Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ”taltuttaa” pieni raivotar?
24.07.2021 |
Meidän ihana pieni kolmevuotias tytär on suuttuessaan kuin villipeto, pieni raivotar joka syöksyy nyrkit ojossa takomaan nyrkeillä lähimpänä seisovaa aikuista. Mikään ei häntä tällöin tunnu rauhoittavan kun kiukuttaa. Muuten on kyllä iloinen ja rauhallinen lapsi, luonteeltaan vain jo vauvana ollut helposti tulistuva.
Ollaan aina johdonmukaisesti kielletty satuttaminen, selitetty miksi ja estetty satuttamasta. Mutta kun kiukku tulee, niin silmät vain leiskuu tulta ja villipetoa ei meinaa pidellä mikään. Miten siis saada satuttaminen loppumaan?
Kommentit (60)
Meidän kotona on myös tuollainen raivotar, mutta ikää on 44 vuotta. Kiihtyy nollasta sataan sekunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisiä kommentteja!
Käynyt saman vaiheen läpi ja nyt se on ohi, lapsi normaali
-Älä suutu itse. Se on vain typerää ja pahentaa tilannetta. Jos suututtaa todella, toinen vanhempi voi jatkaa tilanteessa tyynenä. Jos ei toista vanhempaa, parempi jättää lapsi hetkeksi yksin eri huoneeseen, kuin purkaa omia tunteitaan häneen. Ole turvallinen aikuinen.
- Anna lapsen olla vihainen, sanoita: sua taitaa nyt suututtaa/ harmittaa tms tosi paljon. Se menee ohi, vaikka nyt tuntuu pahalta. Älä vähättele, älä pilkkaa, ole järkevä ja ymmärtävä aikuinen.
- Estä väkivalta: ketään ei satuteta. Estä fyysisesti ja sano se ääneen joka kerta. Pysy lujana. Älä itse satuta.
- Älä anna tahtoa läpi kiukuttelemalla, pidä rajoista kiinni. Valitse taistelusi: jos tiedät, että vähäpätöinen seikka saa lapsen järjiltään vihasta, mieti etukäteen, miten lähestyt asiaa. Mistä asioista väännetään ja mistä ei kannata alkaa - jos lapsi ei halua käyttää jotain vaatetta, onko se täysin pakollinen vai ei? Saako lapsi kaupasta karkkia? Aikuinen päättää ja pysyy päätöksessään, joistain asioista voi neuvotella, ei kaikista.
- Keksikää luvallinen tapa purkaa kiukkua; saako mäiskiä tyynyä tai huutaa ämpäriin... Mitä vaan harmitonta. Se voi olla myös vähän hassua.
- Älä pakota holding-otteeseen, ellei satuta itseään, hajota paikkoja tai hyökkäile päin. Jos hän haluaa olla yksin vaikka sängyn alla, anna olla hetki, mutta seuraa tilannetta.
-jos lapsi on sulkeutuva, kannusta kertomaan, mikä on hätänä.
- Puhukaa tilanteista aina jälkeenpäin, kun tilanne on ohi: mitä tapahtui, miltä tuntui, kuka pyytää anteeksi keneltä ja miksi, mitä tehdään ensi kerralla samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun kiukuttelu alkaa, kaikki neuvottelu ja lirkuttelu loppuu. Ei tuumaakaan periksi, ja lopulta toteutuu aina se vaihtoehto toiminnasta jota vastaan lapsi alkoi kapinoida. Tätä kun jatketaan, lapsi oppii (toivottavasti) ettei riivehtiminen auta mitään.
Kun tilanne on päällä, lapselle voi ja saa suuttua. Ääntä saa korottaa ja käyttää tiukkaa kieltä. Siis ei "kultapieni, lakkaa nyt riehumasta, äippää sattuu kun lyöt" vaan "Lopeta! Lopeta heti!" Toistetaan volyymia nostaen kunnes menee perille.
Keskustelun aika on sitten myöhemmin. Tilanteessa ei keskustella vaan käsketään. Ei saa tulla pienintäkään epäilystä, kuka tilanteessa on pomo.
Tässä loistava neuvo siihen, kuinka laskeudutaan huonolla tavalla lapsen tasolle, suututaan lapsen suuttumuksesta, ja pakotetaan lapsi tukahduttamaan tunteensa sen sijaan, että sen lapsen tunnekuohun eläisi lapsen kanssa läpi ilman sen suurempaa arvolatausta. Ja tämä ei tarkoita sitä, että lapselle pitäisi antaa periksi, ei tietenkään. Mutta lapseen voi suhtautua myös myötätuntoisesti ja hyväksyvästi, vaikka lapsi kiukuttelisi. Lisäksi tosi moni kiukun ja raivon aihe menee ohi, jos aikuinen on vähänkään nokkela.
Esimerkiksi oma lapseni oli pienenä kaupassa sellainen, että jokaisella kauppareissulla hän alkoi pakkomielteisesti jankuttamaan haluavansa jonkun tietyn lelun. Näki siis jotain, ja HA-LU-SI! No, toki itsekin kokeilin jämäkän kieltämisen --> lapsen todella pitkä ja raastava itkupotkuraivari, joka ei meinannut laantua millään. Joskus puolestaan ostin lapselle lelun ( jos sovittiin, että se on esim. synttärilahja, tai palkinto jostain) --> lelu ei ollut oikeasti kiinnostava ostamisen jälkeen.
Sitten keksin keinon, joka toimi aina. Kun lapsi alkoi haluta jotain, niin kerroin lapselle, että okei, ymmärrän, että hän haluaa kyseistä lelua tosi paljon, mutta nyt tällä kauppareissulla emme voi kyseistä lelua ostaa. Mutta jos lapsi edelleen huomenna haluaa lelua yhtä paljon, niin sitten me voimme tulla takaisin, ja ostaa sen.
Ikinä ei menty ostamaan niitä leluja, koska kyseessä oli vain lapsen heikko impulssikontrolli, eikä meinannut vaan päästä tunteestaan yli. Ikinä hän ei seuraavana päivänä muistanut noita niin kovasti siinä hetkessä haluamiaan leluja. Mutta kun hän tuli kuulluksi ja ymmärretyksi, eikä saanut osakseen ehdotonta ei koskaan ikinä et saa mitä haluat- kohtelua, niin tämäkin ongelma ratkesi, eikä meidän tarvinnut riidellä tai raivota kaupassa. Ja kyseinen lapsi on nyt 13-vuotias, ei huuda eikä raivoa ikinä.
Yleensä tuollainen ylemmän kirjoittajan kuvaama aikuisen käytös vain lietsoo lapsen raivoa ja kapinamieltä. Vähän isompina näin kasvatetuista lapsista tulee varsin usein silmänpalvojia, mielistellään edessäpäin, ja selän takana tehdään ihan mitä tahansa. Koska minkäänlainen oikea moraali tai empatia tai keskustelutaidot eivät ole kehittyneet, vaan elämä on hyvin mustavalkoista armeijakuria, joissa osa tunteista on pahoja ja huonoja, ja ne pitää tukahduttaa, tai niistä rangaistaan. Jokainen voi miettiä kasvaako sillä tyylillä oikeasti tunne-elämältään tasapainoisia aikuisia? Vai niitä, jotka parisuhteessakaan eivät kestä toisen ihmisen pahaa mieltä, ja joille jokainen erimielisyys on riita, joka pitää voittaa?
Hyvin kiteytetty. Vanhempi jota kuvasit, opettaa lapselleen sen mitä itse osaa. Toisen tunteita ja ajatuksia ei kunnioiteta, vahvempi saa tehdä mitä haluaa. Käsketään myös parisuhteessa ja keskustelupalstalla, kontrolloidaan mitä saa ajatella ja tuntea.
Kuten sanoit, sellaisen ihmisen empatia, moraali ja keskustelutaidot eivät päässeet kehittymään.
Lapsen luonne ja oma fyysinen voima tietysti ratkaisee paljon, hänestä voi tulla myös masentunut ja ahdistunut aikuinen, joka luulee olevansa niin huono, että ansaitsee huonon kohtelun.
Avokämmentä naamaan ja pimeään komeroon lukon taa.
Kontrollihuone on oikein hyvä ajatus. Tällaisena toimii pimeä kylpyhuone. Suihkuta taaperoa 5 min. kylmällä vedellä, kapaloi tiukasti lakanoihin ja laita remmeillä sänkyyn kiinni tunniksi. Toista kunnes oppii säyseäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kontrolliotteeseen kunnes rauhoittuu. Sitten tilanne käydään läpi kun järki palaa päähän.
Ai samanlaiseen, jota amerikkalaiset poliisit käyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenkotiin, siitä tulee häirikkö.
Höpsis. Tyttömme on vasta kolme, ja nyt kasvatamme häntä niin että tavallinen hyvä kansalainen hän tulee olemaan. Siksikin kysyn neuvoja että miten pitää toimia nyt. Ap
Tuohan on luottamuksen osoitus, että lapsi uskaltaa tehdä kiellettyjä asioita. Pitää vain johdonmukaisesti kieltää. Kyllä häntä voi ottaa käsistä kiinni ja sanoa, ettet ole nyrkkeilysäkki.
Juuri siksi ne aikuisiin luottavat lapset varastaa kaupasta. Ne luottaa kauppiaaseen?
Antaisin rauhoittua omissa oloissaan. Selvä viesti, että vihainen saa olla, mutta ei saa satuttaa muita. Opetellaan yhdessä mitä voi tehdä kun suututtaa. Nuo hallintaotteet voi toimia joihinkin, mutta toiset lapset saa niillä vain entistä vihaisemmiksi, ja "rauhoittuminen" tapahtuu vasta kun lapsi on riehunut itsensä läkähdyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Holding eli kontrolliote nopeasti sen raivarin alettua. Siinä ei tarvitse sanoa sen kummempia, lapsi kyllä sisäistää ajan myötä että jos rupeaa potkimaan tms. niin joutuu siihen otteeseen ja pois ei pääse ennen kun on rauhoittunut ja liikkumaton. Lapsen ollessa hieman vanhempi niin ihan lyhyttä "kasvatuskeskustelua" voi sen jälkeen käydä, esim. kysymällä miksi sinä suutuit, ja jos vastaus on esim. halusin karkkipussin, niin siihen voi sanoa lyhyesti että aina ei voi saada mitä haluaa, tälläistä elämä on. Eli ihan oikein teette!
Terv. lastenkodin työntekijä
Lapsella on oikeus olla vihainen. Viha on normaali tunne. Aikuisen tehtävä on opettaa lasta käsittelemään tunteita ja niiden ilmaisua. Ei mitään kontrolliotteita. Miltä sinusta tuntuisi jos joku asia suututtaisi ja sinut napattaisiin johonkin kontrolliotteeseen? Ei. Lapsen oikeutta omaan kehoonsa täytyy kunnioittaa. Estetään lyömästä tai hajottamasta asioita, mutta pelkkä vihaisuus on sallittua. Jokainen tunne on sallittu.
Lapsi ei ikinä opi rauhoittumaan, jos hänelle ei anneta siihen tilaa, rauhaa ja aikaa. Aikuisen tulee olla turvallinen ja luotettava.
Ja mikä kumman keskustelu tuo "tällaista elämä on" muka on? Kuulostaa kamalalta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän kotona on myös tuollainen raivotar, mutta ikää on 44 vuotta. Kiihtyy nollasta sataan sekunnissa.
Tuttua on. Raivottarella ikää 49v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
26 jatkaa: En tiedä onko kuinka fiksua, mutta me ollaan välillä myös lapsen kanssa kehitelty yhdessä "voimasanoja" joita voi käyttää kun oikein suuttuu. Vaikka että lapsi voi huutaa "voi munakasa!" Niissä usein raivo laantuu myös huumorin keinoin :)
Voi munakasa! Ihana :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrolliotteeseen kunnes rauhoittuu. Sitten tilanne käydään läpi kun järki palaa päähän.
Kannattaa muistaa, että holding-ote on monille lapsille ihan superahdistava. Joskus sen ollessa enemmän muotia kokeilin sitä pari kertaa omaan naperoon, mutta lopetin, koska se ei todellakaan ollut hyvä juttu.
Sitä voi ja pitää käyttää jos lapsi on oikeasti vaaraksi itselleen tai ympäristölleen, mutta 3-vuotiaan perusraivarin kanssa sen käyttö on aivan ylimitoitettua.
Kiitos. Minun vanhempani käyttivät tuota, ja se oli aivan hirveää. Miksi pakottaa lapsi tilanteeseen, jossa pelkkä kiukku muutetaan pakokauhuksi ja taisteluksi? Oksettaa lukeakin noita kiinnipitämisneuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun kiukuttelu alkaa, kaikki neuvottelu ja lirkuttelu loppuu. Ei tuumaakaan periksi, ja lopulta toteutuu aina se vaihtoehto toiminnasta jota vastaan lapsi alkoi kapinoida. Tätä kun jatketaan, lapsi oppii (toivottavasti) ettei riivehtiminen auta mitään.
Kun tilanne on päällä, lapselle voi ja saa suuttua. Ääntä saa korottaa ja käyttää tiukkaa kieltä. Siis ei "kultapieni, lakkaa nyt riehumasta, äippää sattuu kun lyöt" vaan "Lopeta! Lopeta heti!" Toistetaan volyymia nostaen kunnes menee perille.
Keskustelun aika on sitten myöhemmin. Tilanteessa ei keskustella vaan käsketään. Ei saa tulla pienintäkään epäilystä, kuka tilanteessa on pomo.
Vain itsekin henkisesti keskenkasvuinen karjuu lapselle. Kolmevuotiaalla on niin vähän voimaa, että riittää kun ottaa kädestä kiinni ja sanoo "ei", tai "älä lyö, sattuu". Päästetään irti kun ei enää yritä lyödä, ja toistetaan tarvittaessa.
Minä olin tuollanen pienenä(tyttönä) yritin ensimmäisenä lyödä ja kerran potkasin ikkunankin hajalle suutuspäissäni, olinkohan just jotain 3-4v. sillon.
Ei siinä oikein mitään suurempia tartte tehdä, kun tuli leikki-ikä, kerhot ja viimestään koulunalku, niin rauhoituin ihan itsestään, ikään kuin "viisastui" tai kasvoi itsehillintää, sen pienen "villieläimen" tilalle.
Oletko huomannut, että näitä raivonpurkauksia sattuisi enemmän silloin, kun lapsi on esimerkiksi väsynyt tai nälkäinen? Näihin auttaa ennakointi, mutta ei se silti kokonaan poista kiukkua.
Televisiot ja älykännykät tunkiolle, niin johan rauhoittuu.
Mitä sä oikeen teet sille lapselles, kun sen täytyy käyttää väkivaltaa??
Lasu olis teidän perheestä paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä oikeen teet sille lapselles, kun sen täytyy käyttää väkivaltaa??
Lasu olis teidän perheestä paikallaan.
Jokainen lapsi lyö joskus.
Alue: Aihe vapaa
Mä oon miettinyt et siinä tilanteessa ku lapsi lyö sua, sä annat sille käytösmallin ja sanat siitä, miten käyttäytyä kun joutuu lyömisen kohteeksi. "Ei saa lyödä. Kukaan ei saa koskaan lyödä mua." Pienten nyrkkien takomista ei oteta vastaan yhtään vaan tilanne katkaistaan, lyöminen estetään. Sä et päästä sitä takomaan nyrkeillään yhtään ketään. Siitä voi keskustella sitten jälkikäteen miksi ketään ei lyödä, mutta kun tilanne on päällä niin ketään ei lyödä. Sä et voi odottaa että 3-wee pystyy jotenkin itse estämään itseään lyömästä. Sä estät sitä. Sä et ole nyrkkeilysäkki etkä sä halua että sun tytärkään on kenenkään nyrkkeilysäkki.