Apoivanhemmat kinuaa lasta hoitoon jatkuvasti- Ei auta vaikka lasta vie hoitoon

Vierailija kirjoitti:

Me olimme ensimmäistä kertaa anoppilassa 1,5 kk vanhan esikoisvauvamme kanssa. He olivat tehneet ruokaa. Ruoka tuli valmiiksi niin anoppi sanoi, että voi heijata vauvaa vaunuissa sen aikaa, kun syömme. Söimme siis ulkona, kun oli kaunis kesäpäivä. Kun sain ruokalautasen nenäni eteen, niin anoppi otti ja lähti lykkimään vauvaa tielle eikä tullut takaisin puoleen tuntiin. Kun viimein saapuivat takaisin, niin vauva itki vaunuissa nälkäänsä. Anoppi otti vauvan syliinsä ja syytti vaunulelua, että se häiritsi vauvaa ja sen jälkeen kanteli huutavaa tenavaa sylissään, kunnes viimein ymmärsi, että vauvalla on nälkä ja antoi lapsen takaisin.

Myös jokaisella kerralla, kun vauva on itkenyt, niin anopin mielestä ”äiti ärsyttää sua” ja sen vuoksi vauva itkee.

Anoppi yritti kierrättää meidän lasta 3kk ikäisenä sylistä syliin. Sanoi " nyt on sinun vuoro" " nyt sinä otat" ja nyt on taas sinun vuoro"

Menin väliin ja sanoin että nyt riittää ja että sä et mun lastani kierrätä sylistä syliin ja päätä kuka sitä pitää.

En käsitä, mikä kyseisiä ihmisiä vaivaa? Toi on ihan puhdasta kiusantekoa.

Ootteko väleissä nykyään?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olimme ensimmäistä kertaa anoppilassa 1,5 kk vanhan esikoisvauvamme kanssa. He olivat tehneet ruokaa. Ruoka tuli valmiiksi niin anoppi sanoi, että voi heijata vauvaa vaunuissa sen aikaa, kun syömme. Söimme siis ulkona, kun oli kaunis kesäpäivä. Kun sain ruokalautasen nenäni eteen, niin anoppi otti ja lähti lykkimään vauvaa tielle eikä tullut takaisin puoleen tuntiin. Kun viimein saapuivat takaisin, niin vauva itki vaunuissa nälkäänsä. Anoppi otti vauvan syliinsä ja syytti vaunulelua, että se häiritsi vauvaa ja sen jälkeen kanteli huutavaa tenavaa sylissään, kunnes viimein ymmärsi, että vauvalla on nälkä ja antoi lapsen takaisin.

Myös jokaisella kerralla, kun vauva on itkenyt, niin anopin mielestä ”äiti ärsyttää sua” ja sen vuoksi vauva itkee.

Anoppi yritti kierrättää meidän lasta 3kk ikäisenä sylistä syliin. Sanoi " nyt on sinun vuoro" " nyt sinä otat" ja nyt on taas sinun vuoro"

Menin väliin ja sanoin että nyt riittää ja että sä et mun lastani kierrätä sylistä syliin ja päätä kuka sitä pitää.

En käsitä, mikä kyseisiä ihmisiä vaivaa? Toi on ihan puhdasta kiusantekoa.

Ootteko väleissä nykyään?

Ap

Tuttua myös tuo ”nyt on minun vuoroni pitää” ja sitten vielä ilman lupaa kuvia someen meidän vauvasta.. Olemme näennäisesti väleissä. En juurikaan halua tavata anoppia ja yleensä keksin 100 syytä, miksi emme voi tavata. Näistä tapahtumista ei ole vielä kovin kauaa edes. Nimiäisissä julisti kovaan ääneen, että ”nyt minä menen ottamaan kuvan MINUN miehistäni” ja passitti mieheni lapsemme kanssa kuvaan miehen veljen ja isän kanssa. Monet asiat voisi varmasti ottaa huumorilla mutta en tiedä. Olen ollut tosi herkillä vauvan ensikuukaudet ja anopin tapaaminen vain stressaa enkä jaksa yhtään ylimääräistä. Onneksi mieheni on ymmärtänyt ja tukee minua asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olimme ensimmäistä kertaa anoppilassa 1,5 kk vanhan esikoisvauvamme kanssa. He olivat tehneet ruokaa. Ruoka tuli valmiiksi niin anoppi sanoi, että voi heijata vauvaa vaunuissa sen aikaa, kun syömme. Söimme siis ulkona, kun oli kaunis kesäpäivä. Kun sain ruokalautasen nenäni eteen, niin anoppi otti ja lähti lykkimään vauvaa tielle eikä tullut takaisin puoleen tuntiin. Kun viimein saapuivat takaisin, niin vauva itki vaunuissa nälkäänsä. Anoppi otti vauvan syliinsä ja syytti vaunulelua, että se häiritsi vauvaa ja sen jälkeen kanteli huutavaa tenavaa sylissään, kunnes viimein ymmärsi, että vauvalla on nälkä ja antoi lapsen takaisin.

Myös jokaisella kerralla, kun vauva on itkenyt, niin anopin mielestä ”äiti ärsyttää sua” ja sen vuoksi vauva itkee.

Anoppi yritti kierrättää meidän lasta 3kk ikäisenä sylistä syliin. Sanoi " nyt on sinun vuoro" " nyt sinä otat" ja nyt on taas sinun vuoro"

Menin väliin ja sanoin että nyt riittää ja että sä et mun lastani kierrätä sylistä syliin ja päätä kuka sitä pitää.

En käsitä, mikä kyseisiä ihmisiä vaivaa? Toi on ihan puhdasta kiusantekoa.

Ootteko väleissä nykyään?

Ap

Tuttua myös tuo ”nyt on minun vuoroni pitää” ja sitten vielä ilman lupaa kuvia someen meidän vauvasta.. Olemme näennäisesti väleissä. En juurikaan halua tavata anoppia ja yleensä keksin 100 syytä, miksi emme voi tavata. Näistä tapahtumista ei ole vielä kovin kauaa edes. Nimiäisissä julisti kovaan ääneen, että ”nyt minä menen ottamaan kuvan MINUN miehistäni” ja passitti mieheni lapsemme kanssa kuvaan miehen veljen ja isän kanssa. Monet asiat voisi varmasti ottaa huumorilla mutta en tiedä. Olen ollut tosi herkillä vauvan ensikuukaudet ja anopin tapaaminen vain stressaa enkä jaksa yhtään ylimääräistä. Onneksi mieheni on ymmärtänyt ja tukee minua asiassa.

Ihanaa, että miehesi tukee. Se on valtavan suuri asia ja iso voimavara tuo ymmärrys. Itse voin omastakin kokemuksesta näin todeta.

Meillä anoppi lähettää lapsen kuvia suvulle eteenpäin. Olen tehnyt niin, että en ole nyt pitkään aikaan enää laittanut hänelle kuvia. Laitoin tahallani anopille viimeisenä lapsen kävelemään oppimisvideon, ettei anoppi kerkeä jakamaan sitä koko suvulle.

Onneksi sukuun tulee lisää lapsia muille. Toivottavasti jättäisi meidän hetkeksi rauhaan, no, en toki tiedä, onko vaan toiveunta. Ilmoitti jo että " mä haluan sitten hoitaa tulevaa vauvaa" eli sama show näyttää jatkuvan. Mielenkiinnolla mutta myös vähän jännittyneenä odotan, mitä tuo aika tuo tullessaan ja millä tavalla toiset toimii.

Ap

Siis monet noista kommenteistahan on semmosia, että jos olisi hyvät välit, niin se olisi huumoria. Meillä on aina välillä kissanpentuja ja JOKAINEN joka käy niitä katsomassa vitsailee, että pakkaanpa nämä laukkuun :D Mutta se on selkeää huumoria ja tapa kehua pentujen söpöyttä, kun kaikille on selvää että kukaan ei tietystikään edes oikeasti haluaisi viedä pikkuisia pentuja emoltaan.

Sen sijaan kun kaverini oma äiti (!) ensin raivoaa kaverilleni että lapset pitäisi ottaa häneltä pois kun antoi niille pastaa eikä perunaa tms mahtavasta syystä ja sitten selittää taaperoille että mummi niin mielellään ottais teidät kotiin asumaan, niin jälkimmäinen ei ole aiemman takia minusta enää vitsi tai lasten lellittelyä (mitä se muuten voisi hyvin olla) vaan kertoo minusta siitä että ei oikeasti hyväksy sitä että lapset eivät ole hänen.

Ei kaikki tämmöiset ole anoppeja, minulla on valitettavasti samanlainen äiti. Lasten hoitamisen lisäksi minunkin (varmaan mieheni myös, mutta vähintään lasten ja minun) pitäisi suurinpiirtein asua mummolassa.

Kun keskustelu ei auttanut, lakkasimme vastaamasta puheluihin (noin 10 puhelua päivässä). Se jälkeen vanhempani tulivatkin ikkunan taakse kolkuttelemaan ja kysymään vihaisesti miksi emme käy heillä. Kiva tehdä työpäivän jälkeen ruokaa, auttaa alakoululaisia läksyissä ja yŕittää kysellä kuulumisia, kun vihainen mummo tulee vaatimaan kylään.

Olen myös tullut kotiin töistä niin että isovanhemmat ovat olleet vaatimassa lapsia mukaansa katsomaan joutsenia. Lapsilla oli kaverit leikkimässä ja he olivat itku kurkussa, myös kaverit olivat hämmentyneitä.

Viikonloppuisin pitäisi aina olla heillä, kaikki mii tekeminen on tuomittavaa ja turhaa rahan tuhlausta.

Meidän lapsi kävi 1v - 1,5v iässä joka päivä pääsääntöisesti muutaman tunnin mummolla hoidossa. Asutaan lähekkäin ja mummo halusi kovasti hoitaa. Nykyäänkin ollaan paljon tekemisissä, lapsi jo 5v ja aivan ihanat välit mummon kanssa.

Minä vain nautin tästä etuoikeudesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki tämmöiset ole anoppeja, minulla on valitettavasti samanlainen äiti. Lasten hoitamisen lisäksi minunkin (varmaan mieheni myös, mutta vähintään lasten ja minun) pitäisi suurinpiirtein asua mummolassa.

Kun keskustelu ei auttanut, lakkasimme vastaamasta puheluihin (noin 10 puhelua päivässä). Se jälkeen vanhempani tulivatkin ikkunan taakse kolkuttelemaan ja kysymään vihaisesti miksi emme käy heillä. Kiva tehdä työpäivän jälkeen ruokaa, auttaa alakoululaisia läksyissä ja yŕittää kysellä kuulumisia, kun vihainen mummo tulee vaatimaan kylään.

Olen myös tullut kotiin töistä niin että isovanhemmat ovat olleet vaatimassa lapsia mukaansa katsomaan joutsenia. Lapsilla oli kaverit leikkimässä ja he olivat itku kurkussa, myös kaverit olivat hämmentyneitä.

Viikonloppuisin pitäisi aina olla heillä, kaikki mii tekeminen on tuomittavaa ja turhaa rahan tuhlausta.

Lapsille voisi olla parempi, jos opettaisitte heille että tämmöistä ei tarvitse sietää, laittamalla joko tiukat rajat tai välit poikki. Tuo ainakin olisi ihan ehdoton ei, jos menevät ahdistelemaan lapsia vaatimuksillaan.

66 jatkaa. Minun neuvoni ap:lle on pitää tiukkaa linjaa, eikä suostua säälistä tms syystä vaatimuksiin. Itse tekisin jälkeenpäon ajatellen monta asiaa toisin. Äidilläni on myös hyviä puolia ja lämpöä. Mutta hän on läheisriippuvainen ja minä olen säälinyt häntä liikaa, enkä osanmut asettaa rajoja tarpeeksi aikaisin. Nyt joudun sitten työstämään asiaa, jotta pääsisin katkeruudesta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi kävi 1v - 1,5v iässä joka päivä pääsääntöisesti muutaman tunnin mummolla hoidossa. Asutaan lähekkäin ja mummo halusi kovasti hoitaa. Nykyäänkin ollaan paljon tekemisissä, lapsi jo 5v ja aivan ihanat välit mummon kanssa.

Minä vain nautin tästä etuoikeudesta.

Et vissiin myöskään ollenkaan ymmärtänyt aloittajan pointtia. Mitä jos se sinun lapsesi isoäiti olisi vaikka vaatinut pitää lasta tuon lisäksi koko viikonloppuja, suuttunut jos haluatte lähteä reissuun ja ottaa lapsen mukaan ja muutenkin määrätä, että lapsen tulee olla hänellä silloin ja silloin?

Vierailija kirjoitti:

Siis monet noista kommenteistahan on semmosia, että jos olisi hyvät välit, niin se olisi huumoria. Meillä on aina välillä kissanpentuja ja JOKAINEN joka käy niitä katsomassa vitsailee, että pakkaanpa nämä laukkuun :D Mutta se on selkeää huumoria ja tapa kehua pentujen söpöyttä, kun kaikille on selvää että kukaan ei tietystikään edes oikeasti haluaisi viedä pikkuisia pentuja emoltaan.

Sen sijaan kun kaverini oma äiti (!) ensin raivoaa kaverilleni että lapset pitäisi ottaa häneltä pois kun antoi niille pastaa eikä perunaa tms mahtavasta syystä ja sitten selittää taaperoille että mummi niin mielellään ottais teidät kotiin asumaan, niin jälkimmäinen ei ole aiemman takia minusta enää vitsi tai lasten lellittelyä (mitä se muuten voisi hyvin olla) vaan kertoo minusta siitä että ei oikeasti hyväksy sitä että lapset eivät ole hänen.

Niin siis mähän olen itse kirjoittanut, että asiat on sanottu huumorilla ( jos oot kaikki mun kommentit lukenut) Mutta.. se onko se hauskaa huumoria on kaikille tietenkin eri asia. Siinä vaiheessa, kun pienelle lapselle aletaan puhumaan " mummo nappaa" tai " otan sen vaan kohta hoitoon" on mauttomuuden rajamailla.

Pieni lapsi ei vielä ymmärrä mikä on hyvää huumoria.

Jos nyt ottaa huomioon noi kaikki muut jutut, mitä oon kokenut hänen puolelta, niin voi vetää omat johtopäätökset, miksi ei koe kaikkea hyvänä huumorina.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi kävi 1v - 1,5v iässä joka päivä pääsääntöisesti muutaman tunnin mummolla hoidossa. Asutaan lähekkäin ja mummo halusi kovasti hoitaa. Nykyäänkin ollaan paljon tekemisissä, lapsi jo 5v ja aivan ihanat välit mummon kanssa.

Minä vain nautin tästä etuoikeudesta.

Ja?

Ei liity aloitukseen millään tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi kävi 1v - 1,5v iässä joka päivä pääsääntöisesti muutaman tunnin mummolla hoidossa. Asutaan lähekkäin ja mummo halusi kovasti hoitaa. Nykyäänkin ollaan paljon tekemisissä, lapsi jo 5v ja aivan ihanat välit mummon kanssa.

Minä vain nautin tästä etuoikeudesta.

Ja?

Ei liity aloitukseen millään tavoin.

Jatkoajatuksena siis, että kun vietiin puoli vuotta lasta hoitoon joka ikinen päivä sai mummokin tarpeekseen ja nyt riittää helposti kerran viikossa / pari kertaa kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi kävi 1v - 1,5v iässä joka päivä pääsääntöisesti muutaman tunnin mummolla hoidossa. Asutaan lähekkäin ja mummo halusi kovasti hoitaa. Nykyäänkin ollaan paljon tekemisissä, lapsi jo 5v ja aivan ihanat välit mummon kanssa.

Minä vain nautin tästä etuoikeudesta.

Ja?

Ei liity aloitukseen millään tavoin.

Jatkoajatuksena siis, että kun vietiin puoli vuotta lasta hoitoon joka ikinen päivä sai mummokin tarpeekseen ja nyt riittää helposti kerran viikossa / pari kertaa kuussa.

Ei edelleenkään liity aloitukseen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi kävi 1v - 1,5v iässä joka päivä pääsääntöisesti muutaman tunnin mummolla hoidossa. Asutaan lähekkäin ja mummo halusi kovasti hoitaa. Nykyäänkin ollaan paljon tekemisissä, lapsi jo 5v ja aivan ihanat välit mummon kanssa.

Minä vain nautin tästä etuoikeudesta.

Joka päivä muutaman tunnin? Miten ootte malttaneet? Siis asiahan ei mulle kuulu tietenkään, mutta itse en kyllä raaskisi antaa noin usein vaikka olisin hyvä mummo.

Mutta kukin tavallaan :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kohta tulee ne pakolliset kommentit, joita näihin aina tulee. Kirjoitan ne nyt jo tässä, olkaa hyvät, niin eri tarvitse enää vaivautua:

- "Olisitte iloisia, että hoitavat, meillä ei appivanhemmat ole hoitaneet kertaakaan."

- "Meillä ei ole appivanhemmat enää elossa, olisin niin iloinen, jos olisivat."

"Ihanaa kun on välittävä mummi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi kävi 1v - 1,5v iässä joka päivä pääsääntöisesti muutaman tunnin mummolla hoidossa. Asutaan lähekkäin ja mummo halusi kovasti hoitaa. Nykyäänkin ollaan paljon tekemisissä, lapsi jo 5v ja aivan ihanat välit mummon kanssa.

Minä vain nautin tästä etuoikeudesta.

Ja?

Ei liity aloitukseen millään tavoin.

Jatkoajatuksena siis, että kun vietiin puoli vuotta lasta hoitoon joka ikinen päivä sai mummokin tarpeekseen ja nyt riittää helposti kerran viikossa / pari kertaa kuussa.

Kas kun hyvä äiti ei miellä lastaan joksikin paketiksi jonka pääasiallinen tehtävä on pitää aikuisia tyytyväisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi kävi 1v - 1,5v iässä joka päivä pääsääntöisesti muutaman tunnin mummolla hoidossa. Asutaan lähekkäin ja mummo halusi kovasti hoitaa. Nykyäänkin ollaan paljon tekemisissä, lapsi jo 5v ja aivan ihanat välit mummon kanssa.

Minä vain nautin tästä etuoikeudesta.

Ja?

Ei liity aloitukseen millään tavoin.

Jatkoajatuksena siis, että kun vietiin puoli vuotta lasta hoitoon joka ikinen päivä sai mummokin tarpeekseen ja nyt riittää helposti kerran viikossa / pari kertaa kuussa.

Kas kun hyvä äiti ei miellä lastaan joksikin paketiksi jonka pääasiallinen tehtävä on pitää aikuisia tyytyväisinä.

Mäkin kyllä ihmettelen, että joku voi lapsen kustannuksella miellyttää ihmistä, että pääsee " tavoitteeseen" jotenkin aika hurjaa. Itse en pystyisi tällaiseen vaikka hoitaja olisi läheinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olimme ensimmäistä kertaa anoppilassa 1,5 kk vanhan esikoisvauvamme kanssa. He olivat tehneet ruokaa. Ruoka tuli valmiiksi niin anoppi sanoi, että voi heijata vauvaa vaunuissa sen aikaa, kun syömme. Söimme siis ulkona, kun oli kaunis kesäpäivä. Kun sain ruokalautasen nenäni eteen, niin anoppi otti ja lähti lykkimään vauvaa tielle eikä tullut takaisin puoleen tuntiin. Kun viimein saapuivat takaisin, niin vauva itki vaunuissa nälkäänsä. Anoppi otti vauvan syliinsä ja syytti vaunulelua, että se häiritsi vauvaa ja sen jälkeen kanteli huutavaa tenavaa sylissään, kunnes viimein ymmärsi, että vauvalla on nälkä ja antoi lapsen takaisin.

Myös jokaisella kerralla, kun vauva on itkenyt, niin anopin mielestä ”äiti ärsyttää sua” ja sen vuoksi vauva itkee.

Anoppi yritti kierrättää meidän lasta 3kk ikäisenä sylistä syliin. Sanoi " nyt on sinun vuoro" " nyt sinä otat" ja nyt on taas sinun vuoro"

Menin väliin ja sanoin että nyt riittää ja että sä et mun lastani kierrätä sylistä syliin ja päätä kuka sitä pitää.

En käsitä, mikä kyseisiä ihmisiä vaivaa? Toi on ihan puhdasta kiusantekoa.

Ootteko väleissä nykyään?

Ap

Tuttua myös tuo ”nyt on minun vuoroni pitää” ja sitten vielä ilman lupaa kuvia someen meidän vauvasta.. Olemme näennäisesti väleissä. En juurikaan halua tavata anoppia ja yleensä keksin 100 syytä, miksi emme voi tavata. Näistä tapahtumista ei ole vielä kovin kauaa edes. Nimiäisissä julisti kovaan ääneen, että ”nyt minä menen ottamaan kuvan MINUN miehistäni” ja passitti mieheni lapsemme kanssa kuvaan miehen veljen ja isän kanssa. Monet asiat voisi varmasti ottaa huumorilla mutta en tiedä. Olen ollut tosi herkillä vauvan ensikuukaudet ja anopin tapaaminen vain stressaa enkä jaksa yhtään ylimääräistä. Onneksi mieheni on ymmärtänyt ja tukee minua asiassa.

Mun anoppi lapseni ristiäisissä kaappasi vauvan ja kovasti oli sitä mieltä, että hän on kunniavieras, ja kun ensimmäinen lapsenlapsi... Hyvä jos muut olisivat saaneet edes katsoa vauvaa. Oli muuten myös mun äidin ensimmäinen lapsenlapsi, mutta hänellä ei ollut samoja mummuoikeuksia, tietenkään. Mä sitten vein vauvan syömään, ja sieltä tultua vein vauvan tädilleni. Anoppi tuli kirjaimellisesti kiskomaan vauvaa tätini sylistä. Anoppi lähti ulos möllöttämään, kun sanoin kipakasti, että anopilla ei ole yksinoikeus sylittelyyn.

Tuo ristiäissankari oli just täyttänyt neljä, kun lopetin yrittämästä tulla toimeen anopin kanssa. Hän koki että rupesin hankalaksi. Ehkä, kun en enää vaan jaksanut jatkuvaa mitätöintiä, pilkkaa ja meidän asioihin puuttumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis monet noista kommenteistahan on semmosia, että jos olisi hyvät välit, niin se olisi huumoria. Meillä on aina välillä kissanpentuja ja JOKAINEN joka käy niitä katsomassa vitsailee, että pakkaanpa nämä laukkuun :D Mutta se on selkeää huumoria ja tapa kehua pentujen söpöyttä, kun kaikille on selvää että kukaan ei tietystikään edes oikeasti haluaisi viedä pikkuisia pentuja emoltaan.

Sen sijaan kun kaverini oma äiti (!) ensin raivoaa kaverilleni että lapset pitäisi ottaa häneltä pois kun antoi niille pastaa eikä perunaa tms mahtavasta syystä ja sitten selittää taaperoille että mummi niin mielellään ottais teidät kotiin asumaan, niin jälkimmäinen ei ole aiemman takia minusta enää vitsi tai lasten lellittelyä (mitä se muuten voisi hyvin olla) vaan kertoo minusta siitä että ei oikeasti hyväksy sitä että lapset eivät ole hänen.

Niin siis mähän olen itse kirjoittanut, että asiat on sanottu huumorilla ( jos oot kaikki mun kommentit lukenut) Mutta.. se onko se hauskaa huumoria on kaikille tietenkin eri asia. Siinä vaiheessa, kun pienelle lapselle aletaan puhumaan " mummo nappaa" tai " otan sen vaan kohta hoitoon" on mauttomuuden rajamailla.

Pieni lapsi ei vielä ymmärrä mikä on hyvää huumoria.

Jos nyt ottaa huomioon noi kaikki muut jutut, mitä oon kokenut hänen puolelta, niin voi vetää omat johtopäätökset, miksi ei koe kaikkea hyvänä huumorina.

Ap

Joo, tarkoitus oli kommentillani tukea sinua uskomaan omaa tunnettasi siitä, milloin joku "vitsi" ei ole hauska vaan siinä on liikaa totuutta mukana :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi kävi 1v - 1,5v iässä joka päivä pääsääntöisesti muutaman tunnin mummolla hoidossa. Asutaan lähekkäin ja mummo halusi kovasti hoitaa. Nykyäänkin ollaan paljon tekemisissä, lapsi jo 5v ja aivan ihanat välit mummon kanssa.

Minä vain nautin tästä etuoikeudesta.

Joka päivä muutaman tunnin? Miten ootte malttaneet? Siis asiahan ei mulle kuulu tietenkään, mutta itse en kyllä raaskisi antaa noin usein vaikka olisin hyvä mummo.

Mutta kukin tavallaan :)

Ap

No ihan samalla tavalla kuin olisi viety tarhaan. So?