Nuorin lapseni täyttää huomenna 40 vuotta.

Hän oli oikein hyvä poika, pärjäsi hyvin koulussa eikä koskaan aiheuttanut meille vanhemmille mitään harmia. Kunnes sitten tuli päivä, jolloin hän täytti 16 vuotta. Peruskoulun hän oli suorittanut loppuun keväällä. Silloin 16 vuotta täyttäessään hän ilmoitti meille vanhemmilleen ja sisaruksilleen olevansa homo. Me emme voineet moista hyväksyä vaan käskimme hänen lähteä pois kotoa. 15 minuuttia hän sai aikaa pakata tavaroita mukaan ja sitten hänen piti lähteä. Eipä niitä tavaroita paljon reppuun mahtunut. Peruskoulun päästötodistus, lompakko, vähän vaatteita, pari kirjaa ja jotain muuta pientä. Sitten hän lähti emnekä ole kuulleet hänestä mitään sen jälkeen.

Mieheni kuoli muutams vuosi sitten ja oli elämänsä loppuun asti sitä mieltä, että homoseksuaalia hän lapsekseen hyväksy mutta minä eli äiti ja pojan sisarukset olemme usein miettineet, että mitä hänelle nyt mahtaa kuulua ja miten häneen saisi yhteyden. Sisarusten yritykset etsiä veljeään ovat epäonnistuneet. Hän on luultavasti vsihtanut nimeään koska ristimänimellä hänestä ei tunnu löytyvän mistään mitään tietoa ja hänellä oli sen verran harvinainen etunimi, että suomessa ei taatusti löydy henkilöä, jolla olisi sama etunimi jonka hän vauvana sai yhdistettynä sukunimeemme. Poliisit kai saattaisivat pojan jostain löytää mutta kun he eivät ilmeisesti saa ilman täysi-ikäisen henkilön omaa lupaa kertoa edes omaisille, että missä henkilö on eikä poika tunnu haluavan pitää yhteyttä minuun tai sisaruksiinsa.

Kaipaan poikaani kovasti ja toivoisin, että ennen kuolemaani saisin tietää, että mitä hänelle kuuluu tai jopa tavata hänet. Kyllä hän kuitenkin ilmeisesti on elossa sillä luulisi, että meille perheenjäsenille olisi ilmoitettu jos hän olisi kuollut. Hän raukka ei itse edes tiedä, että hänen isänsä on kuollut mutta hänen vanha äitinsä ottaisi hänet kyllä avosylin vastaan ja antaisi kaiken anteeksi. Kuten vaikka srn homouden tai että hän ei ole pitänyt meihin yhteyttä 24 vuoteen.