Sukulaiset varoittelee, että kadun vanhempana jis en hanki lasta

Kuuntelemalla siitä selviää.

Vierailija kirjoitti:

Ja ovat luultavasti oikeassa. No, huomaat sen sitten joskus.

Ja ovat luultavasti voivat olla väärässäkin. No, huomaat sen sitten joskus.

Sulla on vielä paljon aikaa päättää. Etkä sä sitä kadu, jos oikeasti et lapsia halua.

Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Röyhkeää puuttua noin henkilökohtaisiin asioihin.

Tuo on ehkä paras tapa uhkailla naisia tekemään lapsia. Olen nyt 30v ja katuisin, jos minulla olisi lapsi, vaikka nuorempana taisin edes osittain uskoa uhkailuun. Lapsen mukana menee iso osa omaa vapautta.

Lasten hankintaan painostaminen ei ole sukulaisten tehtävä. Jokainen päättäköön itse, haluaako lapsia vai ei. Ja kaikkihan eivät niitä saa, vaikka haluavatkin.

Itse olin kolmikymppiseksi saakka sitä mieltä, etten halua lasta. Kun  vauvakuume iski ja 32-vuotiaana tulin äidiksi, oli se silloin ja on ollut siitä asti elämäni onnellisin ja isoin asia. 

Niin minuakin varoiteltiin. En tahtonut lasta, kun ei ollut hyvää miestä. Nyt on mies ja tahtoisin, mutta olen liian vanha. Jos vain mahdollista, niin kannattaa saada lapset ajoissa. Jos heitä tahtoo. Olisin etsinyt miestä nuorena aktiivisemmin, jos olisin tämän arvannut.

Pötypuhetta, tutkimusten ja ihan empiirisen kokemuksen mukaan mitä vanhempia ihmisiä on jututtanut, jokainen on poikkeuksetta sanonut kierrellen ja kaarrellen että eeiih tässä nyt kaduta mutta tekisi asiat toisin tai hankkisi vähemmän lapsia.

Miksi ylipäätään siedät tuollaista? Avaat suus ja sanot että enemmän kadut, jos et haluakkaan ja että SINUN lastensaanti tai -saamattomuus ei millään muotoa kuulu heille. Tai jos se on vaikeaa, niin sano ettet voi saada. Siinä viimeistään menee jauhot suuhun jokaiselta älyvapaata sukulaiselta.

Kenenkään ei pidä hankkia yhtään kakaraa painostuksen vuoksi tai "ehkä sitten voi katua joskus" tms. Kukaan ei tiedä elääkö edes katumus-ikään. Enemmän se kaduttaa sitten kun huomaa ettei halunnut lapsia, sillä niissä ei ole palautusoikeutta. Lapseton sen sijaan voi alkaa vaikka tukihenkilöksi/perheeksi jos haluaa myöhemmällä iällä olla lasten kanssa

Minulla on kaksi lasta, sain heidät 34- ja 37-vuotiaana.

Rakastan heitä tietysti yli kaiken, mutta voin täysin kuvitella, että elämäni ilman lapsia olisi ollut myös hyvää, eri tavalla vaan. Minusta se ei ole joko tai.

Tahattomasti lapsettomia on enemmän kuin veloja.

Osalla veloista on myös taustalla esim. joku terveydellinen syy, jonka vuoksi ei tahdo hankkia lapsia, vaikka ilman sitä hankkisi.

Vanhemmuudesta ei oikeastaan tiedä ”oikeasti” mitään, ennen kuin sen kokee.

T. Itsekäs, mutta aina lapsia halunnut, joka nyt kokee oman aikuisuuden alkutaipaleen ”ennen lasta” elämän jopa lähes merkityksettömänä. Tuntuu että ennen vanhemmuuden kokemista en edes ymmärtänyt elämää sen täydessä merkityksessä. Lapsen sain 27vnä. Nyt ikää reilu 30+

Jokainen kuitenkin tuntee itsensä ja tekee omat päätöksensä.

Lasta ei kannata hankkia jos ei sellaista halua. On liian paljon vanhempia jotka ovat lapsen hankkineet vääristä syistä ja on parempi ettei huonoja vanhempia olisi yhtään enempää. Parempi olla vähän mutta laadukkaampia vanhempia, kaikille vanhemmuus ei todellakaan sovi.

Jos epäilyt sopivuutta vanhemmaksi, niin älä tee lapsia, vaan jätä se muille,

Varoita sukulaisia että lakkaavat lykkimästä kuonojaan asiaan joka ei heille kuulu.

Kuka ne asiat sitten hoitaa kun ootte jossain hoitokodissa? 

Ehdit tosiaan miettiä vielä. Ja muuttaa mieltäkin vaikka moneen kertaan. Itsehän sen kuitenkin loppujen lopuksi päätät vaikka muut sanois mitä.

Mikä logiikka tuossa lienee. Kun kaikki sukulaiset on tehneet lapsia ettei vaan sitten vanhana kaduttaisi, niin eihän ne voi edes tietää, kaduttaisiko se oikeasti vai ei. Toisia kaduttaa, toisia ei. 

Väitetään, että eniten ihminen katuu sitä, kun ei tullut tehtyä sitä tai tätä, mutta kun itse olen sillä mielellä elänyt, niin olen kyllä katunut tekemisiäni niin monesti, myös lapsiani. Voisi sitä harkintaakin käyttää eikä vaan tehdä kaikkea mahdollista, ettei nyt vaan katuisi jälkeenpäin!

Onnellinenäippå kirjoitti:

Vanhemmuudesta ei oikeastaan tiedä ”oikeasti” mitään, ennen kuin sen kokee.

T. Itsekäs, mutta aina lapsia halunnut, joka nyt kokee oman aikuisuuden alkutaipaleen ”ennen lasta” elämän jopa lähes merkityksettömänä. Tuntuu että ennen vanhemmuuden kokemista en edes ymmärtänyt elämää sen täydessä merkityksessä. Lapsen sain 27vnä. Nyt ikää reilu 30+

Jokainen kuitenkin tuntee itsensä ja tekee omat päätöksensä.

Et ymmärrä elämän täyttä merkitystä vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne asiat sitten hoitaa kun ootte jossain hoitokodissa? 

Ai niin onhan se kummityttö Jennajulia joka kummitädin asiat hoitaa, tottakai Jennajulia hoitaa.

Minä en aio tuhlata 60 hyvää elinvuottani hankkimalla lapsia vastoin tahtoani vain siksi, että joskus eläkkeellä saatan katua lasten hankkimatta jättämistä.

Vietän suurimman osan elämästäni lapsettomana, vapaana ja onnellisena. Jos vanhana harmittaa niin yritän muistuttaa itselleni, että sain elää kymmeniä onnellisia vuosia tämän päätökseni ansiosta. Lisäksi lapsettomuus on ekoteko.

Lapseton voi kuluttaa aivan rajoituksetta ja silti hiilijalanjälki on pienempi kuin lapsia omaavan.