Kummat ovat teille läheisempiä: sukulaiset vai ystävät?

Mulle sukulaiset. Ei tietenkään ne kaukaisemmat sukulaiset, mutta lähisukulaiset (lapseni puolisoineen, vanhempani, siskoni, siskoni lapset puolisoineen). 

Sukulaiset on etäisiä ja ystäviä ei ole. Aika yksin tässä maailmassa.

Rippuu tilanteesta. On ystäviä jotka on läheisempiä kuin jotkut sukulaiset ja jotkut ystävät taas eivät ole läheisempiä. Ei mitenkään voi määritellä kaikkia ystäviä tai kaikkia sukulaisia tismalleen samalle viivalle läheisyyden suhteen.

Ovat eri tavalla läheisiä. Ystäville kerron enemmän, mutta kun maailma kaatuu päälle, matot vedellään jalkojen alta jne. jne. ryömin suvun turvaan nuolemaan haavojani. Loppujen lopuksi pitävät aina puoliani vaikka ovatkin ärsyttäviä.

Vanhempani ja siskoni ovat aika läheisiä, mutta jos on huolia, niin kerron ne ystäville. Mieheni on paras ystäväni ja hänen lisäkseen minulla on kaksi hyvää ystävää.

Vanhempien kanssa juttelemme, mutta se on enemmän sellaista arkijuttua ja lähinnä heidän asioitaan, joskus tietenkin avaudun jostakin heillekin. Siskoni kanssa menemme syvemmälle, mutta koska siskoni on aika utelias ja lörpöttelevä, niin kertomani asiat kuulee myls hänen ystävänsä, joten en kerro hänelle omia tärkeitä juttujani kovin paljoa. Opin asian kantapään kautta joskus vuosia sitten ja muistan sen varmasti ikäni.

Ystäville kertomani huolet ja asiat eivät leviä ikinä, vaan luotan heihin täysin. Tämä on mielestäni oikein hyvä ja tasapainoinen tilanne.

Sukulaiset on. Varsinkin äidin puolen suku.

Serkkuni on rakkain ja tärkein ystäväni ollut lapsesta asti. Mutta en muuten koe sukuani yhtä tärkeäksi ja läheiseksi kuin muut muutamat ystäväni.

Serkkuni oli aiemmin minulle hyvin läheinen kunnes kuulin hänen kertoneen yksityisasioitani koko suvulle.

Ystävät. Suku on aivan hirveä, erityisen hirveät on narsistiset omat vanhempani joiden kanssa ei voi olla missään väleissä. Käytöksensä on vaarallista ja tuhoisaa -väkivaltaa (kyllä, aikuisiin lapsiin kohdistuen!), loukkauksia, solvaamista, uhkailua, kiristämistä ja koko kommunikointi vain ja ainoastaan aikuisenlapsen haukkumlsta.

Koko suku on osin toisen vanhempani toimesta ”pilalla”, hän narsistina sai koko suvun riitaantumaan ja taistelemaan ja lopulta kaikilla on välit poikki kaikkiin

Se että riitaan tarvitaan kaksi, ei todellakaan pidä paikkaansa! Yksi ainoa narsisti riittää siihen.

Minulle oli anoppi läheisempi kuin kukaan muu ystävä tai sukulainen. Olimme kuin sielunsiskot. Ikävä ei helpota, toukokuussa hän menehtyi. 😞

Vierailija kirjoitti:

Ystävät. Suku on aivan hirveä, erityisen hirveät on narsistiset omat vanhempani joiden kanssa ei voi olla missään väleissä. Käytöksensä on vaarallista ja tuhoisaa -väkivaltaa (kyllä, aikuisiin lapsiin kohdistuen!), loukkauksia, solvaamista, uhkailua, kiristämistä ja koko kommunikointi vain ja ainoastaan aikuisenlapsen haukkumlsta.

Koko suku on osin toisen vanhempani toimesta ”pilalla”, hän narsistina sai koko suvun riitaantumaan ja taistelemaan ja lopulta kaikilla on välit poikki kaikkiin

Se että riitaan tarvitaan kaksi, ei todellakaan pidä paikkaansa! Yksi ainoa narsisti riittää siihen.

Niinpä, sukulaisia ei voi valita, mutta ystävät voi.

Vierailija kirjoitti:

Ovat eri tavalla läheisiä. Ystäville kerron enemmän, mutta kun maailma kaatuu päälle, matot vedellään jalkojen alta jne. jne. ryömin suvun turvaan nuolemaan haavojani. Loppujen lopuksi pitävät aina puoliani vaikka ovatkin ärsyttäviä.

Ja he myös pitävät puoliaisi, vaikka oletkin ärsyttävä, eikö se ole niin päinkin? :)

Itselle lähimmät ihmiset elämässäni on:

1.vanhemmat.

2.isovanhemmat.

3.koira.

4.ystävät.

Kaikki tärkeitä kyllä mutta tuossa järjestyksessä.

M31

Järkytän palstalaisia toteamalla että suku on ollut ystävä, jotkut heistä jopa parhaita sellaisia. Sama myös vanhemmassa sukupolvessa, kuten isäni kohdalla

Ollaan pieni, tiivis Itäsuomalaisten suku, vaikka hajallaan pitkin Suomea. Sekä naimattomia ikisinkkuja että sukuun naituja miniöitä ja vävyjä on aina pidetty arvossaan. Mitenkäs muuten kun heitä on ollut vähän. Laatu on ollut sitäkin parempaa. Geeniperimä ainakin kun ei ole haettu puolisoa liian läheltä.

Vierailija kirjoitti:

Järkytän palstalaisia toteamalla että suku on ollut ystävä, jotkut heistä jopa parhaita sellaisia. Sama myös vanhemmassa sukupolvessa, kuten isäni kohdalla

Ollaan pieni, tiivis Itäsuomalaisten suku, vaikka hajallaan pitkin Suomea. Sekä naimattomia ikisinkkuja että sukuun naituja miniöitä ja vävyjä on aina pidetty arvossaan. Mitenkäs muuten kun heitä on ollut vähän. Laatu on ollut sitäkin parempaa. Geeniperimä ainakin kun ei ole haettu puolisoa liian läheltä.

Mä ymmärrän täysin. Haluaisin just tollasen suvun. Mutta ei, mulla on väkivaltainen, aggressiivinen, phansuopa ja toinen toisian vihaava suku.

Ymmärräthän että olet ensinnäkin etuoikeutettu kun summa on hyvä suku? Ja toisekseen ymmärrätkö että on harvinaisempaa Suomessa lämmin suku kuin kylmä ja tyly?

Ei ole siis tarkoitus syyllistää vaan jotenkin tuoda esiin se että hyvään sukuun syntyminen ei ole mitään omaa erinomaisuutta tai ansiota.

Viaton suloinen vauva ei voi valita mihin syntyy. Mä satuin ikävä kyllä syntymään väkivaltaiselle, sadistiselle narsistille lapseksi :(

Ystävät on läheisempiä, mutta aika yksin mä täällä loppujen lopuksi olen. No onneksi on kissa :)

Sukulaiset. Ystäviä ei ole, enkä sellaisia kaipaakaan.

Sukulaiset, lähinnä omat sisarukset. Vanhemmat ovat jo edesmenneet😢

Ystävät.