Sukulaiset varoittelee, että kadun vanhempana jis en hanki lasta

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti kadutkin jos jäät perheettömäksi. Saisit olla poikkeuksellisen viehättävä ja suunnitelmallinen, jos kykenisit kutomaan itsellesi sellaisen ystävien verkon, johon voit tukeutua vanhanakin  eli joukossa on nuoriakin. Seitsenkymppiseksi ja vähän ylikin pystyy ihan hyvin omistautumaan maailman kiertämiselle, kulttuuriharrastuksille ja itsensä toteuttamiselle. Kun raihnaistuminen iskee, se iskee salakavalasti. Ykskaks et enää hanskaakaan puhelintasi, tietsikkaasi etkä edes telkkaria. Autoa ajellessa tulee klommoja ja maksat tarpeettomia nettilaskuja kymmeneen kertaan. Samaan aikaan alkaa viikatemies harventaa kamuja ja sukulaisia kiihtyvään tahtiin ympäriltä. Silloin olis aika kiva,kun olisi joku luotettava hoitamassa ja järjestelemässä asioita.

Unohtui sanoa, että alapeukuttakaa ihan rauhassa. Olen tässä nyt joitakin vuosia seurannut muutaman tällaisen euroopanomistajan vanhenemista ja kusisessa pulassa olisivat jokainen, ellei olisi lapsia perheineen huolehtimassa. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankintaan painostaminen ei ole sukulaisten tehtävä. Jokainen päättäköön itse, haluaako lapsia vai ei. Ja kaikkihan eivät niitä saa, vaikka haluavatkin.

Itse olin kolmikymppiseksi saakka sitä mieltä, etten halua lasta. Kun  vauvakuume iski ja 32-vuotiaana tulin äidiksi, oli se silloin ja on ollut siitä asti elämäni onnellisin ja isoin asia. 

Pakkohan sinun on tätä itsellesi vakuutella, koska ei sitä muksua enää palauttaakaan voi. Yleensä vain mitä kovemmin onnellisuuttaan hehkuttaa, sitä enemmän se on pelkkää savuverhoa itsensä ja muiden huijaamiseksi, kun päätöstä ei voi enää muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin sukulaiset jaksoivat asiasta rummuttaa, kun olin nuorempi. Onneksi pidin pääni. En ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. En ole katunut asiaa hetkeäkään. Olen nyt 51.

Katotaan check kun olet 61, 71 ja 81. 

Eli elämän parhaat vuosikymmenet pitäisi tuhlata vastentahtoiseen vanhemmuuteen, koska vanhana ja raihnaisena lapset toisivat sisältöä elämään? Juu ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v isä ja elän pikkulapsiaikaa. Ensimmäinen 3v ja toinen vasta tulossa. En koe ainakaan vielä saaneeni lapsesta suoranaisesti juuri mitään positiivisuutta elämään. Välillisesti kyllä, koska puolisoni pitää lapsista ja puolisoni voidessa hyvin voin itsekin hyvin. Itse koen lapsen "ihan ookooksi" parhaimmillaan silloin, kun kaikki asiat ovat kunnossa, mutta huomattavasti enemmän koen erilaisia negatiivisia puolia, kuten työmäärän elämässä kolminkertaistuneen, vapauden tehdä mukavia asioita kaventuneen hyvin radikaalisti ja ja elämän ylipäänsä muuttuneen monella tavalla todella ikäväksi. Uskon silti, että elämä tulee parantumaan, kun pikkulapsiaika on ohi ja lapset ovat itsenäisiä. Velvoitteet ja lasten kasvatukseen liittyvät asiat hoidan asianmukaisesti.

Uteliaana pakko kysyä, eikö sinusta ihan oikeasti ole hauska olla lapsen kanssa, seurata hänen kehitystään, vastailla hänen kysymyksiinsä, leikkiä hänen kanssaan, pitää häntä sylissä, opettaa hänelle asioita, lukea hänelle satuja? Seuraatko vaan etäältä ja annat puolison hoitaa hommat?

Asia on niin, että ei jokaiselle sovi lapset! Oma sukulainen sai esikoisen jokunen kuukausi sitten ja hän on aivan hermoraunio. Teki lapsen lähinnä miehen takia. En siis missään nimessä suosittele hommaamaan lasta vain jonkun toisen ihmisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin sukulaiset jaksoivat asiasta rummuttaa, kun olin nuorempi. Onneksi pidin pääni. En ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. En ole katunut asiaa hetkeäkään. Olen nyt 51.

Katotaan check kun olet 61, 71 ja 81. 

Eli elämän parhaat vuosikymmenet pitäisi tuhlata vastentahtoiseen vanhemmuuteen, koska vanhana ja raihnaisena lapset toisivat sisältöä elämään? Juu ei kiitos.

Älä tee lapsia, oikeasti. Lapsesi tulisivat aivan suotta kärsimään vastentahtoisesti äitiydestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin sukulaiset jaksoivat asiasta rummuttaa, kun olin nuorempi. Onneksi pidin pääni. En ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. En ole katunut asiaa hetkeäkään. Olen nyt 51.

Katotaan check kun olet 61, 71 ja 81. 

Eli elämän parhaat vuosikymmenet pitäisi tuhlata vastentahtoiseen vanhemmuuteen, koska vanhana ja raihnaisena lapset toisivat sisältöä elämään? Juu ei kiitos.

Lapset tuo kyllä sisältöä elämään heti synnyttyään. Mutta he pysyvät mukana siinäkin vaiheessa kun sulla ei ole enää muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne asiat sitten hoitaa kun ootte jossain hoitokodissa? 

Ai niin onhan se kummityttö Jennajulia joka kummitädin asiat hoitaa, tottakai Jennajulia hoitaa.

Itse olen kyllä läheltä nähnyt, miten vanhusten omat lapsetkaan eivät niitä vanhuksen asioita hoida. Laitoksessa olevaa vanhusta ei tavata, ei soitella... perintö kelpaa kyllä. Vanhan ja sairaan ihmisen kohtalo on vain olla merkityksetön. Uudet sukupolvet jatkavat elämää ja vanhojen tehtävä on kuolla pois. Oli omia jälkeläisiä tai ei.

Voi kuule se on pitkälti siitä kiinni, miten olet asiasi hoitanut ja lapsesi kasvattanut. Normaalin perheen normaalit lapset perheineen kyllä välittävät vanhemmistaan ja päin vastoin. Ihan turha viisastella jostain Jennajuulioista ja vanhustentalon hylätyistä vanhuksista.

No sepä se. Luuletko, että vasten tahtoaan lapsia tekevä ihminen pystyy välittämään lapsestaan normaalisti? Ei monestikaan. Ei edes kaikki ne, jotka niitä lapsia on tahtonut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin sukulaiset jaksoivat asiasta rummuttaa, kun olin nuorempi. Onneksi pidin pääni. En ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. En ole katunut asiaa hetkeäkään. Olen nyt 51.

Katotaan check kun olet 61, 71 ja 81. 

Eli elämän parhaat vuosikymmenet pitäisi tuhlata vastentahtoiseen vanhemmuuteen, koska vanhana ja raihnaisena lapset toisivat sisältöä elämään? Juu ei kiitos.

Lapset tuo kyllä sisältöä elämään heti synnyttyään. Mutta he pysyvät mukana siinäkin vaiheessa kun sulla ei ole enää muita.

No ei aina pysy kuin kuvitelmissa. Soittaa kerran kuussa toiselta puolelta maata, siinä se mukanapysyminen.

Niin paljon surullisia ihmisiä. Mikä teidät on tehnyt tuollaisiksi? Lapset ovat oikeasti ihana rikkaus, lahja ja mauste elämään. Silloinkin kun kaikki ei suju kuin strömsöössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin sukulaiset jaksoivat asiasta rummuttaa, kun olin nuorempi. Onneksi pidin pääni. En ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. En ole katunut asiaa hetkeäkään. Olen nyt 51.

Katotaan check kun olet 61, 71 ja 81. 

Eli elämän parhaat vuosikymmenet pitäisi tuhlata vastentahtoiseen vanhemmuuteen, koska vanhana ja raihnaisena lapset toisivat sisältöä elämään? Juu ei kiitos.

Älä tee lapsia, oikeasti. Lapsesi tulisivat aivan suotta kärsimään vastentahtoisesti äitiydestäsi.

Aika turha ohje, kun juuri sanoin että en aio hankkia lapsia, mutta kiitos kuitenkin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin sukulaiset jaksoivat asiasta rummuttaa, kun olin nuorempi. Onneksi pidin pääni. En ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. En ole katunut asiaa hetkeäkään. Olen nyt 51.

Katotaan check kun olet 61, 71 ja 81. 

Eli elämän parhaat vuosikymmenet pitäisi tuhlata vastentahtoiseen vanhemmuuteen, koska vanhana ja raihnaisena lapset toisivat sisältöä elämään? Juu ei kiitos.

Lapset tuo kyllä sisältöä elämään heti synnyttyään. Mutta he pysyvät mukana siinäkin vaiheessa kun sulla ei ole enää muita.

Kyllä, niin tuovat. Mutta se on sisältöä, jota en elämääni halua, koska se tuntuu suorastaan vastenmieliseltä ajatukselta.

Ei minunkaltaisteni ihmisten kannata hankkia lapsia. Minun ongelmanihan se on sitten jos vanhana kaduttaa, joten miksi muut ihmiset kokevat tarpeelliseksi asiasta minua moralisoida?

Mä oon 30 ja kuunnellut koko elämäni tota saarnaa sukulaisiltani. Oon tainnut joskus 12-vuotiaana tajuta etten halua lapsia.

Nykyään sanon kaikille lapsiasian tuputtajille ettei mulla ole aikaa, rahaa eikä mielenkiintoa tehdä lapsia. Olen keskituloinen, mutta mulla on hevonen ja kaksi koiraa. Niihin uppoo mun aika, rahat ja kaikki mielenkiinto.

Yksinäinen vanhuus ei pelota. En nopeasti keksi mitään sen parempaa kuin yksinolo. Odotan jo eläkkeen alkamista, saan asua yksin kaukana kaikista, eikä ole pakko olla tekemisissä yhdenkään ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on vielä paljon aikaa päättää. Etkä sä sitä kadu, jos oikeasti et lapsia halua.

Niinpä. Pahempihan sitä on katua, jos lapsen tekee eikä vanhemmuus olekaan oma juttu. Silloin on kaksi kärsijää: ap ja se lapsi.

Itse tein tuon saman päätöksen myös pari vuotta takaperin eikä yhtään ole kaduttanut. Lähipiiriin on syntynyt vauvoja eikä siitäkään ole mitään vauvakuumetta tullut, eli tämä taisi olla ihan oikea päätös.

Vierailija kirjoitti:

Niin paljon surullisia ihmisiä. Mikä teidät on tehnyt tuollaisiksi? Lapset ovat oikeasti ihana rikkaus, lahja ja mauste elämään. Silloinkin kun kaikki ei suju kuin strömsöössä.

Sano se sille äidille, joka raihnaisena asuu yksin kotonaan ja poika käy kerran kuussa - eläkepäivänä, "lainaamassa" rahaa jota ei koskaan palauta, ja tehostaa laina"pyyntöään" nyrkillä. 

Näillä "lapset on ihana rikkaus ja jumalan lahja" on jonkinlainen pakkomielle torjua kaikenlaiset muut mahdollisuudet vaan muiden ihmisten surullisuutena ja ikävyytenä ja ilkeytenä ja pahanpuhumisena, ja JOS nyt oikeasti olisikin muka olemassa lapsi, joka ei rakastakaan hänet ilolla synnyttänyttä vanhempaansa, niin se on vanhemmassa itsessään se vika. 

Minua taas kaduttaa kun hankin lapset. Tämä maailma ei ole kovin kiva paikka ja huonommaksi vain menee. En haluaisi lapsia tänne kärsimään.

Psykologi, Yorkin yliopiston tutkija Nattavudh Powdthavee tarkasteli viime vuonna Journal of the British Psychological Association -lehdessä kymmeniä tutkimuksia, joissa vertaillaan lapsettomien ja lapsia hankkineiden ihmisten onnellisuutta. Tutkimusten tulos on yhtenevä, yllättävä ja poliittisesti epäkorrekti: länsimaissa lapsen saanti tekee ihmisestä onnettoman.

“Lukuisat tutkimukset Euroopassa ja Yhdysvalloissa osoittavat, että lapsia hankkineet ihmiset ovat vähemmän onnellisia, tyytymättömämpiä elämäänsä ja parisuhteeseensa sekä voivat henkisesti huonommin kuin lapsettomat ikätoverinsa”, hän kirjoittaa. Ja näyttää olevan oikeassa.

Princetonin yliopiston psykologian tutkija, nobelisti Daniel Kahneman kysyi yli 900 teksasilaisnaiselta, mitkä ovat heidän mielestään mieluisia ja epämieluisia ajanviettotapoja. Kahneman listasi 19 eri ajanviettotapaa ja huomasi, että lasten kanssa puuhastelu oli vasta 16. mieluisin tapa viettää aikaa. Miellyttävämmiksi asioiksi naiset listasivat muun muassa ystävien tapaamisen, tv:n katsomisen, puhelimessa puhumisen, shoppailun, nukkumisen ja jopa kotityöt.

Andrew Oswald, muun muassa Harvardissa ja Oxfordissa työskennellyt ekonomisti, puolestaan tutki kymmenientuhansien brittien onnellisuutta. Tulos: lapset eivät tee ihmisestä onnellisempia. Onnellisuus alkaa pudota erityisesti silloin, kun lapsia ilmestyy kaksi tai enemmän.

Sosiologi Robin W. Simon Wake Forestin yliopistosta tutki 13 000 yhdysvaltalaista ja havaitsi, että lapsia hankkineet ovat masentuneempia kuin lapsettomat riippumatta lapsien määrästä.

“Ihmiset, joilla on omia alaikäisiä lapsia, ottolapsia, lapsipuolia tai aikuisia kotona asuvia lapsia, ovat masentuneempia kuin ihmiset, joilla ei ole lapsia”, hän kirjoittaa. Masentuneimpia olivat yksinhuoltajat, joilla oli vauva- tai taaperoikäisiä lapsia.

Myrkkyä parisuhteelle

Erityisen myrkyllinen lapsi on parisuhdeonnen kannalta. Tyytyväisyys parisuhteeseen vähenee raskausaikana, ja vuosi synnytyksen jälkeen se on selvästi alempana verrattuna lapsettomien pariskuntien tyytyväisyyteen.

Psykologit Lauren Papp ja E. Mark Cummings tutkivat sataa pariskuntaa, jotka olivat olleet naimisissa vähintään kymmenen vuotta ja joilla oli lapsia. He pyysivät pariskuntia kirjaamaan riitojensa aiheet kahden viikon ajalta. Kävi ilmi, että 40 prosenttia riidoista käsitteli lapsia ja kasvatusta. Tutkijat huomauttivat, että vielä suurempi osa riidoista saattoi olla välillisesti lasten aiheuttamia: lapset aiheuttivat vanhemmilleen stressiä, ja nämä riitelivät ylipäätään herkemmin.

Kalifornian yliopistossa UCLAssa tehdyssä tutkimuksessa nauhoitettiin yli 1 500 tuntia 32 keskiluokkaisen, vähintään kaksilapsisen perheen elämää. Eräs nauhoja purkaneista tutkijoista totesi The Sunday Times -lehdelle nauhojen olevan “tehokkain mahdollinen ehkäisykeino”. Nauhat osoittivat, että pariskunnat viettivät kahdestaan alle 10 prosenttia siitä ajasta, jonka olivat kotona ja hereillä. Suurimman osan tuosta 10 prosentista vanhemmat olivat niin poikki, että jaksoivat vain katsoa televisiota.

Harvardin yliopiston psykologian professori Daniel Gilbert summaa tutkimustuloksia kirjassaan Stumbling on Happiness. Hän toteaa kaikkien tutkimusten osoittavan suunnilleen samaa: pariskunnat ovat onnellisimpia ennen lapsia, ja seuraava onnen hetki koittaa lasten muuttaessa kotoa pois omilleen. Yksi suuri syy siihen, miksi lapsia hankkineet pariskunnat ovat lapsettomia onnettomampia, onkin se, että lasten myötä parisuhteen laatu romahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne asiat sitten hoitaa kun ootte jossain hoitokodissa? 

Menepä johonkin toiseen ketjuun lukemaan missä aikuiset kertovat huonoista suhteistaan vanhempiinsa ja kuinka ovat katkaisseet välit heihin. Tai kertovat kuinka uuvuttavaa omien vanhojen vanhempien hoitaminen on ja toivovat yhteiskunnan kantavan hoitovastuun. Oman lapsen saanti ei ole mikään vanhuuden turvan takuu.

Kuuntelet tietysti muita ja teet heidän mielikseen lapsia, ettei sitten vanhana kaduta. Teet lapset sillä tavalla varulta. Kyllä niihin sitten pakostakin kiintyy ja niitä hoitaa, kun ei eroonkaan päästä.

SIellä ne on kaupungin raitit ja tunnelit täynnä näitä vissiin 'varulta' tehtyjä penskoja, joita oikeasti ei ole haluttu, eikä niistä oikeasti välitetä pskaakaan. Mut onpahan tullut tehtyä.

PS Näin vanhana tulee kaduttua moniakin asioita, niin tehtyjä kuin tekemättömiäkin. Ja ne voivat olla ihan joitain muita asioita kuin mitä nuorena kuvitteli. Mutta ei mitään dramaattisia - eiköhän ne suurimmat katumiset ole noilla rikollisilla ja narsisteilla, jos vielä ovat elossa.

Kannattaa kuunnella vain sitä omaa tunnettaan. Lapsista on niin paljon vaivaa, ettei niitä kannata hankkia, jos ei todella halua.

Täytyy muuten sanoa, että minun piireissäni on ihan tavallista, että sairaita sukulaisia autetaan ja tuetaan. Ei se mitään poikkeuksellista ole, vaikka näissä ketjuissa aina yritetään luoda sellaista kuvaa. Mutta sen takia ei kenenkään kannata lapsia hankkia!