Voiko vielä 25-vuotiaana muuttaa elämänsä? Ns. "aloittaa uudestaan"

Mikä estää? Kysyn niin päin.

Ei kannata, onhan toi jo niin vanha ruppana että kuolema korjaa vuoden sisällä.

On myöhäistä, 5 vuoden päästä olet jo eläkeiässä ja siitä 3 vuotta niin olet käynyt elämän jo läpi. Yritä uudestaan uudessa elämässä.

Ei voi. Elämä pitää jämäyttää 24-vuotiaana tasan siihen pisteeseen, missä se sillä hetkellä on ja mitään muutoksia ei saa tehdä. 

On nää niin huvittavia aloituksia. 25-vuotias on vielä nuori nulikka.

Myöhäistä on, jos tiedät kuolevasi vaikka nyt vuoden sisällä. Jos elät satavuotiaaksi, jäljellä on vielä 75 vuotta. Päätät itse, riittääkö aika muutokseen, vai ei.

Todennäköisesti kuitenkin elämässäsi tulee eteen lukuisia tilanteita, joissa tuollaiset asiat tapahtuvat tahtomattasi. Vanhat ystävät jäävät, saat kenkää työstäsi, sairastut niin, että on pakko laihtua, et pysty enää tekemään entistä työtäsi, näitähän riittää. Ei ole enää sellaista maailmaa, jossa valmistuttua pääsee oman alan hyviin töihin, josta eläköidytään aikanaan.

Lähdin opiskelemaan uutta alaa 26-vuotiaana kun viimein pääsin Suomen Teatterikouluun.

Ei todellakaan ole myöhäistä. Ehdit aloittaa kaiken uudestaan vielä monta kertaa.

Käsittääkseni on kohtuullisen yleistä että eläkkeelle jäätäessä joskus 65 vuotiaana tms muutetaan kaikki ja aloitetaan elämä uudestaan.

t. Nuori eläkeläinen

En muista mistä kirjasta tämä on, mutta kuvaa hyvin mm. ap:n ajatusmallia:

"Se, että kuvittelet olevasi kovin vanha ja kokenut, kertoo vain siitä, mitä nuori oikeasti oletkaan"

Vierailija kirjoitti:

Lähdin opiskelemaan uutta alaa 26-vuotiaana kun viimein pääsin Suomen Teatterikouluun.

Tuttu lähti myös opiskelemaan 26-vuotiaana. 

No mieti tuota opiskelua, mutta muut jutut viestissäsi on ihan paskaa ja mitä väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Lähdin opiskelemaan uutta alaa 26-vuotiaana kun viimein pääsin Suomen Teatterikouluun.

Ei mitenkään erikoista nykyisin. Olen opiskelijana ryhmässä, jossa ikähaarukka on 22-56. 

Eipä tuossa ole enää kuin 40+ vuotta eläkeikään. En usko, että siinä ajassa ehtii esim. kouluttautua uudelle alalle. 

Olin 24-vuotiaana masentunut luuseri joka ei ollut saanut edes lukiota loppuun. 31-vuotiaana olin KTM ja hyvässä työssä.

Lähdin opiskelemaan ollessani 34v. Nyt 4v jälkeen vihdoinkin tykkään työstäni.

25-vuotiaana on aikaa mihin vain. Mieti tyyppejä jotka saavat kenkää duunista 40 vuotiaana, samaan syssyyn avioero ja uuden kämpän etsintä. Siinä saa 40v aloittaa uuden elämän.

Mitä pikemmin aloitat sitä helpompaa se on.

Siis ihan tosissaanko joku kyselee tällaisia? Tuon ikäisellähän on elämää jäljellä vuosikymmeniä! Asennemuutos jos todella ajattelee noin eikä vain provoa.

Mun äiti opiskeli uuden ammatin kuuskymppisenä! Samalla kun myös laihdutti parikymmentä kiloa ja vaihtoi juopon miehen parempaan. Ei voi kuin todeta, että koskaan ei ole myöhäistä, kunhan terveyttä riittää. Sähän oot ihan kakara vielä.

Lähes kaikki asiat ovat ihmisten itsensä keksimiä. Lukioon, sieltä suoraan yliopistoon ja maisterin paperit, hyviin töihin, omistusasunto ja auto, naimisiin, lapset ja koira jne. ovat kummallisen pinttyneitä ajatusmalleja edelleen. En tarkoita ettäkö noiden asioiden tavoitteleminen olisi jotenkin väärin, mutta mielestäni tuo on kummallisen yleinen ajatusmaailma siitä, kuinka kaikkien tulisi elää elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti opiskeli uuden ammatin kuuskymppisenä! Samalla kun myös laihdutti parikymmentä kiloa ja vaihtoi juopon miehen parempaan. Ei voi kuin todeta, että koskaan ei ole myöhäistä, kunhan terveyttä riittää. Sähän oot ihan kakara vielä.

Pakko olla utelias: Saiko äiti töitä uudelta alalta?