Miten ”taltuttaa” pieni raivotar?
Meidän ihana pieni kolmevuotias tytär on suuttuessaan kuin villipeto, pieni raivotar joka syöksyy nyrkit ojossa takomaan nyrkeillä lähimpänä seisovaa aikuista. Mikään ei häntä tällöin tunnu rauhoittavan kun kiukuttaa. Muuten on kyllä iloinen ja rauhallinen lapsi, luonteeltaan vain jo vauvana ollut helposti tulistuva.
Ollaan aina johdonmukaisesti kielletty satuttaminen, selitetty miksi ja estetty satuttamasta. Mutta kun kiukku tulee, niin silmät vain leiskuu tulta ja villipetoa ei meinaa pidellä mikään. Miten siis saada satuttaminen loppumaan?
Kommentit (60)
Kontrolliotteeseen kunnes rauhoittuu. Sitten tilanne käydään läpi kun järki palaa päähän.
Vierailija kirjoitti:
Kontrolliotteeseen kunnes rauhoittuu. Sitten tilanne käydään läpi kun järki palaa päähän.
Näin ollaan aina tehty, estetty satuttamasta, ja jälkikäteen rauhassa selitetty että miksi ei saa satuttaa. Lapsi tuntuu ymmärtävän asian rauhallisena mutta kun tulistuu niin asia unohtuu sekunnissa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Menetetty tapaus.
Lapsi mallintaa väkivaltaista käyttäytymistä perheeltään/tv:stä, eli jotain teidän kasvatuksessa on siis pahasti pielessä.
Älä hanki enempää lapsia.
Meillä ei kukaan ole väkivaltainen eikä telkkaria edes omisteta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrolliotteeseen kunnes rauhoittuu. Sitten tilanne käydään läpi kun järki palaa päähän.
Näin ollaan aina tehty, estetty satuttamasta, ja jälkikäteen rauhassa selitetty että miksi ei saa satuttaa. Lapsi tuntuu ymmärtävän asian rauhallisena mutta kun tulistuu niin asia unohtuu sekunnissa. Ap
Ota yhteyttä neuvolaan, saat ohjeita ja ehkä opastuksen seuraavaan instanssiin.
Olenko muka ainoa, jonka pieni lapsi yrittää kiukustuessa lyödä? Vaikea uskoa. Ap
On ihan tavallista että tuon ikäinen muksii, lyö ja riuhtoo suuttuessaan.
Kuulostaa tavalliselta pikkulapsiajan vaiheelta. Hienoa, että olette systemaattisia ja kärsivällisiä! Tärkeää että lapsella on turvalliset aikuiset, jotka kestävät lapsen kiukun. Miten päiväkodissa sujuu?
Siinä vaiheessa kun kiukuttelu alkaa, kaikki neuvottelu ja lirkuttelu loppuu. Ei tuumaakaan periksi, ja lopulta toteutuu aina se vaihtoehto toiminnasta jota vastaan lapsi alkoi kapinoida. Tätä kun jatketaan, lapsi oppii (toivottavasti) ettei riivehtiminen auta mitään.
Kun tilanne on päällä, lapselle voi ja saa suuttua. Ääntä saa korottaa ja käyttää tiukkaa kieltä. Siis ei "kultapieni, lakkaa nyt riehumasta, äippää sattuu kun lyöt" vaan "Lopeta! Lopeta heti!" Toistetaan volyymia nostaen kunnes menee perille.
Keskustelun aika on sitten myöhemmin. Tilanteessa ei keskustella vaan käsketään. Ei saa tulla pienintäkään epäilystä, kuka tilanteessa on pomo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenkotiin, siitä tulee häirikkö.
Höpsis. Tyttömme on vasta kolme, ja nyt kasvatamme häntä niin että tavallinen hyvä kansalainen hän tulee olemaan. Siksikin kysyn neuvoja että miten pitää toimia nyt. Ap
Tuohan on luottamuksen osoitus, että lapsi uskaltaa tehdä kiellettyjä asioita. Pitää vain johdonmukaisesti kieltää. Kyllä häntä voi ottaa käsistä kiinni ja sanoa, ettet ole nyrkkeilysäkki.
Vierailija kirjoitti:
Menetetty tapaus.
Lapsi mallintaa väkivaltaista käyttäytymistä perheeltään/tv:stä, eli jotain teidän kasvatuksessa on siis pahasti pielessä.
Älä hanki enempää lapsia.
Lapsi ei mallinna yhtään mitään. Tarkista, mitä mallintaminen tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Olenko muka ainoa, jonka pieni lapsi yrittää kiukustuessa lyödä? Vaikea uskoa. Ap
Et ole. Ihmiset aina kaunistelevat totuutta kun puhuvat omista lapsistaan.
Meillä oli poika samanlainen ollessaan 3-4v. Ei voitu käydä missään eikä meille voinut kutsua vieraita. Suuttui niin yhtäkkiä ja kävi päälle. Ajan myötä rauhoittui ja nyt ei ole saanut raivareita enää 2 vuoteen.
Neuvolan mukaan ihan normaalia.
Aloitusviestin perusteella kuulostat sellaiselta äidiltä, joka neuvottelee paljon sekä lirkuttaa ja lässyttää lapselleen. Käytät sanaa "raivotar", ethän vain heitä lapsesi raivareita huumoriksi? Saat korjata väitteeni, jos olen väärässä.
3-vuotiaalla väkivaltaisetkin purkaukset ovat tavallisia. Niitä pystyy kuitenkin vähentämään tai niiden ohimenoa mahdollisesti nopeuttamaan olemalla joka kerta johdonmukainen ja tiukka. Tartut lasta käsistä, et satuta, mutta pidät kiinni, ettei hän pääse lyömään, ja sanot tiukasti "ei". Älä missään tapauksessa pehmittele, helly tai söpöstele siinä vaiheessa, kun lapsi vielä riehuu tunnekuohussaan. Ellei hän kuuntele, riittää, että pidät kiinni ja kenties hyssytät, mutta älä helli.
Sitten kun lapsi rauhoittuu, on aika jutella ja käydä tilanne läpi rauhallisesti keskustellen. Älä kysele lapselta mitään, vaan sinä aikuisena sanoitat ja toteat, että "näin miten vihainen olit, mutta muistathan, että ketään ei koskaan saa lyödä" ja tämän tyyppistä. Kun lapsi on rauhallinen, voitte halata ja pussata, mutta ei missään tapauksessa vielä silloin, kun lapsi on kiukun tunteen vallassa.
Ap, kun luet näitä vastauksia, niin varmasti huomaatkin, että vauvapalstan ovat kaapanneet ikisinkut elämään katkeroituneet velat. Höystettynä muutamalla vain omasta mielestään hauskalla peräkammarin pojalla. Pahoittelut.
Ostakaa sille hanskat ja nyrkkeilysäkki. Ohjeena aina kun potuttaa, niin mätkitään säkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrolliotteeseen kunnes rauhoittuu. Sitten tilanne käydään läpi kun järki palaa päähän.
Näin ollaan aina tehty, estetty satuttamasta, ja jälkikäteen rauhassa selitetty että miksi ei saa satuttaa. Lapsi tuntuu ymmärtävän asian rauhallisena mutta kun tulistuu niin asia unohtuu sekunnissa. Ap
Kannattaa ymmärtää, että pikkulapsillakin on erilaisia temperamentteja. Ihmisen aivot ovat kypsät vasta 25-vuotiaana. Voi olla, että hänestä kasvaa aikuinen, joka käy nopeasti ja siekailematta töihin käsiksi.
Minulla on todella rauhallinen aikuinen lapsi. Hän oli lapsensakin tarkkailijatyyppiä ja pohti ennen tekemistä. Siitä huolimatta hänelläkin oli oman tahdon kehitysvaiheita. Hänellä paloi käämi kun halusi oppia pukeutumaan ja kaikki ei sujunut. Silloin aikuisenkaan apu ei kelvannut ja siunailin mielessäni, että itkuhuutoa pitää kestää kunnes hän oppii pukemaan itsensä. Niin kävikin.
Aikuisena hän tekee suunnilleen yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman tietokoneella ennen keittiön siivoamista ja noudattaa sitä prikulleen. Ammatiksi valikoitui insinörttiala.
Vierailija kirjoitti:
Pieni terävä kopautus, että tietää, että fyysinen väkivalta sattuu.
Ihanko tosissasi luulet, että lapsi oppii tuolla tavalla syyn ja seurauksen lainalaisuuksia? Olin kauhuissani kun yksi mammakerholainen sanoi purreensa omaa lastaan kun lapsi oli purrut häntä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli poika samanlainen ollessaan 3-4v. Ei voitu käydä missään eikä meille voinut kutsua vieraita. Suuttui niin yhtäkkiä ja kävi päälle. Ajan myötä rauhoittui ja nyt ei ole saanut raivareita enää 2 vuoteen.
Neuvolan mukaan ihan normaalia.
Olisi huolestuttavaa jos lapselle ei kehittyisi omaa tahtoa. Tuohan on juuri se ikäkausi, jolloin aletaan opetella omien impulssien hallintaa. Ilman omaa tahtia olevan voi vaikka vieras ihminen houkutella mukaansa ja pahoille teille. Siksi sitä omaa tahtoa ja impulssikontrollien hallintaa pitääkin opetella turvallisten ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli poika samanlainen ollessaan 3-4v. Ei voitu käydä missään eikä meille voinut kutsua vieraita. Suuttui niin yhtäkkiä ja kävi päälle. Ajan myötä rauhoittui ja nyt ei ole saanut raivareita enää 2 vuoteen.
Neuvolan mukaan ihan normaalia.Olisi huolestuttavaa jos lapselle ei kehittyisi omaa tahtoa. Tuohan on juuri se ikäkausi, jolloin aletaan opetella omien impulssien hallintaa. Ilman omaa tahtia olevan voi vaikka vieras ihminen houkutella mukaansa ja pahoille teille. Siksi sitä omaa tahtoa ja impulssikontrollien hallintaa pitääkin opetella turvallisten ihmisten kanssa.
No ei kyllä kovin kiva ollut kun lapsi kävi vieraiden ihmisten päälle.
Höpsis. Tyttömme on vasta kolme, ja nyt kasvatamme häntä niin että tavallinen hyvä kansalainen hän tulee olemaan. Siksikin kysyn neuvoja että miten pitää toimia nyt. Ap