Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ylipainoisia on vuosikymmenet neuvottu laihduttamaan aivan väärillä neuvoilla
15.07.2021 |
Suomessakin yli puolet aikuisista on ylipainoisiaa. Jokainen tietää, miten ongelma ratkeaisi:
”Syö vähemmän kuin kulutat”
”Lisää kasviksia ruokavalioon”
”Harrasta hyötyliikuntaa ja tee säännöllisesti pitkiä kävelyitä”
”Vältä äkkinäisiä liikkeitä ettet loukkaannu”
Silti nämä ohjeet auttavat vain osaa. Suuri osa ylipainoisista ei pysty laihtumaan näillä ohjeilla. Mikä heissä on vikana? Siis mikä heidän itsekurissaan, motivaatiossaan, persoonassaan ja laiskassa olemuksessaan on vikana? Näin tätä asiaa on perinteisesti lähestytty. Jokainen laihtuu, kun vain syö vähemmän kuin kuluttaa.
Uusi tutkimus on kuitenkin alkanut paljastaa, mistä on kyse. Tällä viikolla Helsingin yliopisto julkaisi tulokset, että jo vähäinen ylipaino heikentää solujen mitokondrioiden toimintaa. Samansuuntaisia tuloksia on ympäri maailmaa. Optimitilanteessa mitokondriot tuottavat energiaa solujen käyttöön tarpeen mukaan. Insuliiniresistenssissä ne toimivat päinvastoin. Ne eivät reagoi insuliiniin, ja verensokeri kertyy rasvaksi kehoon.
Asiasta kärsivä henkilö kokee olonsa voimattomaksi. Perinteiset laihdutusneuvot pahentavat asiaa. Matalan sykkeen liikunta ja kalorivaje vaikuttavat elämään paljon, mutta hyöty jää heikoksi.
Tutkimukset osoittavat, että rasittava intervalliharjoittelu on tehokasta aktivoimaan mitokondriot uudestaan. Myös ketodieetistä näyttää olevan apua. Nyt pitäisikin kiireesti etsiä tapoja, joilla mitokondriot voi pitää toiminnassa esimerkiksi vaikean raskauden, vammautumisten, lääkitysten ja ihan vaan toimistotyön ja ruuhkavuosien aikana.
Toivon, että kukaan kasviksia syövä, säännöllisesti liikkuva ylipainoinen ei saa enää terveyskeskuksessa holhoavaa ”ihan alkuun voi vaikka alkaa kävellä portaat” -puhuttelua, vaan kunnon neuvoja.
Kommentit (84)
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokasuosituksissa saisi kyllä ottaa huomioon sen, että vaikka ruoan määrä ja laatu olisi sama, eri rytmit sopivat eri ihmisille. Itselläni sellainen viisi pientä ateriaa päivässä- rytmi saa ajattelemaan ruokaa koko ajan, ja tekee vihaiseksi, koska verensokeri on koko ajan vähän koholla. Nykyään syön pienehkön aamiaisen, ison lounaan ja töiden jälkeen pienehkön aterian jotain puolison valmistamaa ruokaa. Ei turvota, ei vituta eikä nälätä, kun suolisto voi käsitellä yhtä isoa ruokailua loppupäivän ajan. Käytännössä siis pätkäpaastoa. Ja joku ravitsemusterapeutti olisi kauhuissaan, että miten voinkin syödä näin harvoin, varmasti on aineenvaihdunta aivan pysähdyksissä... joopa joo.
Vierailija kirjoitti:
Ruokasuosituksissa saisi kyllä ottaa huomioon sen, että vaikka ruoan määrä ja laatu olisi sama, eri rytmit sopivat eri ihmisille. Itselläni sellainen viisi pientä ateriaa päivässä- rytmi saa ajattelemaan ruokaa koko ajan, ja tekee vihaiseksi, koska verensokeri on koko ajan vähän koholla. Nykyään syön pienehkön aamiaisen, ison lounaan ja töiden jälkeen pienehkön aterian jotain puolison valmistamaa ruokaa. Ei turvota, ei vituta eikä nälätä, kun suolisto voi käsitellä yhtä isoa ruokailua loppupäivän ajan. Käytännössä siis pätkäpaastoa. Ja joku ravitsemusterapeutti olisi kauhuissaan, että miten voinkin syödä näin harvoin, varmasti on aineenvaihdunta aivan pysähdyksissä... joopa joo.
Aina pitäisi tosiaan ottaa huomioon mikä sopii kenellekin eikä tyrkyttää samaa mallia kaikille.
Yksi tapa sopii yhdelle, toinen toiselle. Ihminen kun on kokonaisuus, ja laihdutuksen onnistumisessa= ylipaino pysyy poissa , ratkaisee ne psyykkiset tekijät eniten. Suurin osa laihdutuksista epäonnistuu, vain 5% saa pysyviä tuloksia.
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Siis kyllä, laihtuminen tapahtuu miinuskaloreilla sitten, kun ruumis toimii oikein. Silloin kun mitokondriot tosiaankin käyttävät verensokerin solujen ravinnoksi, jolloin olo on energinen.
Sen sijaan aineenvaihdunnan ollessa pysähdyksissä laihtuminen on vähäistä. Tiedän ihan henkilökohtaisestikin useita, joilla elämäntapamuutos saa alkuun aikaan 2-4 kg pudotuksen, ja sitten vain jäädään junnaamaan siihen vähäisellä energiatasolla, hirveällä vaivalla ja ilman mitään tuloksia. Siitähän toki onkin sitten valtava riski ”repsahtaa” helpompaan elämään ilman niitä tuntien päivittäisiä lenkkejä, kun tulos on lähes sama.
Eiköhän tuossa viestissäsikin ole vähän mukana stereotypiaa, että lihavat ovat mukavuudenhaluisia ja ehkä vähän yksinkertaisiakin, eivätkä henkisesti jaksaisi ponnistelua kuitenkaan. Jotenkin näen kuitenkin helpommaksi tehdä muutoksia, joiden tulokset näkyvät jossain kuin niitä, joiden tulokset eivät näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokasuosituksissa saisi kyllä ottaa huomioon sen, että vaikka ruoan määrä ja laatu olisi sama, eri rytmit sopivat eri ihmisille. Itselläni sellainen viisi pientä ateriaa päivässä- rytmi saa ajattelemaan ruokaa koko ajan, ja tekee vihaiseksi, koska verensokeri on koko ajan vähän koholla. Nykyään syön pienehkön aamiaisen, ison lounaan ja töiden jälkeen pienehkön aterian jotain puolison valmistamaa ruokaa. Ei turvota, ei vituta eikä nälätä, kun suolisto voi käsitellä yhtä isoa ruokailua loppupäivän ajan. Käytännössä siis pätkäpaastoa. Ja joku ravitsemusterapeutti olisi kauhuissaan, että miten voinkin syödä näin harvoin, varmasti on aineenvaihdunta aivan pysähdyksissä... joopa joo.
Pätkäpaaston on muuten tutkitusti todettu olevan yksi niistä menetelmistä, jotka normalisoivat mitokondrioiden toimintaa.
Siis juuri tätä pitäisi nyt tutkia. Todellakin on niin, että se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että jokainen on täysin uniikki kokonaisuus, vaan nimenomaan näistä täysin tutkittavissa olevista fysiologisista seikoista. Miksi siis jokaikistä neuvotaan pudottamaan painoa keinoilla, jotka toimivat lähinnä ei-ylipainoisilla?
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Neuvot ovat saatanan loukkaavia meille ylipainoisille, jotka olemme treenanneet kovaa ja vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se portaiden kävely just ole intervallia? Ainakin voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Intervallitreeniksi riittää aluksi hyvin vartti, josta siitäkin 5 min on lämmittelyä ja 5 min loppuverryttelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se portaiden kävely just ole intervallia? Ainakin voisi olla.
Portainen nouseminen voisi olla intervallia, jos se niin toteutetaan. Peruskuntoiselle liikkuvalle portaiden käveleminen ei kuitenkaan sitä ole. Juuri tällä tavalla nykyiset patenttineuvot ovat vääriä.
Olisi aivan eri asia neuvoa juoksemaan työpaikan portaat ylös kaksi kertaa joka toinen työpäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis on paljon helpompaa treenata muutama kerta lyhyesti kovaa kuin taistella joka minuutti ja joka tunti ruuanhimoa vastaan aamusta iltaan. Siitähän tässä on pitkälti kyse. Insuliiniresistenssistä kärsivällä on koko ajan tunne, että pitäisi syödä vähän lisää että saisi energiatasoja ylös. Säännöllinen kova treeni nollaa tilanteen. Ylimääräinen ruuanhimo häviää, eikä tarvitse enää taistella itsekurilla pakottavaa himoa vastaan.
On muuten myös tutkittu, että irlantilaisilla ja suomalaisilla on erityisen voimakas taipumus mitokondrioiden toiminnan heikkenemiseen. Molemmilla on lähihistoriassa erityisen pahoja nälkävuosia, pahempia kuin muualla Euroopassa, ja tämä on ollut niiden aikana hyödyllinen ominaisuus. Ja yllättäen irlantilaiset ja suomalaiset ovat ylipainoisempi kuin eurooppalaiset keskimäärin. On korkea aika ymmärtää, että erityisesti näissä maissa laihduttamiseen tarvitaan huolella valitut keinot.
Koska muuten todellakin vain pieni osa onnistuu painonpudotuksessa. Se osa, joka ei ennestään liikkunut eikä syönyt riittävästi kasviksia, ja laihtuminen oli siitä kiinni. Ja se osa on Suomessa pieni.
No ainakin kaikki lähipiirissäni olevista ylipainoisista laihtuisi aivan varmasti ihan parillahelpolla muutoksella: normaali ateriarytmi, enemmän kasviksia, herkuttelua harvemmin, alkoholin määrä vähemmäksi ja hengästyttävää liikuntaa kolme kertaa viikossa. Kaikilla on epäterveelliset ruokatavat laadun tai määrän suhteen, herkuttevat eivätkä liiku lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli toisin sanoen tutkimus puoltaa syömisen ja liikunnan tasapainoa, mitä tässä on vuosikausia toitotettu. Yksipuolinen ravinto esimerkiksi tarjoaa vähemmän muita ravinteita energian kyljessä, mikä puolestaan kasvattaa ruokailun tarvetta ja runsas syöminen taas johtaa lihomiseen väkisinkin. Hyötyliikunta ei valtaosalla ihmisistä läheskään riitä. Jokaisen tulisi liikkua melko paljon päivän aikana ja edes muutaman kerran viikossa harrastaa sellaista liikuntaa, että tuntee voimiensa ehtyvän. Mutta: Tieto on vain osa ratkaisua. Kukaan ei tule sinun puolestasi elämäntaparemonttia tekemään. Suurin ongelma on ihmisen oma laiskuus ja mukavuudenhaluisuus. Tämä ongelma on minullakin. Mikään ei yksinkertaisesti motivoi minua liikkumaan vapaa-ajallani tarpeeksi tai syömään terveellisemmin. Luojan kiitos syön muuten monipuolisesti ja työni on fyysisesti todella raskasta ja kävelenkin reilusti yli 10000 askelta työpäivän aikana. Tämän ansiosta lihonkin vain kilon vuodessa, mutta tällä menolla olen ylipainoinen jossain vaiheessa.
No nostakaa ne sykkeet vaikka pyöräilyllä, kun juosta ei varmaan kannata isolla ylipainolla. Siihen päälle noi muut hyväksi havaitut keinot.
Jokainen kyllä alkaa jossain vaiheessa laihtumaan, kun kuluttaa enemmän kuin syö. Se on sitten eri asia, missä kenelläkin ne rajat menevät. Mutta joku loputon "säästöliekki" vähillä kaloreilla kulutukseen nähden on ihan pötypuhetta. Eihän kukaan kuolisi nälkäänkään, jos näin olisi.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin kaikki lähipiirissäni olevista ylipainoisista laihtuisi aivan varmasti ihan parillahelpolla muutoksella: normaali ateriarytmi, enemmän kasviksia, herkuttelua harvemmin, alkoholin määrä vähemmäksi ja hengästyttävää liikuntaa kolme kertaa viikossa. Kaikilla on epäterveelliset ruokatavat laadun tai määrän suhteen, herkuttevat eivätkä liiku lainkaan.
Miksi luulet tietäväsi tuttaviesi tavat noin tarkasti? Harva omista työkavereistani tai edes perheestäni tietää kuinka paljon treenaan tai millä tavalla syön.
Ehkä joskus keksitään lääke, joka muuttaa noiden mitokondrioiden toiminnan normaaliksi.
Tai sitten vaan tulee nälänhätä j kaikki (paitsi rikkaat) laihtuvat.
Vierailija kirjoitti:
Eli toisin sanoen tutkimus puoltaa syömisen ja liikunnan tasapainoa, mitä tässä on vuosikausia toitotettu. Yksipuolinen ravinto esimerkiksi tarjoaa vähemmän muita ravinteita energian kyljessä, mikä puolestaan kasvattaa ruokailun tarvetta ja runsas syöminen taas johtaa lihomiseen väkisinkin. Hyötyliikunta ei valtaosalla ihmisistä läheskään riitä. Jokaisen tulisi liikkua melko paljon päivän aikana ja edes muutaman kerran viikossa harrastaa sellaista liikuntaa, että tuntee voimiensa ehtyvän. Mutta: Tieto on vain osa ratkaisua. Kukaan ei tule sinun puolestasi elämäntaparemonttia tekemään. Suurin ongelma on ihmisen oma laiskuus ja mukavuudenhaluisuus. Tämä ongelma on minullakin. Mikään ei yksinkertaisesti motivoi minua liikkumaan vapaa-ajallani tarpeeksi tai syömään terveellisemmin. Luojan kiitos syön muuten monipuolisesti ja työni on fyysisesti todella raskasta ja kävelenkin reilusti yli 10000 askelta työpäivän aikana. Tämän ansiosta lihonkin vain kilon vuodessa, mutta tällä menolla olen ylipainoinen jossain vaiheessa.
Et sitten tainnut lainkaan lukea aloitusta.
Minä painan 120 kiloa, treenaan kuutena päivänä viikossa ihan oikeasti, minulle 10 000 askelta päivässä on minimi palauttelupäivä, jolloin tuntuu, ettei ole tehnyt mitään. Olen syönyt järkevästi koko aikuisikäni kasviksia, kanaa, täysjyväviljaa, hyviä rasvoja, olen ollut täysin sokeriton vuosikausia, kaikki lisäaineet on käytössä ashwagandasta synteettisiin entsyymeihin. Ylläpidän jatkuvasti pientä ja välillä pidemmillä pätkäpaastoväleillä suurempaa kalorivajetta.
Olen lihaksikas ja hyväkuntoinen, hapenottokykyni, verenpaineeni, kaikki arvot ovat kohdallaan. Huolimatta siitä, että teen kaiken ns. oikein, painoni lisääntyy vuosi vuodelta. Varmasti on ihmisiä, jotka ovat kerryttäneet kilonsa herkuttelemalla, mutta on myös hoikkia ihmisiä, jotka herkuttelevat päivät pääksytysten. Mutta oletus, että ylipaino johtuu kaikilla vain tiedon ja motivaation puutteesta on loukkaavaa. Minun on vaikea tästä enää lisätä liikuntaa tai järkevöittää syömisiäni. Pudottamalla kaloreita voisin väliaikaisesti pudottaa painoa, mutta se tulisi takaisin korkojen kera.
Alue: Aihe vapaa
Ihan sama mitä tekee ja onnistuuko vai eikö, niin kyllä aina joku löytää siitä ongelmia. Elämäntapa pitäisi muuttaa, mutta se onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty, koska todellinen muutosvastarinta löytyy lähipiiristä. Oikeaoppinen laihdutus on vaikein asia koko maailmassa, koska vaikka tuloksia tulisikin, niin viimeistään lääkäri tyrmää koko asian ja kehottaa vaihtamaan vaikka karppaamiseen tai lopettamaan sen loisteliaasti tuloksia tuoneen karppauksen.
Itse sain juuri 10kg pois, hieman alle toiset vielä jäljellä, ja jeesus kristus miten tämä voikin häiritä ihmisiä, vaikka koittaisi suunnilleen salata koko asian. Pitäisi syödä enemmän proteiinia, vähemmän hiilaria, paljon ja vähän rasvaa samaan aikaan ja ties mitä muuta. Ja koska olen laihtunut kasvissyönnillä, niin pitäisi syödä lihaa, vaikka aiemmin kehotettiin syömään kasviksia. Kohentunut terveydentila, vaarallisesta ihanteelliseksi laskeneet verenpaineet sun muut kertovatkin vain kuihtumisesta jne.