Onko kukaan antanut lapselleen "väärän" nimen?

koskaan harmittanut lasten nimissä mikään muu kuin se, että ovat yleistyneet sitten niin hirveästi, kun me annettiin nimi, sitä annettiin vähän, ja nyt sitten tosi paljon.



Mutta nimet kyllä muuten ovat edelleen mielestäni ihanat, ja ne parhaat, ihan ovat nimensä näköisiä kaikki:)

Nimi oli etukäteen mietitty, mutta en ole varma sopiiko se hyvin kantajalleen. Ja voihan ihmisen nimimaku myös muuttua vuosien varrella...

meidän esikoinen, ränttätänttä-tyttö, sai aika määrätietoiselta kuulostavan mutta vähän erikoisen (ollaa kaksikielinen perhe) nimen. Kun oli 5kk-1,5 kk mietin että sopiiko nimi sittenkään, nyt on 4-v. ja nimi on ihan nappi.



Nyt 9 kk vanha vauva sai jo syntymässä (varmuuden vuoksi) nimensä. Nimen pohjasana viittaa vilkkauteen yhdellä kielellä. Keskosvauvana hän oli itse asiassa aika hiljaista tyttöä ensimmäiset 4 kk, ja silloin mietin että menikö nyt ihan ristiriitaisesti lapsen luonteeseen.



Mutta nyt taas on alkanut vaikuttaa siltä että ei tämä mikään suprrauhallinen tyyppi ole tämä kakkonenkaan.

Mieheni halusi tytöstä Emman. Varmaan ikuisesti top 10 listalla. Mies perusteli, että siitähän huomaat, miten muidenkin mielestä se on paras nimi. Just.



Väärä nimi on. Räiskähtelevälle tytöllemme sopisi jokin räväkämpi nimi.

yleinen nimi, mutta suurin osa nimen kantajista on 40+ -vuotiaita. Yhtään samannimistä alle 10v. lasta en tiedä (enkä varmaan alle 20-vtuotiaitakaan). Välillä tulee kyllä mietittyä että oisko pitäny olla harvinaisempi, mutta tytön toinen nimi on harvinainen joten voi sitten halutessaan ottaa sen kutsumanimekseen jos haluaa. Toisinaan myös ajattelen että eihän tuo nimi oo yhtään tytön "näkönen", mutta en kyllä tiedä mikä nimi sitten olis. Mutta olen tyytyväinen nimeen. Tyttö on 5v.

Sen aijaan kaverini lapsen nimi ei ole onnistunut, omasta mielestäni siis, mutta eihän asia minulle kuulu :)



Kaverin lapsi on Otso. Mutta on vaalea, hentoinen, laiha, pikemminkin runoilijan näköinen. Mun mielestä Otso olisi jotenkin sellainen jössikkä, vankkarakenteinen, vähän tummempi, vähän juro ja jähmeä.

Sopii räiskähtelevällekin. Lohdutuksen sanana.

tai nimenantojuhlaa. Jos nimeä käytetään ennen, kuin se virallisesti annetaan, voidaan myös varmistua siitä, että se sopii. Mä en suoraan sanottuna tajua tätä nykyistä käytäntöä, että nimeä pidetään niin kuin piertä pyllynraossa ja sitten vasta nimenantotilaisuudessa kerrotaan. Musta se kuulostaa joltain kummalliselta taikauskolta.



Lisäksi monet tulevat vanhemmat suhtautuu todella defensiivisesti siihen, kun kysyy "no, ootteko jo nimeä miettinyt". Siis mä oikeasti ainakin kysyn, "oletteko miettineet" eikä sitä, MITÄ nimiä olette ajatelleet, vaikka pidänkin tuota nimenpihtaustapaa hulluna.

että kuvittelin esikoisemme nimen olevan aika harvinainen. Kaunis nimi joka sopii ehdottomasti lapselle, mutta onkin nyt hänen syntymävuodestaan saakka ollut top 10:n kärkipäässä, kaimoja riittää.

Asutaan ulkomailla ja luulin valitsevani vähän epätavallisemman nimen (vaikka Suomessa suht tavallisen) ja jälkeen päin huomasin että ko. nimi on kaikissa maan suosikkinimilistoissa tosi korkealla. Edelleen kaunis nimi ja sopii tytölle mutta on se ikävää olla sitten koulussa kymmenen kaiman kanssa...

Itse muistelen 70-luvulla syntyneitä Mareja, Juhia ja Tuomoja jne. joita oli satatuhatta joka luokalla. Oli varmaan aika tylsää...

Päätin jo moooonta vuotta ennen kuin sain tämän pojan että jos saan pojan, niin hänen nimekseen tulee Elias. Silloin se oli vielä todella todella harvinainen nimi, ei ollut tullut vastaan kuin kerran lapsella.



No ennen kuin sain sen pojan niin tuo nimikin oli jo yleistynyt:(. Vielä tänäkin päivänä näen kastetuissa että Elias-nimeä laitetaan jatkuvasti. Että se siitä harvinaisesta:(.



Tyttäreni nimi on kuitenkin erittäin harvinainen mutta silti erittäin sopiva suomalaiseen suuhun ja tavallaan yhteensopiva veikan nimen kanssa.



Pikkuveljelle oli aluksi vaikea löytää nimi, mutta löytyihän sekin:). Vanha suomalainen nimi sekin, tosin taitaa monesta muustakin kielestä löytyä? Ei ole yhtä yleinen kuin Elias-nimi, tosin valitettavasti samasta kylästä taitaa silti löytyä saman niminen...

jo silloin 90-luvun puolessavälissä kun olin teini. Ajattelin että olisipa ihana nimi tytölle ja niin harvinainenkin.



No 2000-luvulla kasteilmoituksiin rupesi pamahtelemaan Auroraa joka toiselle tytölle. Ensimmäisenä, toisena tai kolmantena nimenä niin yleinen, ettei voi pitää enää mitenkään persoonallisena nimenä. Mistä ihmeestä nämä nimimuodit tulevat, vai ovatko kaikki Aurora-tyttöjen äidit fanittaneet Kuustosta teineinä?

Ja ihan vain siksi, että nimeen tulee taivutettaessa ä-kirjain ;) Siis tyyliin JennillÄ...

Mutta se oli vain parin tunnin pähkäily, sitten totesin, että hulluhan minä olen, ku tollasta mietin.

Valaisepa nyt vähän tyhmää, en ymmärrä mitä ä:ssä on vikaa.

vain ei oikein istu hänelle. Keksin vasta muutaman vuoden päästä nimen joka olisi ollut hänelle sopiva.

koska mun mielestä emma on just sellainen reippaan räiskähtelevän tytön nimi eikä sovi ollenkaan villasukka-hissukalle...

Mieheni halusi tytöstä Emman. Varmaan ikuisesti top 10 listalla. Mies perusteli, että siitähän huomaat, miten muidenkin mielestä se on paras nimi. Just.

Väärä nimi on. Räiskähtelevälle tytöllemme sopisi jokin räväkämpi nimi.

vaikea kuvitella että olisi joku muu.



Meillä oli 2 nimeä mielessä, Salla ja Sanni, ja Salla valittiin. Sopii hyvin myös sukunimeen, on suomalainen nimi mutta ei vaikea ulkomaalaisillekaan, on helppo lapsenkin sanoa ja osata, kaikki osaa kirjoittaa oikein ja ei silti ole kaikkein yleisin nimi.



Tyttö on tummatukkainen ja temperamenttinen, vähän rämäpää, hyvin huumorintajuinen hassuttelija. Sanni voisi olla liian herkkä nimi tällä tytölle.

että se väännöksistä kirjoittanut: ei äkkiseltään tuu yhtään nimeä mieleen, mitä ei voi lemppariksi vääntää. Sallakin on välillä Sallukka, naapurin Anna Annukka, toinen lapsemme Tuomas on ollut välillä Tomppa kaveripiirissään...

että olisi voinut esikoisellekin antaa harvinaisemman tai persoonallisemman nimen. Tosin ei tämäkään mitään tusinatavaraa ole ja sopii hyvin lapselle, mutta nuoremmilla on harvinaisemmat (muttei oikeastaan erikoiset) nimet. Esikoisesta tosin käytetään edelleen kotona lempinimeä, en juuri koskaan käytä kutsumanimeä, vaikka se onkin hyvä. Koulussa käytetään kutsumanimeä.

Esikoisen nimi ei minusta ole hyvä näin jälkeenpäin ajateltuna.