Apoivanhemmat kinuaa lasta hoitoon jatkuvasti- Ei auta vaikka lasta vie hoitoon

Vierailija kirjoitti:

Siis appivanhemmat. Otsikossa kirjoitusvirhe

Ap

Realy?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin asiasta, yrittäisin sanoa asiallisesti, sitten tiukemmin jos ei toimi. 

Jotenkin tyyliin "Ihanaa kun hoidatte, mutta meille on tärkeää viettää aikaa myös perheen kesken. Seuraavasta hoitokerrasta keskustellaan myöhemmin."   Tai jotain sinne päin.   

En myös tykkäisi yhtään tuosta, että lapsi viedään pois kun vanhemmat vielä juttelevat.  Tästäkin sanoisin ihan suoraan.  "Olemme lapsen vanhemmat, meitä ei hätistetä pois lapsen luota." 

Muuten menee herkästi siihen, että appivanhemmat alkavat taaperon kuullen sopimaan asioita (tyhmä äiti kun ei päästä) ja tosiaan tuo edellä mainittu käytös on törkeää teinejä kohtaan. 

Oletko lukenut sitä "vauva isoäidin tarpeiden tyydyttäjänä" -ketjua, vai mikä sen otsikko onkaan (se ei ollut tuo).  Sieltä löytyisi tähän paljon vertaistukea.

Tosi hyvä pointteja. Meillä on ongelmana se, että anopin kanssa varsinkaan ei pysty keskustelemaan. Olen muutaman kerran sanonut asioista ja joko a) hän ei kuuntele b) tiuskii, jos esim. Sanoo jotain mikä ei häntä miellytä tai c ) loukkaantuu.

Anoppi on äkkipikainen luonteeltaan. Mies on sanonut, että anopin eli äitinsä kanssa ei kannata hirveästi yrittää puhua mistään.

Tästä tilanteesta tekee juuri vaikean tuo kun hän hyökkää heti sanallisesti jos jotain sanoo. On muun muassa korottanut mulle ääntänsä muutama vuosi sitten kun sanoin, että ei kaikkia toisten yksityisasioita tarvitse kertoa meille. ( Kertoi siis tuttunsa asioita mulle ja miehelle)

Mulla on välillä stressi tästä kun tuo luonne on mikä on eikä pysty keskustelemaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin asiasta, yrittäisin sanoa asiallisesti, sitten tiukemmin jos ei toimi. 

Jotenkin tyyliin "Ihanaa kun hoidatte, mutta meille on tärkeää viettää aikaa myös perheen kesken. Seuraavasta hoitokerrasta keskustellaan myöhemmin."   Tai jotain sinne päin.   

En myös tykkäisi yhtään tuosta, että lapsi viedään pois kun vanhemmat vielä juttelevat.  Tästäkin sanoisin ihan suoraan.  "Olemme lapsen vanhemmat, meitä ei hätistetä pois lapsen luota." 

Muuten menee herkästi siihen, että appivanhemmat alkavat taaperon kuullen sopimaan asioita (tyhmä äiti kun ei päästä) ja tosiaan tuo edellä mainittu käytös on törkeää teinejä kohtaan. 

Oletko lukenut sitä "vauva isoäidin tarpeiden tyydyttäjänä" -ketjua, vai mikä sen otsikko onkaan (se ei ollut tuo).  Sieltä löytyisi tähän paljon vertaistukea.

Tosi hyvä pointteja. Meillä on ongelmana se, että anopin kanssa varsinkaan ei pysty keskustelemaan. Olen muutaman kerran sanonut asioista ja joko a) hän ei kuuntele b) tiuskii, jos esim. Sanoo jotain mikä ei häntä miellytä tai c ) loukkaantuu.

Anoppi on äkkipikainen luonteeltaan. Mies on sanonut, että anopin eli äitinsä kanssa ei kannata hirveästi yrittää puhua mistään.

Tästä tilanteesta tekee juuri vaikean tuo kun hän hyökkää heti sanallisesti jos jotain sanoo. On muun muassa korottanut mulle ääntänsä muutama vuosi sitten kun sanoin, että ei kaikkia toisten yksityisasioita tarvitse kertoa meille. ( Kertoi siis tuttunsa asioita mulle ja miehelle)

Mulla on välillä stressi tästä kun tuo luonne on mikä on eikä pysty keskustelemaan.

Ap

Tuo neuvo pätee normaaleihin ihmisiin. Rajattomiin isovanhempiin se ei toimi. Kun he ei kuuntele.

t. se jonka teiniä häiriköitiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minä sain ex-miniältä haukut kun en tee näin isovanhempana. Pitäisi pyytää hoitoon että osoittaisi välittävänsä.

Joo ei. Minä en todellakaan höpsähtänyt mummoksi. Kiva ipana kyllä, mutta ei se minun lapsi ole. Hoidetaan jos on tarvis, mutta en huvikseni.

Se mitä tahdon tällä sanoa, että ihmiset kokee sen välittämisen osoittamisen niin eri tavoin. Ehkä mummo kokee velvollisuudekseen tehdä näin, että se välittäminen tulee ymmärretyksi. Tai mistä minä tiedän. Jos se vaan tykkää hoitaa pieniä.

Sun mielestäsi siis häiriköinti ja kinuaminen on sama asia kuin pyytäminen?

Tuo ap:n kuvaama mummo on mt-ongelmainen.

No minähän kirjoitin, että mistä minä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta tulee ne pakolliset kommentit, joita näihin aina tulee. Kirjoitan ne nyt jo tässä, olkaa hyvät, niin eri tarvitse enää vaivautua:

- "Olisitte iloisia, että hoitavat, meillä ei appivanhemmat ole hoitaneet kertaakaan."

- "Meillä ei ole appivanhemmat enää elossa, olisin niin iloinen, jos olisivat."

Unohdit tämän:

"Minulla on ihana anoppi/appi/äiti jne., jonka kanssa tulen loistavasti toimeen, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan."

Ai joo, tämä unohtui.. Ja olihan tähän ketjuunkin jo ehtinyt: "Moni olisi onnellinen, helpottunut ja kiitollinen."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta tulee ne pakolliset kommentit, joita näihin aina tulee. Kirjoitan ne nyt jo tässä, olkaa hyvät, niin eri tarvitse enää vaivautua:

- "Olisitte iloisia, että hoitavat, meillä ei appivanhemmat ole hoitaneet kertaakaan."

- "Meillä ei ole appivanhemmat enää elossa, olisin niin iloinen, jos olisivat."

Unohdit tämän:

"Minulla on ihana anoppi/appi/äiti jne., jonka kanssa tulen loistavasti toimeen, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan."

Ai joo, tämä unohtui.. Ja olihan tähän ketjuunkin jo ehtinyt: "Moni olisi onnellinen, helpottunut ja kiitollinen."

Ja jo ketjuun rantautunut uhrimummo "ne miniät vasta ilkeitä onkin" jne.

Apoivanhemmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin asiasta, yrittäisin sanoa asiallisesti, sitten tiukemmin jos ei toimi. 

Jotenkin tyyliin "Ihanaa kun hoidatte, mutta meille on tärkeää viettää aikaa myös perheen kesken. Seuraavasta hoitokerrasta keskustellaan myöhemmin."   Tai jotain sinne päin.   

En myös tykkäisi yhtään tuosta, että lapsi viedään pois kun vanhemmat vielä juttelevat.  Tästäkin sanoisin ihan suoraan.  "Olemme lapsen vanhemmat, meitä ei hätistetä pois lapsen luota." 

Muuten menee herkästi siihen, että appivanhemmat alkavat taaperon kuullen sopimaan asioita (tyhmä äiti kun ei päästä) ja tosiaan tuo edellä mainittu käytös on törkeää teinejä kohtaan. 

Oletko lukenut sitä "vauva isoäidin tarpeiden tyydyttäjänä" -ketjua, vai mikä sen otsikko onkaan (se ei ollut tuo).  Sieltä löytyisi tähän paljon vertaistukea.

Tosi hyvä pointteja. Meillä on ongelmana se, että anopin kanssa varsinkaan ei pysty keskustelemaan. Olen muutaman kerran sanonut asioista ja joko a) hän ei kuuntele b) tiuskii, jos esim. Sanoo jotain mikä ei häntä miellytä tai c ) loukkaantuu.

Anoppi on äkkipikainen luonteeltaan. Mies on sanonut, että anopin eli äitinsä kanssa ei kannata hirveästi yrittää puhua mistään.

Tästä tilanteesta tekee juuri vaikean tuo kun hän hyökkää heti sanallisesti jos jotain sanoo. On muun muassa korottanut mulle ääntänsä muutama vuosi sitten kun sanoin, että ei kaikkia toisten yksityisasioita tarvitse kertoa meille. ( Kertoi siis tuttunsa asioita mulle ja miehelle)

Mulla on välillä stressi tästä kun tuo luonne on mikä on eikä pysty keskustelemaan.

Ap

Kannattaa huomioida, että valta on nyt teillä, kun teillä on jotain mitä anoppi haluaa yli kaiken. Alkuun varmaan joutuu vääntämään ihan älyttömästi, että anoppikin tajuaa. Älkää pelästykö hänen kiukutteluaan vaan asettakaa rajat. Esim. lapsen viemistä koskevat "vitsit" loppuvat kokonaan tai muuten loppuu vierailut. Ja lapsi tulee hoitoon esim. kerran kuussa viikonlopuksi, tai mikä nyt teidän arkeen sopii. Ja lapsen kasvaessa saa olla tarkkana, että mummo ei ehdottele menemisiä ja tekemisiä varmistamatta ensin vanhemmilta, että suunniteltu asia on ok eikä teillä ole omia suunnitelmia.

Olen kerran sanonut,kun anoppi sanoi " mä sitten hoidan kun meette paikkaan X , että " kyllä me vanhempina päätetään kuka hoitaa"

Eihän se mitään auttanut. Sama hokeminen jatkuu taas. Toki olihan siinä pieni tauko :D pari viikkoa.

Viikko sitten sanoi meille, kun puhuimme reissusta, että " Te menette kahdestaan" .

Ap

Meilläkin anoppi suunnittelee jo naapuriimme muuttoa. Kyllä hoitoapu silloin tällöin on toivottua ja hyvä, että isovanhemmat on paljon lapsen elämässä, mutta liika on liikaa. Omilla vanhemmillani on ilmeisesti omakin elämä kun eivät samalla tavalla ole jatkuvasti tunkeilemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin asiasta, yrittäisin sanoa asiallisesti, sitten tiukemmin jos ei toimi. 

Jotenkin tyyliin "Ihanaa kun hoidatte, mutta meille on tärkeää viettää aikaa myös perheen kesken. Seuraavasta hoitokerrasta keskustellaan myöhemmin."   Tai jotain sinne päin.   

En myös tykkäisi yhtään tuosta, että lapsi viedään pois kun vanhemmat vielä juttelevat.  Tästäkin sanoisin ihan suoraan.  "Olemme lapsen vanhemmat, meitä ei hätistetä pois lapsen luota." 

Muuten menee herkästi siihen, että appivanhemmat alkavat taaperon kuullen sopimaan asioita (tyhmä äiti kun ei päästä) ja tosiaan tuo edellä mainittu käytös on törkeää teinejä kohtaan. 

Oletko lukenut sitä "vauva isoäidin tarpeiden tyydyttäjänä" -ketjua, vai mikä sen otsikko onkaan (se ei ollut tuo).  Sieltä löytyisi tähän paljon vertaistukea.

Tosi hyvä pointteja. Meillä on ongelmana se, että anopin kanssa varsinkaan ei pysty keskustelemaan. Olen muutaman kerran sanonut asioista ja joko a) hän ei kuuntele b) tiuskii, jos esim. Sanoo jotain mikä ei häntä miellytä tai c ) loukkaantuu.

Anoppi on äkkipikainen luonteeltaan. Mies on sanonut, että anopin eli äitinsä kanssa ei kannata hirveästi yrittää puhua mistään.

Tästä tilanteesta tekee juuri vaikean tuo kun hän hyökkää heti sanallisesti jos jotain sanoo. On muun muassa korottanut mulle ääntänsä muutama vuosi sitten kun sanoin, että ei kaikkia toisten yksityisasioita tarvitse kertoa meille. ( Kertoi siis tuttunsa asioita mulle ja miehelle)

Mulla on välillä stressi tästä kun tuo luonne on mikä on eikä pysty keskustelemaan.

Ap

Kannattaa huomioida, että valta on nyt teillä, kun teillä on jotain mitä anoppi haluaa yli kaiken. Alkuun varmaan joutuu vääntämään ihan älyttömästi, että anoppikin tajuaa. Älkää pelästykö hänen kiukutteluaan vaan asettakaa rajat. Esim. lapsen viemistä koskevat "vitsit" loppuvat kokonaan tai muuten loppuu vierailut. Ja lapsi tulee hoitoon esim. kerran kuussa viikonlopuksi, tai mikä nyt teidän arkeen sopii. Ja lapsen kasvaessa saa olla tarkkana, että mummo ei ehdottele menemisiä ja tekemisiä varmistamatta ensin vanhemmilta, että suunniteltu asia on ok eikä teillä ole omia suunnitelmia.

Tämä juuri! Ymmärrän, että mummot haluavat olla kivoja, mutta älkää pliis soittako suoraan lapsenlapsille, että mitäpä jos tehtäisiin sinä ja sinä päivänä tätä kivaa juttua. Kun siihen saattaa oikeasti olla sovittu jo jotain, ja vanhempihan se on siinä ilkeä ja typerä kakkapää, kun joutuu sanomaan lapselle, että valitettavasti et nyt voi lähteä mummon mukaan tuona päivänä. Koskee myös kaikin puolin mukavia ja ei-rajattomia mummeleita.

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran sanonut,kun anoppi sanoi " mä sitten hoidan kun meette paikkaan X , että " kyllä me vanhempina päätetään kuka hoitaa"

Eihän se mitään auttanut. Sama hokeminen jatkuu taas. Toki olihan siinä pieni tauko :D pari viikkoa.

Viikko sitten sanoi meille, kun puhuimme reissusta, että " Te menette kahdestaan" .

Ap

Muissakin ihmissuhteissa pätee sama kuin lasten kasvatuksessa, pitää olla seurauksia. Jos aikuinen ihminen mankuu kuin lapsi, niin ihan hyvin voi sanoa että tästä on nyt puhuttu monesti ja jos mankuminen ja teidän puolesta päättäminen ei lopu, niin lapsi ei ole tulossa kylään seuraavaan kuukauteen. Tästä seuraa tietenkin uhmakohtaus, mutta se on se osuus, jota ei saa pelästyä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran sanonut,kun anoppi sanoi " mä sitten hoidan kun meette paikkaan X , että " kyllä me vanhempina päätetään kuka hoitaa"

Eihän se mitään auttanut. Sama hokeminen jatkuu taas. Toki olihan siinä pieni tauko :D pari viikkoa.

Viikko sitten sanoi meille, kun puhuimme reissusta, että " Te menette kahdestaan" .

Ap

Ja etenkin me aikuisina päätämme itse, minne menemme.

t. se, jolle olisi maksettu laivareissu (ko. isovanhemmat olisivat saaneet lapset viikonlopuksi kylään ihan vain pyytämällä, me ollaan mielellämme kaksistamme kotona)

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran sanonut,kun anoppi sanoi " mä sitten hoidan kun meette paikkaan X , että " kyllä me vanhempina päätetään kuka hoitaa"

Eihän se mitään auttanut. Sama hokeminen jatkuu taas. Toki olihan siinä pieni tauko :D pari viikkoa.

Viikko sitten sanoi meille, kun puhuimme reissusta, että " Te menette kahdestaan" .

Ap

Minä kyllä anoppina jo sanoisin, että pitäkää penskanne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran sanonut,kun anoppi sanoi " mä sitten hoidan kun meette paikkaan X , että " kyllä me vanhempina päätetään kuka hoitaa"

Eihän se mitään auttanut. Sama hokeminen jatkuu taas. Toki olihan siinä pieni tauko :D pari viikkoa.

Viikko sitten sanoi meille, kun puhuimme reissusta, että " Te menette kahdestaan" .

Ap

Minä kyllä anoppina jo sanoisin, että pitäkää penskanne!

No sanoisikin!

Sulla on ap anoppina varmaan aika mustavalkoinen ihminen. Nyt kun teet täällä saamiesi neuvojen mukaan, anoppi reagoi varmasti suuttumalla ja lopettaa teihin kontaktit x ajaksi. Tai kokonaan.

Kannattaa nyt arvioida, että kumman haluat, hoitavan mummon vai sen että tätä hoitoreserviä ei vaan ole käytettävissä. Kumpi sopii paremmin? Menette sitten sen mukaan.

Ei vanhemmatkaan voi olla määräävässä asemassa, että kuka kulloinkin hoitaa, jos siihen liittyy muita ihmisiä. Sillä toisella osapuolella on ihan yhtälailla oikeus päättää omasta ajankäytöstään. Eikä siitä sitten pidä mennä suuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Apoivanhemmat?

Tämä on käsitelty jo täällä.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ap anoppina varmaan aika mustavalkoinen ihminen. Nyt kun teet täällä saamiesi neuvojen mukaan, anoppi reagoi varmasti suuttumalla ja lopettaa teihin kontaktit x ajaksi. Tai kokonaan.

Kannattaa nyt arvioida, että kumman haluat, hoitavan mummon vai sen että tätä hoitoreserviä ei vaan ole käytettävissä. Kumpi sopii paremmin? Menette sitten sen mukaan.

Ei vanhemmatkaan voi olla määräävässä asemassa, että kuka kulloinkin hoitaa, jos siihen liittyy muita ihmisiä. Sillä toisella osapuolella on ihan yhtälailla oikeus päättää omasta ajankäytöstään. Eikä siitä sitten pidä mennä suuttumaan.

Tosiasia on se että tuontyyppinen kuormittaa niin hirvittävästi, että hänestä ei ikinä oikeasti ole apua. Ikinä.

Stressiä, huolta, vitutusta, säätöä, ajanhukkaa jne loputtomiin.

Meikän lapsilla ei oo tota pelkoo. Ei oo tulossa mummoautomaattia minusta, joka jatkuvaan viettää vapaansa lastenlasten kanssa. Ku omat on kasvatettu ja ovat muuttneet kaikki omilleen,niin aijon nauttia omasta vapaudesta.

EN ajatellu "uhrata" koko elämää pelkille lapsille. Otan jos pystyn hoitoon mutta kieltäydyn jos itellä menoa.

Vierailija kirjoitti:

Meikän lapsilla ei oo tota pelkoo. Ei oo tulossa mummoautomaattia minusta, joka jatkuvaan viettää vapaansa lastenlasten kanssa. Ku omat on kasvatettu ja ovat muuttneet kaikki omilleen,niin aijon nauttia omasta vapaudesta.

EN ajatellu "uhrata" koko elämää pelkille lapsille. Otan jos pystyn hoitoon mutta kieltäydyn jos itellä menoa.

Niinkö ihan AIJOT? tirsk.