Sukulaiset varoittelee, että kadun vanhempana jis en hanki lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v isä ja elän pikkulapsiaikaa. Ensimmäinen 3v ja toinen vasta tulossa. En koe ainakaan vielä saaneeni lapsesta suoranaisesti juuri mitään positiivisuutta elämään. Välillisesti kyllä, koska puolisoni pitää lapsista ja puolisoni voidessa hyvin voin itsekin hyvin. Itse koen lapsen "ihan ookooksi" parhaimmillaan silloin, kun kaikki asiat ovat kunnossa, mutta huomattavasti enemmän koen erilaisia negatiivisia puolia, kuten työmäärän elämässä kolminkertaistuneen, vapauden tehdä mukavia asioita kaventuneen hyvin radikaalisti ja ja elämän ylipäänsä muuttuneen monella tavalla todella ikäväksi. Uskon silti, että elämä tulee parantumaan, kun pikkulapsiaika on ohi ja lapset ovat itsenäisiä. Velvoitteet ja lasten kasvatukseen liittyvät asiat hoidan asianmukaisesti.

Uteliaana pakko kysyä, eikö sinusta ihan oikeasti ole hauska olla lapsen kanssa, seurata hänen kehitystään, vastailla hänen kysymyksiinsä, leikkiä hänen kanssaan, pitää häntä sylissä, opettaa hänelle asioita, lukea hänelle satuja? Seuraatko vaan etäältä ja annat puolison hoitaa hommat?

Kyllä, mutta mieluiten vain hyvin lyhyinä annoksina päivässä, korkeintaan n. 5min - 1h kerrallaan. Sen pidemmät hetket pienen lapsen kanssa koen ikävänä pakkopullana ja toivon päästä mieluummin mielekkäämpien asioiden pariin. Pikkulapsen leikit koen hyvin ennalta arvattaviksi, toistuviksi, ikäviksi ja tylsiksi. Tiedostan ja ymmärrän, että pikkulasten leikit ovat luonnollisesti yksinkertaisia.

Koen, että oma lapseni (ja ihminen ylipäänsä) kehittyy aivan samaan identtiseen tapaan mitä on tapahtunut kaikille muillekin ihmisille jo koko ihmisen historian ajan ja olen jo nähnyt lapsia eri kehitysvaiheissa aiemmin mm. median ja muiden ihmisten kautta, eikä lapsen kehitysvaiheissa ole mielestäni enää mitään uutta, ihmeellistä tai kiinnostavaa. Juuri mitään uutta tai yllättävää, jota en olisi jo odottanut tapahtuvan, ei ole lapseni kehitystä seuratessa tapahtunut. Läheisyydestä ja rakkaudesta pidän ja niitä osoitan lapselleni hyvin paljon.

Eikö se olisi kaikille parempi ja kivempi niin, että lapsia tekee ne, jotka kokee siihen hommaan palavaa halua ja joille se on mitä elämältään haluavat? Muut tekee sitten muita asioita. Ei mua haittaa jos joku tekee sen 10 lasta, mutta ei haittaa myöskään jos joku ei tee yhtään.

Jos olisin hankkinut lapsia, niin olisin katunut sitä raskaasti.

He jotka haluavat lapsia, niin se heille suotakoon. He jotka eivät halua, niin niitä ei heille annettako.

Ei voi tehdä kaikkea muutakaan vain siinä pelossa, että tekemättä jättäminen kaduttaisi myöhemmin. Pitää lähteä omasta tahdosta ja sydämen palosta. Mua on peloteltu muistakin asioista, että jos et tee tätä tai jätät väliin, kadut. En ole katunut. Mielestäni ois pahempi katua lasten hankintaa kuin ehkä joskus kokea lievää katumusta siitä, että ei hankkinut. Tai tavallaan ei tietenkään koskaan pitäisi puhua lasten hankkimisesta, kun ei ole itsestäänselvää.

Asia ei kenelläkään kuulu. Sinä tiedät itse, mikä sinulle on parasta.

En ole vielä katunut. 

N51

Elämä on ihanaa ilman lapsia. Olen hoitanut paljon lapsia sekä terveitä että erityislapsia ja koen olevani onnekas ilman perhettä. Monella perhe elämä on todellista helvettiä. Ikinä et tiedä mitä tapahtuu ja loppupeleissä olet todella yksin esim sairaan lapsen kanssa. Lapsi ei tuo onnea vaan monesti päinvastoin. On väärin että naisille uskotellaan perheen tuovan onnen.

Lapsia ei pitäisi hankkia yhteiskunnan painostuksesta! Mummoni ei olisi koskaan halunnut lapsia ja kertoi sen hyvin mielellään äidilleni ja enolleni. He kuulemma pilasivat mummoni elämän ja mummo sanoi kuolinvuoteellaan, että katuu vaan perheen perustamista, lapsettomana hän olisi ehkä ollut onnellinen. 

Tämä pilasi äitini ja enoni lapsuuden, koska mummoni ei pystynyt rakastamaan lapsiaan. Mummoni myös vihasi meitä lapsenlapsiaan, koska ei vaan pitänyt lapsista.. :/ Sain yhteyden mummooni vasta aikuisena, koska hänen silmissään en ollut enää rasittava kakara. 

Äidistäni tuli varmaan hieman rasittavakin, koska oli aina halaamassa ja pusuttelemassa meitä lapsia, koska ei itse saanut hellyyttä tai huomiota kotona. 

Jos hankin lapsia, pitää sen olla minun ja tulevan mieheni yhteinen päätös, ei muiden painostus ja onnellisuus! 

Mä kadun sitä että tein lapsia. En osannut aavistaakaan millaiseen sonta- ja huutohelvettiin jouduin. Mä en todellakaan olisi halunnut tietää näin paljon elämästä.

Jokin aika sitten seurasin lähi-Alepassa, miten aineissa oleva mies raivosi arviolta 7-kymppiselle äidilleen, kun äiti ei ostanut tälle tarpeeksi ruokaa. Siinä tämä pieni raihnaisen näköinen nainen näytti olevan oikein onnellinen "vanhuudenturvastaan", joka huusi pupillit laajenneina ja sormet piikittämisestä turvonneina.

Meitä kaksi veljestä. Tullaan suvusta, jossa montakin tätiä / setää / isosetää jäänyt lapsettomaksi. Jotenkin ajattelin, että se on ihan luonteva vaihtoehto.

No, veli sai sitten pari lasta. Ei ollut ihan nuori enää, melkein neljäkymmentä. Itse olen vielä veljeäni vanhempi, eikä ollut sillä hetkellä edes sellaista suhdetta, että olisi lapsentekoon ryhdytty.

Se pysäytti. Se oli ihan järkyttävää. Syytin veljeänikin jostain huijauksesta, kun ei ollut koskaan sanonut, että haluaa ja aikoo tehdä lapsia.

Nyt olen jo jokseenkin sinut asian kanssa. Mutta silti, olisin minä sittenkin sen lapsen halunnut.

Ei sitä voi tietää onko tämä asia, jota joskus tulee katumaan vai ei. Täytyy vain toivoa, että ei, koska tosiaan aika juoksee ja yhtäkkiä se onkin liian myöhäistä.

Varmaankin kadut jos haluat lapsia mutta et hanki niitä. Sen sijaan jos et halua lapsia, niin miksi ihmeessä katuisit ettet hankkinut jotain sellaista mitä et halua? Päätön ajatus :D

Jotkut perheelliset ovat kuin kultin jäseniä..

Vääräuskoiset, lapsettomat ihmiset tulee tuomita ja heitä tulee mäiskiä päähän neuvolasta saadulla kirjalla, että oppivat läksynsä!

Kehtaavatkin olla onnellisia ilman lapsia! Vain lisääntyneet ymmärtävät oikean onnellisuuden ja muut tavat olla onnellisia ovat vääriä!

Tuomiolle joutuvat paitsi velat, myös tahattomasti lapsettomat. Koska me kaikki elämme vanhoiksi (saamme myös kaikki muistisairauden), tarvitsemme varmuuden vuoksi huolehtijan! Vanhainkodeissa ja kotipalvelussa työskentelevät vain sinun omat lapsesi, siksi tarvitset ainakin yhden biologisen huolehtijan. Muut ihmiset eivät voi pitää sinusta huolta, kun vanhenet.

Lisääntyneet tuomitsevat myös toisiaan. Kasvatat aina lapsesi väärin ja sinut tulee voida lynkata julkisesti vanhemmuutesi vuoksi! Et ole koskaan hyvä kasvattaja! Vaikka tietäisit sen itsekin, tulee sinun hankkia ainakin yksi puolet sinun perimääsi oleva ihmisolento. Putkessa tehtyjä tai muualta haettuja ei lasketa!

Jos perheellinen onkin onneton ja vela onnellinen, koittaa maailmanloppu (koska velat eivät ole oikeasti onnellisia jne.) Maailmanlopun koittaessa, kaikki velat huutavat katuvansa, etteivät koskaan hankkineet lapsia, kuinka perheelliset tietävät kaiken ja ovat aina oikeassa! "Kuinka saatoimmekaan ajatella, että voisimme itse päättää onnellisuudestamme!"- huutavat velat tuskissaan maailmankaikkeuden tuhoutuessa.

The end.

Lapsi on raskas ainakin ekat muutamat vuodet, sitten vähän helpottaa se jatkuva puolesta tekeminen. Lapsi on oma persoona ja varmasti vaikuttaa paljon myös se millaisen lapsen sattuu saamaan. Itsellä kokemus vain yhdesta ns helposta lapsesta joka ei ole koskaan turhasta narissut ja on pienestä asti jaksanut kärsivällisesti odottaa ym. Itse olen todella hermoheikko erityisesti väsyneenä joten jos minulle olisi sattunut temperamentiltaan vaativampi tapaus, olisin varmasti ihan hermoraunio. Nyt koen, että yhden kanssa saa kokea sekä perhe- elämän että sen oman elämän.

Et taatusti kadu lasten hankkimatta jättämistä. Matkan varrelle voi tulla monta sellaistakin tilannetta, joissa ainoa laiha lohtu on just se, että onneks ei sentään ole lapsia, niin eivät ole tässä kärsimässä lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut perheelliset ovat kuin kultin jäseniä..

Vääräuskoiset, lapsettomat ihmiset tulee tuomita ja heitä tulee mäiskiä päähän neuvolasta saadulla kirjalla, että oppivat läksynsä!

Kehtaavatkin olla onnellisia ilman lapsia! Vain lisääntyneet ymmärtävät oikean onnellisuuden ja muut tavat olla onnellisia ovat vääriä!

Tuomiolle joutuvat paitsi velat, myös tahattomasti lapsettomat. Koska me kaikki elämme vanhoiksi (saamme myös kaikki muistisairauden), tarvitsemme varmuuden vuoksi huolehtijan! Vanhainkodeissa ja kotipalvelussa työskentelevät vain sinun omat lapsesi, siksi tarvitset ainakin yhden biologisen huolehtijan. Muut ihmiset eivät voi pitää sinusta huolta, kun vanhenet.

Lisääntyneet tuomitsevat myös toisiaan. Kasvatat aina lapsesi väärin ja sinut tulee voida lynkata julkisesti vanhemmuutesi vuoksi! Et ole koskaan hyvä kasvattaja! Vaikka tietäisit sen itsekin, tulee sinun hankkia ainakin yksi puolet sinun perimääsi oleva ihmisolento. Putkessa tehtyjä tai muualta haettuja ei lasketa!

Jos perheellinen onkin onneton ja vela onnellinen, koittaa maailmanloppu (koska velat eivät ole oikeasti onnellisia jne.) Maailmanlopun koittaessa, kaikki velat huutavat katuvansa, etteivät koskaan hankkineet lapsia, kuinka perheelliset tietävät kaiken ja ovat aina oikeassa! "Kuinka saatoimmekaan ajatella, että voisimme itse päättää onnellisuudestamme!"- huutavat velat tuskissaan maailmankaikkeuden tuhoutuessa.

The end.

Mä näen ihan samoja kulttipiirteitä monissa velojen kommenteissa. (Livenä tuntemani velat sen sijaan ovat kaikki fiksuja.)

Itse uskon, että mitä kovempaa paasausta, sen epävarmempi on siitä omasta valinnastaan. Sillä muiden valinnan dissauksella pyritään siis ennen kaikkea vakuuttelemaan itseään.

Sanoisin sukulaiselle,että ehkä hän katuu sanojaan joskus myöhemmin,kun on puuttunut näin henkilökohtaiseen asiaan ja jos on vanhetessaan sen verran viisastunut,että ymmärtää pahoittaneensa ehkä toisen mielen.

Vierailija kirjoitti:

Tahattomasti lapsettomia on enemmän kuin veloja.

Osalla veloista on myös taustalla esim. joku terveydellinen syy, jonka vuoksi ei tahdo hankkia lapsia, vaikka ilman sitä hankkisi.

Sun on ilmeisesti vaikea myöntää sitä, että jotkut ei ihan oikeasti vaan halua lapsia. Ei ole mitään terveydellistä syytä tai tahatonta lapsettomuutta vaan lapsia todella ei vain haluta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin sukulaiset jaksoivat asiasta rummuttaa, kun olin nuorempi. Onneksi pidin pääni. En ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. En ole katunut asiaa hetkeäkään. Olen nyt 51.

Katotaan check kun olet 61, 71 ja 81. 

Eli elämän parhaat vuosikymmenet pitäisi tuhlata vastentahtoiseen vanhemmuuteen, koska vanhana ja raihnaisena lapset toisivat sisältöä elämään? Juu ei kiitos.

Lapset tuo kyllä sisältöä elämään heti synnyttyään. Mutta he pysyvät mukana siinäkin vaiheessa kun sulla ei ole enää muita.

Mikään ei ole varmaa,voi tulla sairautta,kuolemaa,riitaa.

Voi kuunnella monalisamaisesti hymyillen, tai kommentoida tyyliin "kukahan lainaisi miestään" tai "vaikea päättää kun tykkään enemmän tytöistä" tai muuta vastaavaa, joka kääntää puheen säähän ja muuhun mielenkiintoiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ovat luultavasti oikeassa.  Kyllä edes yksi lapsi kannattaa hankkia jos saa. Sitten on sentään senkin osa-alueen elämästä kokeillut.

Ei siinä tapauksessa,jos tietää ettei halua.Miksi pitäisi kokea joku osa-alue elämässä,jos tietää ,ettei sitä todellakaan halua.Minä en pidä laskettelusta,benji-hypyistä,sukeltamisesta jne.enkä siis tee niitä vain siksi,että saisin kokea ne.Tiedän kyllä mistä pidän.