Apoivanhemmat kinuaa lasta hoitoon jatkuvasti- Ei auta vaikka lasta vie hoitoon

MIksi alapeukku? Onko se otenkin väärin haluta tehdä elämässän muutakin ku hyysätä lapsia?  Kaikki ei oo sellasia, että lapset on koko elämän keskipiste. Haluan tehä ennen vanhuutta muutakin ku olla lasten kanssa.

Jatkuva vastuu ja hoitaminen on uuvuttavaa, 

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ap anoppina varmaan aika mustavalkoinen ihminen. Nyt kun teet täällä saamiesi neuvojen mukaan, anoppi reagoi varmasti suuttumalla ja lopettaa teihin kontaktit x ajaksi. Tai kokonaan.

Kannattaa nyt arvioida, että kumman haluat, hoitavan mummon vai sen että tätä hoitoreserviä ei vaan ole käytettävissä. Kumpi sopii paremmin? Menette sitten sen mukaan.

Ei vanhemmatkaan voi olla määräävässä asemassa, että kuka kulloinkin hoitaa, jos siihen liittyy muita ihmisiä. Sillä toisella osapuolella on ihan yhtälailla oikeus päättää omasta ajankäytöstään. Eikä siitä sitten pidä mennä suuttumaan.

Niin, tässä on se vaan, että koskaan ei olla pyydetty hoitamaan tai menty mankumaan hoitoa.

Kyllä vanhemmat päättävät kuka lasta hoitaa, varsinkin siinä tilanteessa kun aletaan painostamaan vanhempia. Ei mummo tai kukaan muukaan voi määritellä, että lapsi ei lähde reissuun mukaan. Jos vanhemmat päättävät, että yhdessä mennään reissuun niin silloin mennään. Tuo, että " menette kahdestaan" on määräämistä ja käskyttämistä, jota ei pitäisi joutua kokemaan kenenkään vanhemman.

Tämä on mun mielipide toki vaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikän lapsilla ei oo tota pelkoo. Ei oo tulossa mummoautomaattia minusta, joka jatkuvaan viettää vapaansa lastenlasten kanssa. Ku omat on kasvatettu ja ovat muuttneet kaikki omilleen,niin aijon nauttia omasta vapaudesta.

EN ajatellu "uhrata" koko elämää pelkille lapsille. Otan jos pystyn hoitoon mutta kieltäydyn jos itellä menoa.

Niinkö ihan AIJOT? tirsk.

TIRSK NIIN AIJON. Tää ei oo mikään äikäntunti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Varmasti enemmän kuin yleistä.

Meillä oli myös tuota, että ei edes ehditty lähteä, kun jo alettiin mankua.

Aivan järkyttävää häirintää.

Kun esikoinen oli teini ja alkoi olla enemmän kaverien kanssa, mummo sekosi täysin. Hän saattoi tykittää 20 tekstiviestiä, viisi korttia ja soitella tauotta. Yritti ostaa teinin sinne ja jopa muutti melkein naapuriin.

Ihan sietämätöntä!

Miten te toimitte tuossa tilanteessa? Olitteko vaan välittämättä kinuamisesta vai sanoitteko jotain?

Ap

Kysyin että mihin pyritte? Lähestymiskieltoon? Sanoin että minua ja perhettämme häiritsee jatkuva soittelu ja viestittely. Emme ehdi koko ajan olemaan mobiililaite kädessä.

Jos puhuminen ei auta, laittakaa vaativan ja häiriköivän isovanhemman numero estoon, ensin määräajaksi, sitten pysyvästi, ellei oppi mene päähän. Suuttuminenhan siitä seuraa, mutta sen kestää kyllä, kun häirikkö tajuaa lopulta, että hänellä ei ole määräysvaltaa. Sen verran hänelle pitää puhua, että kerrotte syyn blokkaamiseen, mielellään jossain sukujuhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ap anoppina varmaan aika mustavalkoinen ihminen. Nyt kun teet täällä saamiesi neuvojen mukaan, anoppi reagoi varmasti suuttumalla ja lopettaa teihin kontaktit x ajaksi. Tai kokonaan.

Kannattaa nyt arvioida, että kumman haluat, hoitavan mummon vai sen että tätä hoitoreserviä ei vaan ole käytettävissä. Kumpi sopii paremmin? Menette sitten sen mukaan.

Ei vanhemmatkaan voi olla määräävässä asemassa, että kuka kulloinkin hoitaa, jos siihen liittyy muita ihmisiä. Sillä toisella osapuolella on ihan yhtälailla oikeus päättää omasta ajankäytöstään. Eikä siitä sitten pidä mennä suuttumaan.

Niin, tässä on se vaan, että koskaan ei olla pyydetty hoitamaan tai menty mankumaan hoitoa.

Kyllä vanhemmat päättävät kuka lasta hoitaa, varsinkin siinä tilanteessa kun aletaan painostamaan vanhempia. Ei mummo tai kukaan muukaan voi määritellä, että lapsi ei lähde reissuun mukaan. Jos vanhemmat päättävät, että yhdessä mennään reissuun niin silloin mennään. Tuo, että " menette kahdestaan" on määräämistä ja käskyttämistä, jota ei pitäisi joutua kokemaan kenenkään vanhemman.

Tämä on mun mielipide toki vaan.

Ap

Meillä sekaannuttiin myös lomiin ja matkoihin. Mummo räyhäsi itselleen aina vapaiksi syysloma- ja hiihtolomaviikot ja tunki ja tunki.

Yritti myös määrätä sitä mihin maihin saamme matkustaa jne.

Ap, kun teillä kuitenkin tuntuu olevan hyvä puheyhteys tästä asiasta miehesi kanssa (kaikki miehet eivät tunnu pystyvän panemaan vastaan omalle äidilleen), niin keskustelkaa kuvio selväksi. Vaikeahan tähän on mitään ratkaisua antaa. 

Aikuisina ihmisinä te varmasti tuon mankumisen osaattekin antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Keskustelkaa keskenänne ja käykää oman päänne sisällä tämä asia läpi, jotta osaatte syyllistymättä tämän tehdä. Tarvittaessa voi olla vastaamatta puheluihin/whatsappeihin tms. viesteihin. Puhelimen saa myös äänettömälle tai soittajan voi estää. 

Tärkeintä olisi mielestäni saada asia sille mallille, että lasta ei uhata napata, lasta ei missään vaiheessa syyllistetä eikä hämmennetä sillä, että "voi voi, kyllä mummo nyt hoitaisi niin mielellään" tai lapselle ei suoraan itselleen soitella mitään "tuletkos kylään" -puheiluita.   

Mä oon lähinnä pirullisena huumorina ottanut tuon " mä nappaan sut" enkä oo piitannut enkä tahallani reagoinut mitenkään. Mietin, että pitäisikö tuosta " mä nappaan sut" kommentista kuitenkin suuttua hänelle vai ? 🤔

En jotenkin ymmärrä koko ihmistä enkä tajua mihin hän pyrkii käytöksellään. Olen ajatellut käytöksen olevan osa hänen luonnettaan.

Monta kertaa olen miettinyt, että kuinka onnekkaita ihmiset on, joilla on helppoa ja lämpimät välit anoppiin. Tai mulle riittäisi edes hyvät käytöstavat.

Nyt jotenkin tän kokemuksen jälkeen oon tajunnut, kuinka tärkeetä se on. Ois ihanaa kun ei tarttis stressata ja olis sellainen avoin keskusteluyhteys et ei tarttis " pelätä" räjähtävää käytöstä.

Mä toki ymmärrän, että kaikki ihmiset on erilaisia, mutta jonkinlainen kunnioitus pitäis säilyä kuitenkin.

Mä haluaisin olla tulevaisuudessa omille lastenlapsille helposti lähestyttävä mummo, joka kunnioittaa ja johon pystyy luottamaan ennen kaikkea.

Ap

Nyt ne rajat appivanhemmille! Sanotte heille, että te kysytte sitten kun olette hoitopaikkaa vailla. Mitään lapsen ”nappaamista” ei sallita. Vähennätte kyläilyä. Mitä enemmän kinuavat, sitä enemmän sanotte, että ”mepä ilmoitellaan sitten”, ettekä lähde siihen että kyläilette vain sen takia ettette jaksa kuunnella sitä ulinaa.

Kyllä jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää mikä on kohtuullista käytöstä. Teidän lapset, ei appivanhempien.

Älkää koskaan kertoko mistään suunnitelmista tai menoista heille. Heidän ei tarvitse tietää että olette perheenä menossa jonnekin. Mitään määräyksiä ei oteta vastaan, joko olette reagoimatta tai sanotte että ei käy.

Vähentäkää yhteydenpitoa, blokatkaa numerot tms. Mankumisesta, määräilystä ja kinuamisesta tulee rangaistus. Mitä enemmän vaativat, sitä vähemmän näkevät lapsia. Uudet säännöt kerrotaan heille jämäkästi, eikä minkäänlaista rähjäämistä kuunnella vaan poistutaan paikalta.

Mikään hymistely tai taipuminen ei auta, kova kovaa vastaan nyt. Tsemppiä!

Lapselle tuollainen "kaappaan sinut" -vitsi ei kyllä ainakaan aukea.

Tommoseen on aikaa mutta lapselleen ei ehdi edes ruokaa ostaa. Rästilaskujaan ei ehdi maksaa. Ja töitään ei ehdi hoitamaan.

PISSIS.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran sanonut,kun anoppi sanoi " mä sitten hoidan kun meette paikkaan X , että " kyllä me vanhempina päätetään kuka hoitaa"

Eihän se mitään auttanut. Sama hokeminen jatkuu taas. Toki olihan siinä pieni tauko :D pari viikkoa.

Viikko sitten sanoi meille, kun puhuimme reissusta, että " Te menette kahdestaan" .

Ap

Ja etenkin me aikuisina päätämme itse, minne menemme.

t. se, jolle olisi maksettu laivareissu (ko. isovanhemmat olisivat saaneet lapset viikonlopuksi kylään ihan vain pyytämällä, me ollaan mielellämme kaksistamme kotona)

Siis ymmärsinkö oikeen, että teille olisi maksettu laivareissu, että isovanhemmat olisivat saaneet lapset hoitoon??

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minä sain ex-miniältä haukut kun en tee näin isovanhempana. Pitäisi pyytää hoitoon että osoittaisi välittävänsä.

Joo ei. Minä en todellakaan höpsähtänyt mummoksi. Kiva ipana kyllä, mutta ei se minun lapsi ole. Hoidetaan jos on tarvis, mutta en huvikseni.

Se mitä tahdon tällä sanoa, että ihmiset kokee sen välittämisen osoittamisen niin eri tavoin. Ehkä mummo kokee velvollisuudekseen tehdä näin, että se välittäminen tulee ymmärretyksi. Tai mistä minä tiedän. Jos se vaan tykkää hoitaa pieniä.

Sun mielestäsi siis häiriköinti ja kinuaminen on sama asia kuin pyytäminen?

Tuo ap:n kuvaama mummo on mt-ongelmainen.

Ap:n ja miehensä velvollisuus on viedä mummo lääkäriin, jos noin on, eikä valitella mummon käytöksestä tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Kohta tulee ne pakolliset kommentit, joita näihin aina tulee. Kirjoitan ne nyt jo tässä, olkaa hyvät, niin eri tarvitse enää vaivautua:

- "Olisitte iloisia, että hoitavat, meillä ei appivanhemmat ole hoitaneet kertaakaan."

- "Meillä ei ole appivanhemmat enää elossa, olisin niin iloinen, jos olisivat."

Vielä vaivautuisin kuitenkin sen verran, että itse en usko noita juttuja ollenkaan. En tunne ketään, joka käyttäytyisi noin, enkä usko kenenkään "normaalin" mummon tuollaista tekevän. Provo koko juttu! Samaa sarjaa kaikkien muiden appivanhempien (=miehen vanhempien) parjausketjujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

MIksi alapeukku? Onko se otenkin väärin haluta tehdä elämässän muutakin ku hyysätä lapsia?  Kaikki ei oo sellasia, että lapset on koko elämän keskipiste. Haluan tehä ennen vanhuutta muutakin ku olla lasten kanssa.

Jatkuva vastuu ja hoitaminen on uuvuttavaa, 

Alapeukut osottaa, että kumminkin pitäisi hyysätä ja pitää lastenlapsia keskipisteenä! Ristiriitasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ap anoppina varmaan aika mustavalkoinen ihminen. Nyt kun teet täällä saamiesi neuvojen mukaan, anoppi reagoi varmasti suuttumalla ja lopettaa teihin kontaktit x ajaksi. Tai kokonaan.

Kannattaa nyt arvioida, että kumman haluat, hoitavan mummon vai sen että tätä hoitoreserviä ei vaan ole käytettävissä. Kumpi sopii paremmin? Menette sitten sen mukaan.

Ei vanhemmatkaan voi olla määräävässä asemassa, että kuka kulloinkin hoitaa, jos siihen liittyy muita ihmisiä. Sillä toisella osapuolella on ihan yhtälailla oikeus päättää omasta ajankäytöstään. Eikä siitä sitten pidä mennä suuttumaan.

Niin, tässä on se vaan, että koskaan ei olla pyydetty hoitamaan tai menty mankumaan hoitoa.

Kyllä vanhemmat päättävät kuka lasta hoitaa, varsinkin siinä tilanteessa kun aletaan painostamaan vanhempia. Ei mummo tai kukaan muukaan voi määritellä, että lapsi ei lähde reissuun mukaan. Jos vanhemmat päättävät, että yhdessä mennään reissuun niin silloin mennään. Tuo, että " menette kahdestaan" on määräämistä ja käskyttämistä, jota ei pitäisi joutua kokemaan kenenkään vanhemman.

Tämä on mun mielipide toki vaan.

Ap

Ollaan ehkä AP vähän erilaisia keskenämme, mutta jos minulle joku isovanhemmista puhuisi noin (komentaa kuin pikkulasta), niin en veisi seuraavaan kolmeen kuukauteen lasta hoitoon. Siinä sitten viesti menee perille tai ei, ja sen mukaan jatko.

Ei kenenkään pitäisi joutua kuuntelemaan noin alentavaa puhetta ja komentelua, varsinkin mitä tulee oman lapsen hoitoon.

Te olette tuon ongelman mahdollistajia. Heti kun ymmärrät sen, niin osaat myös ongelman ratkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ap anoppina varmaan aika mustavalkoinen ihminen. Nyt kun teet täällä saamiesi neuvojen mukaan, anoppi reagoi varmasti suuttumalla ja lopettaa teihin kontaktit x ajaksi. Tai kokonaan.

Kannattaa nyt arvioida, että kumman haluat, hoitavan mummon vai sen että tätä hoitoreserviä ei vaan ole käytettävissä. Kumpi sopii paremmin? Menette sitten sen mukaan.

Ei vanhemmatkaan voi olla määräävässä asemassa, että kuka kulloinkin hoitaa, jos siihen liittyy muita ihmisiä. Sillä toisella osapuolella on ihan yhtälailla oikeus päättää omasta ajankäytöstään. Eikä siitä sitten pidä mennä suuttumaan.

Niin, tässä on se vaan, että koskaan ei olla pyydetty hoitamaan tai menty mankumaan hoitoa.

Kyllä vanhemmat päättävät kuka lasta hoitaa, varsinkin siinä tilanteessa kun aletaan painostamaan vanhempia. Ei mummo tai kukaan muukaan voi määritellä, että lapsi ei lähde reissuun mukaan. Jos vanhemmat päättävät, että yhdessä mennään reissuun niin silloin mennään. Tuo, että " menette kahdestaan" on määräämistä ja käskyttämistä, jota ei pitäisi joutua kokemaan kenenkään vanhemman.

Tämä on mun mielipide toki vaan.

Ap

Ollaan ehkä AP vähän erilaisia keskenämme, mutta jos minulle joku isovanhemmista puhuisi noin (komentaa kuin pikkulasta), niin en veisi seuraavaan kolmeen kuukauteen lasta hoitoon. Siinä sitten viesti menee perille tai ei, ja sen mukaan jatko.

Ei kenenkään pitäisi joutua kuuntelemaan noin alentavaa puhetta ja komentelua, varsinkin mitä tulee oman lapsen hoitoon.

Te olette tuon ongelman mahdollistajia. Heti kun ymmärrät sen, niin osaat myös ongelman ratkaista.

Se on vaan valitettavaa, että komentelu ei lopu ja määrää myös muita ihmisiä. Olen pitänyt pitkiä taukoja tässä hoitoasiassa juuri tämän komentelun takia. Eli kyllä mä olen näyttänyt, ettei mun silmille hypitä. Ja oon aikaisemmin sanonut, että me vanhempina päätetään kuka lasta hoitaa.

Tuo ongelmana ei tule koskaan ratkeamaan. Hänen luonnettaan ei voi muuttaa. Hän määrää jokaista ihmistä. Järjestää selän takana syntymäpäiväyllätyksiä, vaikka kiellettiin, vaikka oli toivomus, ettei mitään järjestetä. Eli kunnioituksesta voi tehdä omat johtopäätökset jokainen.

On kutsunut kipeää lasta räkänokaksi muun muassa. On myös kutsunut " huumorilla" miestäni eli lastansa homepääksi lapsen kuullen, kun mies unohti hoitaa yhden asian.

Sanoin hänelle, että vanhempia ei kukaan nimittele lapsen kuullen. Sanoi, että se oli leikkiä.

En mäkään voi loputtomiin yrittää. Joskus vaan täytyy olla välittämättä ja tehdä omat päätökset. En ole kuulevinaan mitä hän puhuu. Ja onneksi lapsi on ollut vain toooosi harvoin hoidossa. Ja juuri tämän ihmisen takia hoito on ollut vähäistä. Jos lasta ei olisi, niin olisin katkaissut välit jo kauan aikaa sitten.

Ap

Me olimme ensimmäistä kertaa anoppilassa 1,5 kk vanhan esikoisvauvamme kanssa. He olivat tehneet ruokaa. Ruoka tuli valmiiksi niin anoppi sanoi, että voi heijata vauvaa vaunuissa sen aikaa, kun syömme. Söimme siis ulkona, kun oli kaunis kesäpäivä. Kun sain ruokalautasen nenäni eteen, niin anoppi otti ja lähti lykkimään vauvaa tielle eikä tullut takaisin puoleen tuntiin. Kun viimein saapuivat takaisin, niin vauva itki vaunuissa nälkäänsä. Anoppi otti vauvan syliinsä ja syytti vaunulelua, että se häiritsi vauvaa ja sen jälkeen kanteli huutavaa tenavaa sylissään, kunnes viimein ymmärsi, että vauvalla on nälkä ja antoi lapsen takaisin.

Myös jokaisella kerralla, kun vauva on itkenyt, niin anopin mielestä ”äiti ärsyttää sua” ja sen vuoksi vauva itkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta tulee ne pakolliset kommentit, joita näihin aina tulee. Kirjoitan ne nyt jo tässä, olkaa hyvät, niin eri tarvitse enää vaivautua:

- "Olisitte iloisia, että hoitavat, meillä ei appivanhemmat ole hoitaneet kertaakaan."

- "Meillä ei ole appivanhemmat enää elossa, olisin niin iloinen, jos olisivat."

Vielä vaivautuisin kuitenkin sen verran, että itse en usko noita juttuja ollenkaan. En tunne ketään, joka käyttäytyisi noin, enkä usko kenenkään "normaalin" mummon tuollaista tekevän. Provo koko juttu! Samaa sarjaa kaikkien muiden appivanhempien (=miehen vanhempien) parjausketjujen kanssa.

Ei sun tartte uskoa.Mun kirjoituksen pointti ei ollut se, kenen haluan uskovan tai kenen en. Haluaisin kertoa kokemukseni ja on helpottavaa huomata, että moni ymmärtää mua ja että moni muukin on kokenut samantapaisia juttuja enkä oo asian kanssa yksin . Kaikki eivät vaan valitettavasti ole niin onnekkaita. Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, niin tästä asiasta ja muutenkin anopin käytöksestä on ollut stressiä.

Mäkin toivoisin, että olisi sellainen yhteys, että pystyisi olla oma itsensä. Mulle riittää, että käyttäydytään ja kunnioitetaan. En vaadi mitään ystävyyttä, ihan pelkkiä käytöstapoja. Mulle se riittää.

Mä en itsekään ole täydellinen kuten ei meistä kukaan. Mulle on kuitenkin opetettu jo lapsesta asti, miten ihmisiä kohdellaan ja haluan ainakin omalla toiminnalla opettaa saman omille lapsilleni.

Ehkä tää ei sun mielestä ole totta, mutta mulle tää valitettavasti on. Hienoa, jos sulla on lämmin suhde anoppiisi. Olet nimittäin onnekas.

Itse vasta nyt tajuan, kuinka tärkeetä on ns. Hyvät välit.

Ap