Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ylipainoisia on vuosikymmenet neuvottu laihduttamaan aivan väärillä neuvoilla
15.07.2021 |
Suomessakin yli puolet aikuisista on ylipainoisiaa. Jokainen tietää, miten ongelma ratkeaisi:
”Syö vähemmän kuin kulutat”
”Lisää kasviksia ruokavalioon”
”Harrasta hyötyliikuntaa ja tee säännöllisesti pitkiä kävelyitä”
”Vältä äkkinäisiä liikkeitä ettet loukkaannu”
Silti nämä ohjeet auttavat vain osaa. Suuri osa ylipainoisista ei pysty laihtumaan näillä ohjeilla. Mikä heissä on vikana? Siis mikä heidän itsekurissaan, motivaatiossaan, persoonassaan ja laiskassa olemuksessaan on vikana? Näin tätä asiaa on perinteisesti lähestytty. Jokainen laihtuu, kun vain syö vähemmän kuin kuluttaa.
Uusi tutkimus on kuitenkin alkanut paljastaa, mistä on kyse. Tällä viikolla Helsingin yliopisto julkaisi tulokset, että jo vähäinen ylipaino heikentää solujen mitokondrioiden toimintaa. Samansuuntaisia tuloksia on ympäri maailmaa. Optimitilanteessa mitokondriot tuottavat energiaa solujen käyttöön tarpeen mukaan. Insuliiniresistenssissä ne toimivat päinvastoin. Ne eivät reagoi insuliiniin, ja verensokeri kertyy rasvaksi kehoon.
Asiasta kärsivä henkilö kokee olonsa voimattomaksi. Perinteiset laihdutusneuvot pahentavat asiaa. Matalan sykkeen liikunta ja kalorivaje vaikuttavat elämään paljon, mutta hyöty jää heikoksi.
Tutkimukset osoittavat, että rasittava intervalliharjoittelu on tehokasta aktivoimaan mitokondriot uudestaan. Myös ketodieetistä näyttää olevan apua. Nyt pitäisikin kiireesti etsiä tapoja, joilla mitokondriot voi pitää toiminnassa esimerkiksi vaikean raskauden, vammautumisten, lääkitysten ja ihan vaan toimistotyön ja ruuhkavuosien aikana.
Toivon, että kukaan kasviksia syövä, säännöllisesti liikkuva ylipainoinen ei saa enää terveyskeskuksessa holhoavaa ”ihan alkuun voi vaikka alkaa kävellä portaat” -puhuttelua, vaan kunnon neuvoja.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille painonsa kanssa kamppaileville ruokapäiväkirjan pitämistä. Ja sitten sillälailla rehellisesti. Niin, että kirjaat ylös ihan jokaisen suupalan ja juodun juoman määrineen. Sitten vaikka parin viikon päästä katselet sitä joko yksin (koska kaikki tietävät miten kuuluu syödä) tai jonkun kanssa ja pähkäilet(te) mitä voisi/pitäisi muuttaa.
Moni tosiaan tietää, miten KUULUU syödä, mutta harva ymmärtää, mitä oikeasti KANNATTAA syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille painonsa kanssa kamppaileville ruokapäiväkirjan pitämistä. Ja sitten sillälailla rehellisesti. Niin, että kirjaat ylös ihan jokaisen suupalan ja juodun juoman määrineen. Sitten vaikka parin viikon päästä katselet sitä joko yksin (koska kaikki tietävät miten kuuluu syödä) tai jonkun kanssa ja pähkäilet(te) mitä voisi/pitäisi muuttaa.
Olen pitänyt raatorehellistä ruokapäiväkirjaa sairaalan ravitsemusterapeutille ja hänkään ei löytänyt mitään syytä sille, miten painoni ei putoa. Ravintopuoli on siis tutkitusti kunnossa. Mutta eri asioita tutkittuani olen varma, että minulla on elimistön matala-asteinen ja/tai suoliston tulehdus. Tätä vaan ei helposti tutkita tai en tiedä miten sen voi varmistaa. Olen kuitenkin ottanut käyttöön jotain vinkkejä, joilla tulehdusta voi hillitä. Omenaviinietikan lisääminen ruokavalioon on mm. helpottanut tiettyjä nivelkipuja, jotka ovat vaikeuttaneet jopa liikkumista. Myös hapanmaitotuotteet ovat helpottaneet oloa. Paino ei vielä ole pudonnut, mutta esimerkiksi kivulias lymfamainen turvotus / pöhö on lähtenyt.
Se vielä, että minulla on viitteitä parista autoimmuunisairaudesta, jotka myös antavat osviittaa elimistön tulehduksesta.
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Taas tämä ihmeboletus, että ylipainoinen ei liiku. Joo, jotkut ei, mutta on paljon meitä ylipainoisia jotka liikutaan!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille painonsa kanssa kamppaileville ruokapäiväkirjan pitämistä. Ja sitten sillälailla rehellisesti. Niin, että kirjaat ylös ihan jokaisen suupalan ja juodun juoman määrineen. Sitten vaikka parin viikon päästä katselet sitä joko yksin (koska kaikki tietävät miten kuuluu syödä) tai jonkun kanssa ja pähkäilet(te) mitä voisi/pitäisi muuttaa.
Olen pitänyt raatorehellistä ruokapäiväkirjaa sairaalan ravitsemusterapeutille ja hänkään ei löytänyt mitään syytä sille, miten painoni ei putoa. Ravintopuoli on siis tutkitusti kunnossa. Mutta eri asioita tutkittuani olen varma, että minulla on elimistön matala-asteinen ja/tai suoliston tulehdus. Tätä vaan ei helposti tutkita tai en tiedä miten sen voi varmistaa. Olen kuitenkin ottanut käyttöön jotain vinkkejä, joilla tulehdusta voi hillitä. Omenaviinietikan lisääminen ruokavalioon on mm. helpottanut tiettyjä nivelkipuja, jotka ovat vaikeuttaneet jopa liikkumista. Myös hapanmaitotuotteet ovat helpottaneet oloa. Paino ei vielä ole pudonnut, mutta esimerkiksi kivulias lymfamainen turvotus / pöhö on lähtenyt.
Se vielä, että minulla on viitteitä parista autoimmuunisairaudesta, jotka myös antavat osviittaa elimistön tulehduksesta.
Joten vikahan on silloin syömässäsi ravinnossa.
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Aika vähän puhutaan siitäkään miten vaarallista on esim. nivelille tuollainen raskas harjoittelu. Niillä jotka ovat puoliammattimaisesti treenanneet vaikka juoksua vuosia on paljon rasitusvammoja jaloissa jatkuvasta harjoittelusta, vaikka kehonhuolto toimisi ja kengät olisivat sopivat jne.
Ennemmin minusta pitäisi painottaa lajeja joissa loukkaantumisriski on pienempi ja rasitus vähäisempää. Esim. pyöräily, uinti ja ihan se kävelykin jo rasittaa aika hyvin. Itselläni on 20 vuoden juoksutausta ja on siinä ja siinä rasittaako kävelykin jalkoja niin, että se on vaihdettava välillä muihin lajeihin.
Tätä eivät usko ne jotka ovat vasta aloittaneet tai ovat tosi nuoria. Juoksun kanssa kannattaa olla tarkkana. Typerää kun ylipainoisia kehotetaan juurikin juoksemaan kun se on lajina vaarallisimmasta päästä ja voi vammauttaa vaikkei ylipainoa olisi koskaan ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille painonsa kanssa kamppaileville ruokapäiväkirjan pitämistä. Ja sitten sillälailla rehellisesti. Niin, että kirjaat ylös ihan jokaisen suupalan ja juodun juoman määrineen. Sitten vaikka parin viikon päästä katselet sitä joko yksin (koska kaikki tietävät miten kuuluu syödä) tai jonkun kanssa ja pähkäilet(te) mitä voisi/pitäisi muuttaa.
Moni tosiaan tietää, miten KUULUU syödä, mutta harva ymmärtää, mitä oikeasti KANNATTAA syödä.
No kaikkihan tietää, että kannattaa syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Vihanneksia ja erilaisia proteiinilähteitä hyödyntäen. Sekä pitää määrät sopivina.
Jokainen varmaan tietää, että suklaapatukka tai pulla tai suurin osa välipala- tai proteiiniparukoista ei ole välttämättä terveellistä.
Siksi se ruokapäiväkirja auttaa huomaamaan nämä aivan turhat höpöhöpö "ruuat". Siitä on sitten hyvä jatkaa. Jos ei itse osaa tai ymmärrä, niin avuksi on saatavilla ihan ammattilaisiakin.
Mitä ihmettä? Miten kukaan vänkääjä ei ole vielä tarttunut tuohon, että ketodieetistä näyttäisi olevan apua insuliiniresistenssissä? Virkistävää, että välillä tulee myös Suomalaisia tutkimuksia aiheesta, vaikka tää (insuliiniresistenssi ja sen hoito) on ollut muualla maailmalla kartalla jo vuosia. Suosittelen kaikille Jason Fungin kirjaa "Obesity Code" ja kattomaan kyseisen herran videoita youtubesta. Kanadalainen lääkäri, joka on erikoistunut munuaistauteihin ja diabeteksen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille painonsa kanssa kamppaileville ruokapäiväkirjan pitämistä. Ja sitten sillälailla rehellisesti. Niin, että kirjaat ylös ihan jokaisen suupalan ja juodun juoman määrineen. Sitten vaikka parin viikon päästä katselet sitä joko yksin (koska kaikki tietävät miten kuuluu syödä) tai jonkun kanssa ja pähkäilet(te) mitä voisi/pitäisi muuttaa.
Moni tosiaan tietää, miten KUULUU syödä, mutta harva ymmärtää, mitä oikeasti KANNATTAA syödä.
No kaikkihan tietää, että kannattaa syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Vihanneksia ja erilaisia proteiinilähteitä hyödyntäen. Sekä pitää määrät sopivina.
Jokainen varmaan tietää, että suklaapatukka tai pulla tai suurin osa välipala- tai proteiiniparukoista ei ole välttämättä terveellistä.
Siksi se ruokapäiväkirja auttaa huomaamaan nämä aivan turhat höpöhöpö "ruuat". Siitä on sitten hyvä jatkaa. Jos ei itse osaa tai ymmärrä, niin avuksi on saatavilla ihan ammattilaisiakin.
Sulla tais mennä vähän ohi tuo lainaamasi viesti :)
Vierailija kirjoitti:
Siis on paljon helpompaa treenata muutama kerta lyhyesti kovaa kuin taistella joka minuutti ja joka tunti ruuanhimoa vastaan aamusta iltaan. Siitähän tässä on pitkälti kyse. Insuliiniresistenssistä kärsivällä on koko ajan tunne, että pitäisi syödä vähän lisää että saisi energiatasoja ylös. Säännöllinen kova treeni nollaa tilanteen. Ylimääräinen ruuanhimo häviää, eikä tarvitse enää taistella itsekurilla pakottavaa himoa vastaan.
On muuten myös tutkittu, että irlantilaisilla ja suomalaisilla on erityisen voimakas taipumus mitokondrioiden toiminnan heikkenemiseen. Molemmilla on lähihistoriassa erityisen pahoja nälkävuosia, pahempia kuin muualla Euroopassa, ja tämä on ollut niiden aikana hyödyllinen ominaisuus. Ja yllättäen irlantilaiset ja suomalaiset ovat ylipainoisempi kuin eurooppalaiset keskimäärin. On korkea aika ymmärtää, että erityisesti näissä maissa laihduttamiseen tarvitaan huolella valitut keinot.
Tämä oli hyvä tieto itselleni. Eri keinoja kokeillessani olen huomannut että aineenvaihduntani ei toimi normaalisti, vaan liikuntamäärästä riippumatta jo pienenkin hiilarimäärän syöminen nostaa painoa heti. Lisäksi insuliini ei toimi oikein, vaan aina on nälkä. Ketodieetti ilman liikuntaa niin kilo viikossa lähti ilman nälkää. Yhteensä 17kg 🥳
Pharma Nordicin vahvin ubiqinoli kiihdyttää mitokondrioiden toimintaa ja auttaa jaksamaan. Vaikuttaa minulla aamulla otettuna seuraavan kuuden tunnin ajan. Iltapäivällä otan toisen että riittää energiaa loppupäiväksikin. Ilman niitä on väsynyt ja voimaton olo. Jos muu ei auta, niin suosittelen kokeilemaan. On arvokas, mutta toimii.
Vielä on 14 kg tiputettavana. Olen 53v nainen.
Tsemppiä kaikille ja usko, että aina se ei ole sinun syysi, että et laihdu. Kokeilin itsekin vaikka mitä, ja lopuksi ketodieetti toimi vasta kun tiputin hiilarit alle 30g per vrk. Sitten alkoi läski sulaa silmissä. Sen näki naamastakin jo parin viikon jälkeen. Kaikkien epäonnistumisten jälkeen se oli niin vahva onnistumisen kokemus, että se vaikutti positiivisesti muuhunkin elämään.
Jos keto kiinnostaa niin suosittelen Atkinsin kirjaa, niitä on useita ja parilla eurolla kirppiksiltä löytyy. Kirjasta löytyy tieteelliset selitykset tälle hiilariyliherkkyydellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Eihän siihen raskaaseen intervalliin ole tarkoitus kylmiltään lähteä.
Fillarilla ensin kohottaa vaikka peruskuntoa ja saa kehon tottumaan rasitukseen.
Siitä sitten pikkuhiljaa sykkeitä ylös.
Ei joka treenikerralla kuitenkaan.
Sitten ottaa ohjelmistoon niitä intervalleja. Ensin muutama sykli ja sitten pikkuhiljaa enemmän.
Itse esim juoksen 45 min. intervallitreenin/vk. Mutta en minäkään siitä aloittanut, vaan pikkuhiljaa kasvatin treenimääriä ja niiden kestoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille painonsa kanssa kamppaileville ruokapäiväkirjan pitämistä. Ja sitten sillälailla rehellisesti. Niin, että kirjaat ylös ihan jokaisen suupalan ja juodun juoman määrineen. Sitten vaikka parin viikon päästä katselet sitä joko yksin (koska kaikki tietävät miten kuuluu syödä) tai jonkun kanssa ja pähkäilet(te) mitä voisi/pitäisi muuttaa.
Olen pitänyt raatorehellistä ruokapäiväkirjaa sairaalan ravitsemusterapeutille ja hänkään ei löytänyt mitään syytä sille, miten painoni ei putoa. Ravintopuoli on siis tutkitusti kunnossa. Mutta eri asioita tutkittuani olen varma, että minulla on elimistön matala-asteinen ja/tai suoliston tulehdus. Tätä vaan ei helposti tutkita tai en tiedä miten sen voi varmistaa. Olen kuitenkin ottanut käyttöön jotain vinkkejä, joilla tulehdusta voi hillitä. Omenaviinietikan lisääminen ruokavalioon on mm. helpottanut tiettyjä nivelkipuja, jotka ovat vaikeuttaneet jopa liikkumista. Myös hapanmaitotuotteet ovat helpottaneet oloa. Paino ei vielä ole pudonnut, mutta esimerkiksi kivulias lymfamainen turvotus / pöhö on lähtenyt.
Se vielä, että minulla on viitteitä parista autoimmuunisairaudesta, jotka myös antavat osviittaa elimistön tulehduksesta.
Joten vikahan on silloin syömässäsi ravinnossa.
Näinkin, mutta ei välttämättä siten miten kuvitellaan. En siis syö yleisten ravintosuositusten mukaan huonosti tai väärin. Esimerkiksi minulta on tutkittu ja poissuljettu keliakia, vaikka selvästi saan gluteiinista oireita. Kestän sitä vain tietyn määrän joka on reilusti keskivertoa vähemmän. Tämän olen siis itse joutunut tajuamaan ja ikään kuin empiirisesti kokeilemaan, koska näitä ei tutkita. Ymmärrätkö siis pointin? Pitäisi enemmän selvittää yksilölliset syyt oireiden taustalla eikä tarjota vain yhtä totuutta. Samoin lymfatyyppisen häiriön taustalla voi olla ravinnon ominaisuudet enemmän kuin varsinaiset määrät. Itselläni oli lymfahäiriön oireita jo ennen ylipainoa, mutta ei sitä koskaan tutkittu enkä edes itse tiennyt mistä on kyse.
Minulla ei paino noussut liiallisen tai väärän ravinnon vuoksi. Tämä on siis jo tutkittu. Minun ei ole koskaan tarvinnut ostaa laadullisestikaan huonoa ruokaa, joten edes merkkivalinnoista ei ole kyse. Kuten varmaan tiesitkin, niin ravitsemusterapeutille raportoidaan myös tuotemerkit, joista he tarkistavat tuotteen laadun.
Vielä kerran: kaikki samat ns.terveellisetkään tuotteet eivät sovi kaikille. Tähän ei vain kiinnitetä huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Taas tämä ihmeboletus, että ylipainoinen ei liiku. Joo, jotkut ei, mutta on paljon meitä ylipainoisia jotka liikutaan!!!
Sitten se syöminen vaan kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille painonsa kanssa kamppaileville ruokapäiväkirjan pitämistä. Ja sitten sillälailla rehellisesti. Niin, että kirjaat ylös ihan jokaisen suupalan ja juodun juoman määrineen. Sitten vaikka parin viikon päästä katselet sitä joko yksin (koska kaikki tietävät miten kuuluu syödä) tai jonkun kanssa ja pähkäilet(te) mitä voisi/pitäisi muuttaa.
Moni tosiaan tietää, miten KUULUU syödä, mutta harva ymmärtää, mitä oikeasti KANNATTAA syödä.
No kaikkihan tietää, että kannattaa syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Vihanneksia ja erilaisia proteiinilähteitä hyödyntäen. Sekä pitää määrät sopivina.
Jokainen varmaan tietää, että suklaapatukka tai pulla tai suurin osa välipala- tai proteiiniparukoista ei ole välttämättä terveellistä.
Siksi se ruokapäiväkirja auttaa huomaamaan nämä aivan turhat höpöhöpö "ruuat". Siitä on sitten hyvä jatkaa. Jos ei itse osaa tai ymmärrä, niin avuksi on saatavilla ihan ammattilaisiakin.Sulla tais mennä vähän ohi tuo lainaamasi viesti :)
Okei. Enpä tajunnut, että joku näsäviisastelija siellä 🙂
Mutta etpä vissiin ole sitten koskaan istunut ruokapöydässä sellaisen ihmisen kanssa, jolla on ruokailutavat täysin hakusessa. Kaikki ei todellakaan tiedä myöskään miten syödään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Taas tämä ihmeboletus, että ylipainoinen ei liiku. Joo, jotkut ei, mutta on paljon meitä ylipainoisia jotka liikutaan!!!
Sitten se syöminen vaan kuntoon.
Löytyihän tänne taas nämä saman mantran hokijat: syö vähemmän ja paremmin, liiku enemmän. Ymmärrätkö aloitusviestiä edes? Mitokondriohäiriöt altistavat moniin autoimmuunisairauksiin ja moni autoimmuunisairaus voi johtaa mitokondriohäiriöihin. Lue niin tiedät enemmän, jos aloitusviestiä edes ymmärrät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Aika vähän puhutaan siitäkään miten vaarallista on esim. nivelille tuollainen raskas harjoittelu. Niillä jotka ovat puoliammattimaisesti treenanneet vaikka juoksua vuosia on paljon rasitusvammoja jaloissa jatkuvasta harjoittelusta, vaikka kehonhuolto toimisi ja kengät olisivat sopivat jne.
Ennemmin minusta pitäisi painottaa lajeja joissa loukkaantumisriski on pienempi ja rasitus vähäisempää. Esim. pyöräily, uinti ja ihan se kävelykin jo rasittaa aika hyvin. Itselläni on 20 vuoden juoksutausta ja on siinä ja siinä rasittaako kävelykin jalkoja niin, että se on vaihdettava välillä muihin lajeihin.
Tätä eivät usko ne jotka ovat vasta aloittaneet tai ovat tosi nuoria. Juoksun kanssa kannattaa olla tarkkana. Typerää kun ylipainoisia kehotetaan juurikin juoksemaan kun se on lajina vaarallisimmasta päästä ja voi vammauttaa vaikkei ylipainoa olisi koskaan ollutkaan.
Suurimmalle osalle ei tule juoksemisesta vammoja. Tarkista askelluksesi, ravintosi ja unesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Taas tämä ihmeboletus, että ylipainoinen ei liiku. Joo, jotkut ei, mutta on paljon meitä ylipainoisia jotka liikutaan!!!
Sitten se syöminen vaan kuntoon.
Löytyihän tänne taas nämä saman mantran hokijat: syö vähemmän ja paremmin, liiku enemmän. Ymmärrätkö aloitusviestiä edes? Mitokondriohäiriöt altistavat moniin autoimmuunisairauksiin ja moni autoimmuunisairaus voi johtaa mitokondriohäiriöihin. Lue niin tiedät enemmän, jos aloitusviestiä edes ymmärrät.
Luin ja ymmärsin. Lue itse, sillä siinä nimenomaan sanotaan, että liikunta auttaa noihin mainitsemiisi ongelmiin.
Mutta, mutta. Sen liikunnan pitää olla riittävän raskasta ja sykkeitä nostavaa. Pelkkä kauppaan ja takaisin rauhaksiin kävely ei vielä riitä.
Suurin osa laihduttajista ei vain pysty toteuttamaan miinuskalorista diettiä. Luullaan että pelkällä hikitreenillä laihdutaan ja sitten voi suusta laittaa alas ihan mitä tahansa.
Suosittelen lukemaan Gary Taubesin kirjan Miksi lihomme ja mitä voimme sille tehdä?
Ketodieetti ei tutkimusten valossa ole sen toimivampi kuin mikään muukaan.
Itse sain laihdutettua koko iän minua vaivanneen ylipainon sillä että sain suolistohormonia piikitettävässä muodossa. Olen ollut yli vuoden ensimmäistä kertaa elämässäni normaalipainoinen ja lähtöbmi oli pitkälle yli 40. Eikä tarvinnut kärsiä nälkää tai vältellä mitään erityisiä ruoka-aineita. Herkuille pystyin sanomaan ei jos olin jo herkutellut (esim palalla suklaata) tai olin edellisenä päivänä syönyt esim jäätelöä. Ruoka-annokset pienenivät asiallisiksi koska tulin kylläiseksi toisin kuin aiemmin jolloin kylläisyyttä tunsin vasta ähkyn yhteydessä.
Olin kokeillut terapiat, hypnoosit, ravitsemusterapeutit, lääkärit, ketot, nutriletit ja painonvartijat. Liikkunut olen aina. Lihavuus johtuu lähes 100% geeneistä jotka ovat usealla meistä edelleen jumiutuneet sinne kivikaudelle.
Alue: Aihe vapaa
Kalorilaskenta kannattaa myös, jos niistä ei ole mitään tietoa. Yllättävän pienestä se vähän liikkuvan kaloritarve täyttyy.