Sukulaiset varoittelee, että kadun vanhempana jis en hanki lasta

Niin minuakin varoiteltiin ja aina sanottiin että haluat kyllä lapsen sitten myöhemmin. Biologinen kello ja mitälie.

Olen nyt 41-v. ja edelleen lapseton. Hyvin tyytyväinen siihen etten erehtynyt lisääntymään.

Olen 62-vuotias ja onnellinen. En ole katunut lapsettomuutta päivääkään. Minulla on ihania ystäviä ympäri maailmaa ja mukavia harrastuksia. 

Odotan, koska se katuminen alkaa, koska samaa hoettiin minullekin aikoinaan! Päätin jättää lapset hankkimatta jo 20-vuotiaana ja mieleni piti niin kovasti muuttua. Ei vain muuttunut, jotkut ihmiset olivat oikein pettyneitä, kun en masentunut siitä kaikesta katumuksesta, josta minun piti koko sielullani kärsiä!

Älä anna muiden päättää elämästäsi. Mielesi lapsien suhteen voi muuttua, tai sitten ei! 

Tyhmiä ovat ne, jotka eivät hyväksy, ettei kaikkia kiinnosta elää kuten he.

Vierailija kirjoitti:

Ja ovat luultavasti oikeassa. No, huomaat sen sitten joskus.

Aika moni katuu lasten hankkimista.

Mutta se on tabu.

Sukulaisesi ovat oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne asiat sitten hoitaa kun ootte jossain hoitokodissa? 

Ai niin onhan se kummityttö Jennajulia joka kummitädin asiat hoitaa, tottakai Jennajulia hoitaa.

Itse olen kyllä läheltä nähnyt, miten vanhusten omat lapsetkaan eivät niitä vanhuksen asioita hoida. Laitoksessa olevaa vanhusta ei tavata, ei soitella... perintö kelpaa kyllä. Vanhan ja sairaan ihmisen kohtalo on vain olla merkityksetön. Uudet sukupolvet jatkavat elämää ja vanhojen tehtävä on kuolla pois. Oli omia jälkeläisiä tai ei.

Täällä onnellinen lapseton 59v.

Yksi parhaista vallinnoistani!

Olen 40v isä ja elän pikkulapsiaikaa. Ensimmäinen 3v ja toinen vasta tulossa. En koe ainakaan vielä saaneeni lapsesta suoranaisesti juuri mitään positiivisuutta elämään. Välillisesti kyllä, koska puolisoni pitää lapsista ja puolisoni voidessa hyvin voin itsekin hyvin. Itse koen lapsen "ihan ookooksi" parhaimmillaan silloin, kun kaikki asiat ovat kunnossa, mutta huomattavasti enemmän koen erilaisia negatiivisia puolia, kuten työmäärän elämässä kolminkertaistuneen, vapauden tehdä mukavia asioita kaventuneen hyvin radikaalisti ja ja elämän ylipäänsä muuttuneen monella tavalla todella ikäväksi. Uskon silti, että elämä tulee parantumaan, kun pikkulapsiaika on ohi ja lapset ovat itsenäisiä. Velvoitteet ja lasten kasvatukseen liittyvät asiat hoidan asianmukaisesti.

Onnellinenäippå kirjoitti:

Vanhemmuudesta ei oikeastaan tiedä ”oikeasti” mitään, ennen kuin sen kokee.

T. Itsekäs, mutta aina lapsia halunnut, joka nyt kokee oman aikuisuuden alkutaipaleen ”ennen lasta” elämän jopa lähes merkityksettömänä. Tuntuu että ennen vanhemmuuden kokemista en edes ymmärtänyt elämää sen täydessä merkityksessä. Lapsen sain 27vnä. Nyt ikää reilu 30+

Jokainen kuitenkin tuntee itsensä ja tekee omat päätöksensä.

No ei tietenkään tiedä. Mutta kun kaikki ei edes halua tietää, eikä tarvitse. Eikä sitä tarvitse kenenkään tuomita.

Jos perheen perustaminen on suorastaan vastenmielinen ajatus, niin olisi aivan vastuutonta siinä tilanteessa väkisin hankkia lapsia.

Ovat luultavasti oikeassa.  Kyllä edes yksi lapsi kannattaa hankkia jos saa. Sitten on sentään senkin osa-alueen elämästä kokeillut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne asiat sitten hoitaa kun ootte jossain hoitokodissa? 

Ai niin onhan se kummityttö Jennajulia joka kummitädin asiat hoitaa, tottakai Jennajulia hoitaa.

Itse olen kyllä läheltä nähnyt, miten vanhusten omat lapsetkaan eivät niitä vanhuksen asioita hoida. Laitoksessa olevaa vanhusta ei tavata, ei soitella... perintö kelpaa kyllä. Vanhan ja sairaan ihmisen kohtalo on vain olla merkityksetön. Uudet sukupolvet jatkavat elämää ja vanhojen tehtävä on kuolla pois. Oli omia jälkeläisiä tai ei.

Joutuu ne hautajaiset hoitamaan ainakin. Roudaamaan kamat kaatopaikalle ym. mukavaa.

Todennäköisesti kadutkin jos jäät perheettömäksi. Saisit olla poikkeuksellisen viehättävä ja suunnitelmallinen, jos kykenisit kutomaan itsellesi sellaisen ystävien verkon, johon voit tukeutua vanhanakin  eli joukossa on nuoriakin. Seitsenkymppiseksi ja vähän ylikin pystyy ihan hyvin omistautumaan maailman kiertämiselle, kulttuuriharrastuksille ja itsensä toteuttamiselle. Kun raihnaistuminen iskee, se iskee salakavalasti. Ykskaks et enää hanskaakaan puhelintasi, tietsikkaasi etkä edes telkkaria. Autoa ajellessa tulee klommoja ja maksat tarpeettomia nettilaskuja kymmeneen kertaan. Samaan aikaan alkaa viikatemies harventaa kamuja ja sukulaisia kiihtyvään tahtiin ympäriltä. Silloin olis aika kiva,kun olisi joku luotettava hoitamassa ja järjestelemässä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Osalla veloista on myös taustalla esim. joku terveydellinen syy, jonka vuoksi ei tahdo hankkia lapsia, vaikka ilman sitä hankkisi.

En usko että olisin sittenkään hankkinut lapsia ainakaan biologisia sellaisia (en ole halunnut siitä lähtien kun luin terveyskirjasta miten niitä tehdään, n. 9-vuotiaana), mutta minulla on periytyvä bipolaari ja sen lisäksi lapsi olisi minulta otettu huostaan kun en aina ole pystynyt itsestänikään huolehtimaan masennusjaksojen aikana. Joten nyt keski-ikäisenä olen oikein tyytyväinen etten pilannut viattoman elämää omallani.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne asiat sitten hoitaa kun ootte jossain hoitokodissa? 

Hoitokoti hommaa edunvalvojan. 

Minullekin sukulaiset jaksoivat asiasta rummuttaa, kun olin nuorempi. Onneksi pidin pääni. En ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. En ole katunut asiaa hetkeäkään. Olen nyt 51.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne asiat sitten hoitaa kun ootte jossain hoitokodissa? 

Ai niin onhan se kummityttö Jennajulia joka kummitädin asiat hoitaa, tottakai Jennajulia hoitaa.

Itse olen kyllä läheltä nähnyt, miten vanhusten omat lapsetkaan eivät niitä vanhuksen asioita hoida. Laitoksessa olevaa vanhusta ei tavata, ei soitella... perintö kelpaa kyllä. Vanhan ja sairaan ihmisen kohtalo on vain olla merkityksetön. Uudet sukupolvet jatkavat elämää ja vanhojen tehtävä on kuolla pois. Oli omia jälkeläisiä tai ei.

Voi kuule se on pitkälti siitä kiinni, miten olet asiasi hoitanut ja lapsesi kasvattanut. Normaalin perheen normaalit lapset perheineen kyllä välittävät vanhemmistaan ja päin vastoin. Ihan turha viisastella jostain Jennajuulioista ja vanhustentalon hylätyistä vanhuksista.

Onnellinenäippå kirjoitti:

Vanhemmuudesta ei oikeastaan tiedä ”oikeasti” mitään, ennen kuin sen kokee.

T. Itsekäs, mutta aina lapsia halunnut, joka nyt kokee oman aikuisuuden alkutaipaleen ”ennen lasta” elämän jopa lähes merkityksettömänä. Tuntuu että ennen vanhemmuuden kokemista en edes ymmärtänyt elämää sen täydessä merkityksessä. Lapsen sain 27vnä. Nyt ikää reilu 30+

Jokainen kuitenkin tuntee itsensä ja tekee omat päätöksensä.

Sä olet aina halunnut lapsia. Totta kai sulle aika ennen lapsia näyttäytyy merkityksettömänä.

Mä en ole ikinä halunnut lapsia. Se ei ole mikään rationaalinen päätös olla hankkimatta lapsia maailman liikakansoituksen vuoksi tms, vaan yksinkertaisesti halu lisääntyä ja perustaa perhe puuttuu täysin, ja ajatus omista lapsista tuntuu absurdilta ja väärältä.

Vierailija kirjoitti:

Minullekin sukulaiset jaksoivat asiasta rummuttaa, kun olin nuorempi. Onneksi pidin pääni. En ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. En ole katunut asiaa hetkeäkään. Olen nyt 51.

Katotaan check kun olet 61, 71 ja 81. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ehkä paras tapa uhkailla naisia tekemään lapsia. Olen nyt 30v ja katuisin, jos minulla olisi lapsi, vaikka nuorempana taisin edes osittain uskoa uhkailuun. Lapsen mukana menee iso osa omaa vapautta.

Palataan asiaan, kun olet 60+. T. 3 lapsen isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne asiat sitten hoitaa kun ootte jossain hoitokodissa? 

Ai niin onhan se kummityttö Jennajulia joka kummitädin asiat hoitaa, tottakai Jennajulia hoitaa.

Itse olen kyllä läheltä nähnyt, miten vanhusten omat lapsetkaan eivät niitä vanhuksen asioita hoida. Laitoksessa olevaa vanhusta ei tavata, ei soitella... perintö kelpaa kyllä. Vanhan ja sairaan ihmisen kohtalo on vain olla merkityksetön. Uudet sukupolvet jatkavat elämää ja vanhojen tehtävä on kuolla pois. Oli omia jälkeläisiä tai ei.

Voi kuule se on pitkälti siitä kiinni, miten olet asiasi hoitanut ja lapsesi kasvattanut. Normaalin perheen normaalit lapset perheineen kyllä välittävät vanhemmistaan ja päin vastoin. Ihan turha viisastella jostain Jennajuulioista ja vanhustentalon hylätyistä vanhuksista.

En ole puhunut mistään jennajuuliasta, viittaat johonkin ihan eri keskustelijaan.

Aika itsekästä on hankkia lapsia vain omiksi vanhuuden hoivaajikseen. Mutta ei se ole minulta pois, kukin tehköön miten haluaa. Yhteiskunta hoitaa yksinäiset vanhukset.

Sinun valinnastasi kärsii vain sinä jos joku aikoo kärsiä. Jos hankit lapsia niin siitä kärsii kaikki, koska niitä et oikeasti halua. Ja vanhana, tiedoksi kaikille, niin kukaan ei käy ja vaikka kävisi niin et tunne.