Lue keskustelun säännöt.
Moniko teistä pakoilee valokuviin joutumista eikä siedä katsoa omaa naamaa niissä kun näyttää rumalta?
03.08.2021 |
Miten olette asian ratkaisseet jos pitää ottaa valokuvia esimerkiksi uuden seurustelukumppanin kanssa? Jos toinen haluaa ottaa yhteiskuvia ja toinen ei halua niissä olla koska ei ole omaan naamaan tyytyväinen. Itse yleensä kuvat epäonnistuu ja tyyliin yksi sadasta voi itseäni miellyttää.
Kommentit (22)
Kuvista tulee erilaisia ottaako sen puhelimen etu tai takakameralla, toinen näistä ottaa kuvan peilikuvana, mitä suurin osa ihmisistä pitää parempana, sillä sen sinä näet peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite oon jo useamman vuoden ottanut itestäni lähes joka päivä selfien, niin se on auttanu hyväksyy ittesä. :) M26
Minua ei kuvata ja piste. Siitä ei neuvotella.
Itse oli 30 asti teinin näköinen nyhverö, sitten 30 jälkeen olen viimeinkin saanut aikuismaisempia piirteitä ja alkanut kuntoilla ja lenkkeillä. Nyt poseeraisin ilolla valokuvissa, jos joku semmoisia haluisi minusta ottaa ja mieluiten poseeraisin kaverikuvissa, mutta ei ole ketään joka haluaisi kuvata eikä edes ole kavereita. Silloin kun olin ujon kalpean hiiren näköinen, niin silloin oli sukujuhlien kuvauksia ja koulukuvauksia, mutta enää ei edes niitä.... Viime aikoina olen kuvannut itseäni vain deittisivustoille (saanut sentään tykkäyksiä) mutta siellä on niin outoa porukkaa ettei niistä ole edes kavereiksi...
Itse en suostu kuvaamaan yhtää naista koska kuvaus kohteelle ei mikään kelpaa ja yhtä kuvaa varten tuhlataan koko päivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni läski tietää, että kun valo tulee kasvoille ylhäältä päin, niin leuan alle jää varjo ja näin saa itsensä näyttämään normaalilta ihmiseltä valokuvissa. Myös ylisuuret vaatteet ja pään kiertäminen (edullisen valaistuksen kera) saavat aikaan illuusion normaaliudesta.
Inhoan kuvassa oloa. Olen ollut sellainen jo lapsena, itkin tarhan kuvauksessa pää punaisena. Kukaan ei ymmärrä tätä.
Viimeksi pari viikkoa sitten kaveri suuttui kun halusi ottaa kuvan minusta syömässä kakkua. Minä en halunnut olla kuvassa. Tästä sitten kauhea draama. MIKSI on pakko kuvata kaikkea? Jokaista kahvikuppia ja suupalaa? Ja miksi suututaan jos joku ei halua?
En mene enää häihin tai bileisiinkään, kun ei missään saa olla rauhassa ilman paparazzeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni läski tietää, että kun valo tulee kasvoille ylhäältä päin, niin leuan alle jää varjo ja näin saa itsensä näyttämään normaalilta ihmiseltä valokuvissa. Myös ylisuuret vaatteet ja pään kiertäminen (edullisen valaistuksen kera) saavat aikaan illuusion normaaliudesta.
Kuvautin itseni viiskymppisenä ja se jäi varmaankin viimeiseksi kerraksi. Tästä en enää vanhene vaan jään ikuiseksi viiskymppiseksi. No ei vaiskaan sillä hyväksyn itseni vanhenemisen ja mitä vanhemmaksi tulen niin annan kyllä kuvata mutta en anna julkaista kuvaa jos joku muu ottaa kuvan ja se on karmean näköinen. Minä itse vaan osaan ottaa itsestäni hyviä kuvia joissa en näytä ihan petolinnulta tai joku todella yhtä hyvä kuvaaja joita on aika harvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhoan kuvassa oloa. Olen ollut sellainen jo lapsena, itkin tarhan kuvauksessa pää punaisena. Kukaan ei ymmärrä tätä.
Viimeksi pari viikkoa sitten kaveri suuttui kun halusi ottaa kuvan minusta syömässä kakkua. Minä en halunnut olla kuvassa. Tästä sitten kauhea draama. MIKSI on pakko kuvata kaikkea? Jokaista kahvikuppia ja suupalaa? Ja miksi suututaan jos joku ei halua?
En mene enää häihin tai bileisiinkään, kun ei missään saa olla rauhassa ilman paparazzeja.
Lisään vielä että parille tapailukumppanille olen itse joutunut suutahtamaan kun eivät hyvällä uskoneet että minua ei kuvata esim. Yöpaidassa hiuksia kuivaamassa. Tai lisäämässä huulirasvaa ulkona. Tai juomassa vesipullosta kuumana päivänä. Mikä ihme vimma on pakkokuvata ihmistä joka on jo ilmaissut ettei halua salakuviin? Yhdessä voisi jonkun kuvan joskus ottaakin, miksi pitää väkisin räpsiä? Ja kyse ei ole siitä näyttääkö hyvältä vai ei - en halua olla edes sellaisissa salakuvissa joissa näytän kauniilta. Minun täytyy itse saada päättää kuka minua kuvaa ja milloin.
Vierailija kirjoitti:
Moni läski tietää, että kun valo tulee kasvoille ylhäältä päin, niin leuan alle jää varjo ja näin saa itsensä näyttämään normaalilta ihmiseltä valokuvissa. Myös ylisuuret vaatteet ja pään kiertäminen (edullisen valaistuksen kera) saavat aikaan illuusion normaaliudesta.
Kaikki läskit tietävät kuinka kuvilla voi huijata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista että muut eivät näe niitä kuvia kuin sinä. Itsekriittisyys loistaa poissaolollaan.
Mikä pakko kumppanin kanssa on ottaa yhteiskuvia? Jos toinen ei näitä halua niin niitä ei oteta, piste. Kuvaaja voi rajata kuvaan esim. juoman, ruoan tai käden, mutta jättää toisen naaman rauhaan.
Onneksi löytyi puoliso, joka rakastaa kameraa vielä vähemmän kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko kumppanin kanssa on ottaa yhteiskuvia? Jos toinen ei näitä halua niin niitä ei oteta, piste. Kuvaaja voi rajata kuvaan esim. juoman, ruoan tai käden, mutta jättää toisen naaman rauhaan.
Onneksi löytyi puoliso, joka rakastaa kameraa vielä vähemmän kuin minä.
Tällaisen kun löytäisi. Ugh, mä vihaan nykyaikaa ja tätä kuvauspakkoa.
Minusta on otettu kuva muutama vuosi sitten, kun oli pakko hankkia passi ja siihen uusi kuva. Tuskin tunnistin itseäni: kuvassa oli vieläkin rumempi ihminen kuin olin kuvitellut. Tuota edellinen kuva on otettu vuosituhannen vaihteessa, kun minut pakotettiin yhteiskuvaan veljeni häissä. Piilottelin muiden selkien takana. Tuosta edelliset kuvat (2 kpl) on otettu 90-luvun puolivälissä, kun itse asiassa olin kaunis.
Pari kolme vuotta sitten jouduin sanomaan ilkeästi eräälle tuttavalle, joka vänkäsi lupaa ottaa minusta kuva. Hän oli mäkättänyt asiasta jo vuosikausia. Lopulta hän työnsi puhelimensa minun naamani eteen, klikkasi ja kieltäytyi poistamasta ottamaansa kuvaa. Tuon jälkeen (ei sentään tuon vuoksi) elämäni on murentunut ja tuo ihminen poistunut tuttavistani. Tiedän kuitenkin tarkkaan sen, että hän esittelee väkisin räpsäisemäänsä kuvaa entisille kollegoillemme ja mehustelee siltä, millainen raunio minusta on tullut.
Vihasin kuvissa olemista silloin, kun olin nuori ja kaunis. Nyt vihaan sitä enemmän kuin moni osaa kuvitellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan kuvassa oloa. Olen ollut sellainen jo lapsena, itkin tarhan kuvauksessa pää punaisena. Kukaan ei ymmärrä tätä.
Viimeksi pari viikkoa sitten kaveri suuttui kun halusi ottaa kuvan minusta syömässä kakkua. Minä en halunnut olla kuvassa. Tästä sitten kauhea draama. MIKSI on pakko kuvata kaikkea? Jokaista kahvikuppia ja suupalaa? Ja miksi suututaan jos joku ei halua?
En mene enää häihin tai bileisiinkään, kun ei missään saa olla rauhassa ilman paparazzeja.
Tuo pakkokuvaaminen on niin rasittavaa! Kaikista törkeintä oli kun kaverin kaveri räpsäisi minusta ja parista muusta ihmisestä kysymättä ihan yht'äkkiä yhdessä tapahtumassa kuvan, olisi halunnut laittaa sen kyseisen tapahtuman facebook-sivuille tai minnelie. Kun sanoin että en mielelläni olisi kuvassa ja voin kyllä poistua tästä vierestä siksi aikaa kun räpsit, tämä otti nokkiinsa ja tuhahti että no ei sun ois sit pitänyt tullakaan tänne. Inhottavaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kuvata ja piste. Siitä ei neuvotella.
Kuulutko kenties maasai-heimoon?
Uuden seurustelukumppanin kanssa ei joudu ottamaan kuvia, kun ei vaihda seurustelukumppania. Yhdessä vuodesta 1981 ja meistä ei ole edes hääkuvaa.
Vihaan kuvissa oloa lähinnä kaljuuntumiseni takia, ja samasta syystä välttelen peilejä varsinkin kirkkaiden valojen alla. Kai ne ovat jotain selviytysmismekanismeja, joilla yrittää olla ajattelematta asiaa.
.