Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan antanut lapselleen "väärän" nimen?
13.08.2009 |
Minulla on tunne , että lapselle antamamme nimi ei jotenkin sovi hänelle. Lapsi on vasta vauva, joten vaihe on kenties ohimenevä. Onko muilla käynyt samoin? Entä katuuko joku isommankin lapsensa nimeä?
Kommentit (38)
Alkuun oli tosi hankalaa, harkitsin jopa nimenvaihtoa. Ainoa mikä pidätteli oli kun mietin, että ristiäislahjoissa kaiverrukset ja ristiäisvideokin olisivat jääneet jo annetulle nimelle. Puhuin aina vaan vauvasta ja välttelin nimenkäyttöä. Kun tyttö oli 9kk ikäinen, aloin käyttämään nimeä, vaikka edelleen tökki. Pikku hiljaa siihen sitten tottui. Nykyään nimi on ihan ok ja sopii hänelle, vaikka vieläkin joskus harvoin ihmettelen, että miten se lopulta tuli edes annettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen luonne ei kestä pienintäkään arvostelua ja haluaisi sulautua joukkoon, olla mielellään yksi niistä seitsemästä samalla luokalla, joilla sama nimi kuin, että aina joutua toistamaan tai tavaamaan nimeään.
Nimi sinänsä on yhä mielestäni todella kaunis.
että aina joutua toistamaan tai tavaamaan nimeään.
Nimi sinänsä on yhä mielestäni todella kaunis.
nimeä pitäisi antaa kenellekään? Kyllä muakin rassaisi aina toistaa ja tavata oma nimeni, vaikka aikuinen olenkin.
väärän. Ekan puoli vuotta mäkin harkitsin nimen vaihtoa, vältin käyttämästä nimeä jne. Ekoihin synttäreihin mennessä asia oli kuitenkin jo ihan ok. Tänä päivänä emme enää asiaa edes muista. Lapsi on 3 vuotias.
Mutta vuosien kuluessa siitäkin tulltu ihan oma:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta valitettavasti pitää kai isänkin antaa nimelle hyväksyntä =)
Moni muukin on samaa mieltä ja vähän harmittaa, mutta kai tuohonkin nimeen totutaan... Lapsi nyt 8kuinen=)
vaikka sitä nimeä täällä aina morkataankin.
On mielestäni lyhyt, helppo ja sopii ruotsalaiseen sukunimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen onnistuneeni nimivalinnassa täydellisesti. Enää parempia nimiä en olisi voinut minä eikä miehenikään keksiä.
Pelkäsin kyllä etukäteen, että mitä jos kadunkin nimiä jälkeenpäin mutta niin ei onneksi käynyt. Mutta kyllä niitä nimiä tuli mietittyäkin sen verran paljon, että väärät nimet karsiutuivat pois.
vaikka sitä nimeä täällä aina morkataankin.
On mielestäni lyhyt, helppo ja sopii ruotsalaiseen sukunimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä, tavallinen ja helppo (niin kuin tyttökin ;)), mutta en oikein saanut revitellä nimen kanssa. Olen nimissä vähän sellaista Isabella-Daniela-Alexandra-tyyliä, mutta mies päätti valita sitten tuon arkisen tavallisen suomalaisen nimen ja mikäs siinä.
Silti joskus salaa kadehdin, kun kuulen jollain pikkutytöllä oikein kauniin ja erikoisen nimen.
Mutta joskus olen miettinyt olisiko pitänyt antaa harvinaisemmat ja jollain toisella kirjaimella alkavat nimet lapsille. Nimet kyllä sopivat heille hyvin ja ovat mielestäni ihan nätit. Mutta esi. täällä nimiä jatkuvasti haukutaan ja ovat ällötyslistojen kärjessä ja se tuntuu kurjalta ja saa ajattelemaan että jos lapset saavat joskus tietää mitä aikuiset ihmiset heidän nimistään ajattelevat niin että eivät pahoittaisi mieltään. Ja lisäksi pelkään että nämä jotka täällä nimiä haukkuvat voivat siirtää mielipiteensä lapsilleen jolloin voi tulla lastenkin taholta haukkumista nimestä.
Nimet alkujaan valittiin koska olivat mielestämme nättejä ja halusin lapsille tavalliset nimet koska itselläni on erikoinen nimi ja olen kovasti koko ikäni kärsinyt nimen tavaamisesta ja selittelystä enkä halunnut saaa omille lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäremme nimi on ihana, mutta hieman myöhemmin keksitty lempinimi olisi varmasti laitettu oikeaksi nimeksi, jos se olisi ennen ristiäisiä keksitty. Lempinimeä käytetään enemmän kuin oikeaa nimeä.
Se on enemmän ison, rämäpää-pojan nimi.
Sitä odotellessa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on mielestäni todella kaunis, rehti ja rehellinen eikä edes älyttömän tavallinen nimi. Se on kuitenkin sellainen, että siitä vääntyy kutsumanimi, josta en erityisesti pidä. Esikoisemme alkoi sitä alunperin käyttää ja nyt sitä käyttävät kaikki naapureita ja päiväkodin hoitajia myöten. Minä itsekin, sillä ristimänimi tuntuu vieraalta kun kaikki muut käyttävät ktusumanimeä. Joten mietityttää, olisiko sittenkin pitänyt antaa nimi, josta ei "voi" vääntää kutsumanimeä. Isoveljellä tällainen.
Kirjoitinkin asiasta täällä viime syksynä (jos joku muistaa... ;)). Annoimme lapselle nimeksi Amelie (isä ranskalainen ja asumme osittain Ranskassa). Toinen vaihtoehto olisi ollut Linnéa. Olin tosi ahdistunut silloin että annoimme väärän nimen - lapsi ei tuntunut Amelielta vaan kuitenkin Linnéalta.
Nyt lapsi on vähän päälle vuoden ja nimi tuntuu jo ihan omalta. Yhä Linnéa on minusta hyvin kaunis nimi - vähintään yhtä kaunis kuin Amelie mutta se ei nyt ole tämän lapsen nimi. :)
On rakastettu molemmat nimeä jo odotusaikana ja sopii tuolle neidille täydellisesti. Ikinä en ole miettinyt, että joku muu olisi parempi. Kakkonen tulossa ja on sekä poika että tyttönimi päätetty. Poikanimi on sama, joka oli esikoiselle varalla, jos olisi ollut poika. Nyt olen alkanut epäröidä sitä, koska se ei sovi sukunimen kanssa yhteen kauhean hyvin. Menee "mömmöksi".
että kuvittelin esikoisemme nimen olevan aika harvinainen. Kaunis nimi joka sopii ehdottomasti lapselle, mutta onkin nyt hänen syntymävuodestaan saakka ollut top 10:n kärkipäässä, kaimoja riittää.
Vaikka tuskin kukaan katsoo sitä top 10 listaa ja sieltä valitsee nimen, jotenkin vaan samana aikakautena samat nimet sattuvat tuntumaan vanhemmista passeleilta.
Kuopuksen nimeen olenkin eritysen tyytyväinen, kaunis ihan suomalainen helppo nimi, kaimoja aikas vähän tullut vastaan.
Ja ihan vain siksi, että nimeen tulee taivutettaessa ä-kirjain ;) Siis tyyliin JennillÄ...
Mutta se oli vain parin tunnin pähkäily, sitten totesin, että hulluhan minä olen, ku tollasta mietin.
Millä perusteella olette päätyneet noihin "epäsopiviin" nimiin?
mutta välillä ahdistun kun kuulen, että joku on antanut saman nimen!!! Kun mietimme nimiä, oli tarkoitus että nimet ovat suomalaisia, mutta eivät suosituimmuus-listan kärjessä, vaan itse asiassa pikemminkin harvinaisia. Ja mua pelottaa, että yhtäkkiä käykin niin, että nimet pamahtavat TOP 10:een. Esim. Elias-nimelle on käynyt näin. Se oli vuosia sitten harvinainen ja nyt poikani luokalla on kolme Eliasta. Joskus siis mietin, että olisiko pitänyt antaa ERIKOISEMMAT nimet!