hyvin meillä on oikeus sanoa, että " ei jakseta joka vkl" niin kuin hekään eivät jaksa viikolla tulla.

Ap

Sun esikoinen ja anopin ensimmäinen lapsenlapsi?

Kuulostaa tutulta. Itselläni anoppi sekosi vähän, kun sain ensimmäisen lapsenlapsen. Lapsen omimista ja muut huomioimatonta tuppautumista. Tuntui kuin tärkeintä olisi ollut hänen isoäitiytensä ja tunteensa, jopa tärkeämpää kuin itse vauva. Ei meinannut hyväksyä että vauvalle hän oli vieraampi kuin omat vanhemmat, vaikka usein nähtiin.

Sitten kun itse olet tuore, vielä vähän epävarma äiti..vaikea asettaa rajoja jossain tilanteessa, ja tulee myös ylireagoitua toisessa.

Tästä on nyt vuosia, ja kyllä se tilanne siitä rauhoittui. On innokas lastenhoitaja edelleen, ja se on kiva.

Meidän tapauksessa mies ja oikeastaan koko miehen perhe kyllä vähän yritti rauhoittaa anoppia. Muutama suuttuminenkin vaadittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettele laittamaan anopillesi rajat! Oletteko hissukoita ja nössöjä, jos anoppi saa määrätä perheessänne? Erityisen tuomittavaa on sanoa pienelle lapselle "mummo nappaa pian". Anopilla ei ole mitään oikeutta hakea lasta hoitoon. Anopilla ei ole edes oikeutta tavata lapsenlasta, jos vanhemmat kieltävät tapaamiset.

Appivanhemmat yrittivät painostaa esikoisen ollessa pieni. Meidän olisi pitänyt rampata pitkästä välimatkasta huolimatta jatkuvasti anoppilassa kylässä. Joulu, pääsiäinen, juhannus, kesäloma ja juhlapyhät olisi pitänyt viettää anoppilassa. Meitä painostettiin jättämään alle kouluikäinen lapsi anoppilaan hoitoon ja jopa yöhoitoon ja lähtemään itse pois. Appivanhempien olisi pitänyt saada lapsi mukaan kotimaan matkalle. Näihin määräilyihin emme tietenkään suostuneet. Lapsi näki jopa yöllä painajaisia, että mummo on noita-akka ja ajaa häntä takaa.

Äiti ja isä tekevät omia lapsiaan koskevat päätökset. Vanhemmat päättävät, kuka hoitaa lasta ja missä lasta hoidetaan, missä ja koska lapsi on kylässä ja kenen kanssa lapsi saa matkustaa. Isovanhemmat eivät päätä lasta koskevista asioista.

Mutta menepä isovanhempana kieltäytmään hoitokunniasta kun vanhemmat haluavat saada lapsensa hoitoon. Samaa huutia tulee joka tapauksessa. Tai muuta eläkevuosiksi Kanarialle. Mikä itsekkyyden huipentuma.

Niin. On olemassa kultainen keskitie, ja sitten on olemassa hulluja ja humalaisia, jotka eivät sitä löydä edes vahingossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettele laittamaan anopillesi rajat! Oletteko hissukoita ja nössöjä, jos anoppi saa määrätä perheessänne? Erityisen tuomittavaa on sanoa pienelle lapselle "mummo nappaa pian". Anopilla ei ole mitään oikeutta hakea lasta hoitoon. Anopilla ei ole edes oikeutta tavata lapsenlasta, jos vanhemmat kieltävät tapaamiset.

Appivanhemmat yrittivät painostaa esikoisen ollessa pieni. Meidän olisi pitänyt rampata pitkästä välimatkasta huolimatta jatkuvasti anoppilassa kylässä. Joulu, pääsiäinen, juhannus, kesäloma ja juhlapyhät olisi pitänyt viettää anoppilassa. Meitä painostettiin jättämään alle kouluikäinen lapsi anoppilaan hoitoon ja jopa yöhoitoon ja lähtemään itse pois. Appivanhempien olisi pitänyt saada lapsi mukaan kotimaan matkalle. Näihin määräilyihin emme tietenkään suostuneet. Lapsi näki jopa yöllä painajaisia, että mummo on noita-akka ja ajaa häntä takaa.

Äiti ja isä tekevät omia lapsiaan koskevat päätökset. Vanhemmat päättävät, kuka hoitaa lasta ja missä lasta hoidetaan, missä ja koska lapsi on kylässä ja kenen kanssa lapsi saa matkustaa. Isovanhemmat eivät päätä lasta koskevista asioista.

Mutta menepä isovanhempana kieltäytmään hoitokunniasta kun vanhemmat haluavat saada lapsensa hoitoon. Samaa huutia tulee joka tapauksessa. Tai muuta eläkevuosiksi Kanarialle. Mikä itsekkyyden huipentuma.

Niin. On olemassa kultainen keskitie, ja sitten on olemassa hulluja ja humalaisia, jotka eivät sitä löydä edes vahingossa. 

Ei minulle ainakaan tuota mitöän ongelmaa jos joku kieltäytyy.

Se suututtaa että ensin mangutaan, sittwn kun kysyn apua, joko suostutaan pitkin hampain ja haukutaan takanapäin.

Tai sanotaan että ei tarkoitus ole minun elämääni helpottaa.

Ja meillä avuntarve liittyy toisen lapsen sairaalareissuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta tulee ne pakolliset kommentit, joita näihin aina tulee. Kirjoitan ne nyt jo tässä, olkaa hyvät, niin eri tarvitse enää vaivautua:

- "Olisitte iloisia, että hoitavat, meillä ei appivanhemmat ole hoitaneet kertaakaan."

- "Meillä ei ole appivanhemmat enää elossa, olisin niin iloinen, jos olisivat."

Vielä vaivautuisin kuitenkin sen verran, että itse en usko noita juttuja ollenkaan. En tunne ketään, joka käyttäytyisi noin, enkä usko kenenkään "normaalin" mummon tuollaista tekevän. Provo koko juttu! Samaa sarjaa kaikkien muiden appivanhempien (=miehen vanhempien) parjausketjujen kanssa.

Ettei kysymys olisi siitä, että kaikki apinan tuntee mutta apina ei tunne kettään?