Sukulaiset varoittelee, että kadun vanhempana jis en hanki lasta

Ihmiset ovat tyypillisesti tuollaisia: olettavat toisista samaa, mitä itse ovat mieltä. En minä ainakaan oo katunut ikinä. t. N44 (vela)

Ehkä se koronapiikki aiheuttaa muutenkin lapsettomuuden itse kullekin.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin hankkinut lapsia, niin olisin katunut sitä raskaasti.

He jotka haluavat lapsia, niin se heille suotakoon. He jotka eivät halua, niin niitä ei heille annettako.

Eipä se, että haluaa lapsia ole tae yhtään mistään, kaikkein vähiten onnellisesta perheestä. Moni lapsen halunnut ja saanut ei osaa, viitsi tai jaksa lapsestaan huolehtia. Ja osa niistä vanhemmista, jotka osaavat, viitsivät ja jaksavat huolehtia, niin silti lapsi voi eksyä sellaisille poluille, joka ei tee onnelliseksi yhtään ketään.

Itse olen pysynyt lapsettomana, sen vuoksi, että "niin moni asia voi mennä pieleen". Oli ne asiat sitten itsestä kiinni tai ei. Ja niitä pieleen menneitä asioita on kasoittain ollut lähipiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ehkä paras tapa uhkailla naisia tekemään lapsia. Olen nyt 30v ja katuisin, jos minulla olisi lapsi, vaikka nuorempana taisin edes osittain uskoa uhkailuun. Lapsen mukana menee iso osa omaa vapautta.

Palataan asiaan, kun olet 60+. T. 3 lapsen isä.

Minun isäni, myös kolmen (anteeksi, korjaan - tiettävästi ainakin neljän) lapsen isä, ei ole eläessään piitannut jälkikasvustaan. Siinä olet oikeassa,että tämä 60+ ei kadu lapsiaan, ne eivät merkitse hänelle sen vertaa että vaivautuisi heidän vuokseen katumaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ehkä paras tapa uhkailla naisia tekemään lapsia. Olen nyt 30v ja katuisin, jos minulla olisi lapsi, vaikka nuorempana taisin edes osittain uskoa uhkailuun. Lapsen mukana menee iso osa omaa vapautta.

Työn mukana menee iso osa omaa vapautta.

Miehen mukana menee iso osa omaa vapautta.

Koiran mukana menee iso osa omaa vapautta.

Tavoitteellisen harrastuksen mukana menee iso osa omaa vapautta.

jne.

Olen 58-vuotias lapseton aviopuoliso. En kadu valintaani, mutta onhan se tietynlainen elämään kuuluva suru, että ei ole jälkikasvua. Vanhat läheiset kun hiipuvat pois, niin enpä ole itse ollut hankkimassa uusia tilalle. Vanhempien ja iäkkäiden sukulaisten lähtö tuntuu pahalta. Niin lopulliselta. En tiedä, olisiko kaikkien hautaan saattelu helpompaa, jos olisi omia lapsia. Ja onko se lasten tehtävä lohduttaa vanhempiaan. Uskon kyllä, että moni saa lohtua lapsistaan, kun kaikki muuhan täällä on melko ohimenevää kuitenkin. Merkityksetöntä moni työ ja touhu. Mutta toisaalta lapsen kasvatus on vastuullinen tehtävä ja pikkasen kanssa on aivan eri tavalla aikuisten mietittävä tekemisiään kuin jos on vaan pariskunta. Työ, raha-asiat, asuminen, sukulaiset, sosiaalistaminen yleensä sekä vaikeiden asioiden käsittely, kuten sairaudet, päihdeongelmat ja se, ettei kaikki vaan tykkää kaikista eli yksinäisyys. Liian suuri urakka meille myöhäisellä iällä, se oli syy.

Vaikka sua joskus kaduttaisikin, niin parempi katua lapsettomuutta kuin sitä että on lapsi(a). Lapsia ei todellakaan pitäisi hankkia kenenkään painostuksesta tai joksikin elämänvaihe-kokeiluksi. 

Itse olen lapsesta saakka jollain tavalla tiennyt että en halua lapsia. Muistan hämärästi että mulla oli yksi vauvanukke (johon en koskenut ikinä) ja kerran kysyin äidiltä että mitä sille muka pitäisi tehdä. Äiti sanoi jotain että syötä ja kanna sylissä ja juttele. Jaksoin ehkä 15s ja sitten alkoi tuntumaan vastenmieliseltä ja heivasin nuken nurkkaan. Enkä muuten ole edes lemmikkieni äiti/mamma enkä halua että minua sellaiseksi kutsutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ehkä paras tapa uhkailla naisia tekemään lapsia. Olen nyt 30v ja katuisin, jos minulla olisi lapsi, vaikka nuorempana taisin edes osittain uskoa uhkailuun. Lapsen mukana menee iso osa omaa vapautta.

Lapset eivät ole kauaa pieniä. Hujauksessa meni.

Kannattaa tiedostaa, että jos ei ole introvertti niin vanhuus on todella yksinäistä ilman lapsia tai sukulaisten lapsia.

Mutta lapsia ei kannata hankkia, jos niistä ei pysty huolehtimaan tai niistä ei pidä. Ja jos lapsilla on paljon sairauksia niin niiden hoitaminen on raskasta ja hankkiminen voi kaduttaa, joten omia perinnöllisiä sairauksia kannattaa ainakin miettiä etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tiedostaa, että jos ei ole introvertti niin vanhuus on todella yksinäistä ilman lapsia tai sukulaisten lapsia.

Mutta lapsia ei kannata hankkia, jos niistä ei pysty huolehtimaan tai niistä ei pidä. Ja jos lapsilla on paljon sairauksia niin niiden hoitaminen on raskasta ja hankkiminen voi kaduttaa, joten omia perinnöllisiä sairauksia kannattaa ainakin miettiä etukäteen.

Alapeukutin koska niin kauan kuin näppäimistölle sormet taipuvat ja nettiyhteyden saa, en tule olemaan yksinäinen. Olen samaa mieltä tuosta jälkimmäisestä, mutta nämä "olet sitten yksinäinen kun ei kukaan käy katsomassa" puheet on pari sukupolvea vanhempien osalta vielä ehkä päteviä, mutta odotas kun 1980-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneet ehtivät vanhusten ikään, niin mikäs heitä estäisi jatkamasta sosiaalista elämää netissä?

Elän nytkin yksin, näen ystäviä tai sukulaisia ehkä kerran viikossa, netin kautta lähinnä pidän yhteyksiä. En ole yksinäinen vaikka olen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Jokin aika sitten seurasin lähi-Alepassa, miten aineissa oleva mies raivosi arviolta 7-kymppiselle äidilleen, kun äiti ei ostanut tälle tarpeeksi ruokaa. Siinä tämä pieni raihnaisen näköinen nainen näytti olevan oikein onnellinen "vanhuudenturvastaan", joka huusi pupillit laajenneina ja sormet piikittämisestä turvonneina.

Tämä sai minut todella pahalle mielelle. Mietin omaa pientä erittäin rakasta 70v Äitiäni, jolle en I-K-I-N-Ä voisi huutaa tuolla tavalla. Päinvastoin, haluan nimenomaan suojella häntä. En missään nimessä ole täydellinen poika Äidilleni ja olen etenkin viimeiset vuodet vain jatkuvasti valittanut raskaaksi muuttuneesta (normaalista) perhe-elämässä, mutta IKINÄ en huutaisi Äidilleni tuohon tapaan.