Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ylipainoisia on vuosikymmenet neuvottu laihduttamaan aivan väärillä neuvoilla
15.07.2021 |
Suomessakin yli puolet aikuisista on ylipainoisiaa. Jokainen tietää, miten ongelma ratkeaisi:
”Syö vähemmän kuin kulutat”
”Lisää kasviksia ruokavalioon”
”Harrasta hyötyliikuntaa ja tee säännöllisesti pitkiä kävelyitä”
”Vältä äkkinäisiä liikkeitä ettet loukkaannu”
Silti nämä ohjeet auttavat vain osaa. Suuri osa ylipainoisista ei pysty laihtumaan näillä ohjeilla. Mikä heissä on vikana? Siis mikä heidän itsekurissaan, motivaatiossaan, persoonassaan ja laiskassa olemuksessaan on vikana? Näin tätä asiaa on perinteisesti lähestytty. Jokainen laihtuu, kun vain syö vähemmän kuin kuluttaa.
Uusi tutkimus on kuitenkin alkanut paljastaa, mistä on kyse. Tällä viikolla Helsingin yliopisto julkaisi tulokset, että jo vähäinen ylipaino heikentää solujen mitokondrioiden toimintaa. Samansuuntaisia tuloksia on ympäri maailmaa. Optimitilanteessa mitokondriot tuottavat energiaa solujen käyttöön tarpeen mukaan. Insuliiniresistenssissä ne toimivat päinvastoin. Ne eivät reagoi insuliiniin, ja verensokeri kertyy rasvaksi kehoon.
Asiasta kärsivä henkilö kokee olonsa voimattomaksi. Perinteiset laihdutusneuvot pahentavat asiaa. Matalan sykkeen liikunta ja kalorivaje vaikuttavat elämään paljon, mutta hyöty jää heikoksi.
Tutkimukset osoittavat, että rasittava intervalliharjoittelu on tehokasta aktivoimaan mitokondriot uudestaan. Myös ketodieetistä näyttää olevan apua. Nyt pitäisikin kiireesti etsiä tapoja, joilla mitokondriot voi pitää toiminnassa esimerkiksi vaikean raskauden, vammautumisten, lääkitysten ja ihan vaan toimistotyön ja ruuhkavuosien aikana.
Toivon, että kukaan kasviksia syövä, säännöllisesti liikkuva ylipainoinen ei saa enää terveyskeskuksessa holhoavaa ”ihan alkuun voi vaikka alkaa kävellä portaat” -puhuttelua, vaan kunnon neuvoja.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut pitkään tiedossa. Valitettavasti vanhat uskomukset ovat sitkeässä koska osa kokee laihuutensa henkilökohtaiseksi ansioksi ja sitä kautta itsensä paremmaksi ihmiseksi. Tästä syystä uutta tietoa omaksutaan valitettavan hitaasti.
No kyllä laihuus sikäli on henkilökohtainen ansio, että ei kukaan itsestään tule niin lihavaksi, että mitokondrioiden toiminta häiriintyy. Ylipainon kertymiseen vaaditaan ajanjakso, jolloin syö enemmän kuin kuluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähänkö mälsää, miehenä sinut leimataan lääkärien toimesta ylipainoiseksi jos sinulla on keskivertoa enemmän lihaksia ja/tai sinulla on ruumiinrakenne roteva eli leveät hartiat ja isot kädet.
Onneksi vain niiden johdosta, jotka tuijottavat painoindeksitaulukoita. Muut katsovat silmillään ja erottavat kyllä läskin lihaksista.
Tietääkö elimistö (esim. sydän ja nivelet), että se joutuu kovemmalle rasitukselle lihasten, eikä läskin takia? Käsittääkseni ei, vaan ylipainossa on terveydelliset haittansa siitä huolimatta, mistä ylimääräiset kilot koostuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vähänkö mälsää, miehenä sinut leimataan lääkärien toimesta ylipainoiseksi jos sinulla on keskivertoa enemmän lihaksia ja/tai sinulla on ruumiinrakenne roteva eli leveät hartiat ja isot kädet.
Oletko nähnyt ylipainoisia miestä alle 15% rasvoista? Leveät hartiat tekevät yläselkäsi ja rintasi lihaksista marginaalisesti pidemmät, joten se ei hirveästi painoon vaikuta. Olet vain läski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Neuvot ovat saatanan loukkaavia meille ylipainoisille, jotka olemme treenanneet kovaa ja vuosikausia.
Niinkö? Eikö kuitenkin loogista olisi ajatella, että mikäli kovaa ja vuosikausia treenannut (laihtumista haluava) henkilö ei tuolla tavalla laihdu, jotain omissa tavoissaan pitää muuttaa? Jos ei halua laihtua, asia on ok, mutta jos haluaa, on vähän outoa piiloutua "minä treenaan kovaa ja vuosikausia" -väitteen taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Aika vähän puhutaan siitäkään miten vaarallista on esim. nivelille tuollainen raskas harjoittelu. Niillä jotka ovat puoliammattimaisesti treenanneet vaikka juoksua vuosia on paljon rasitusvammoja jaloissa jatkuvasta harjoittelusta, vaikka kehonhuolto toimisi ja kengät olisivat sopivat jne.
Ennemmin minusta pitäisi painottaa lajeja joissa loukkaantumisriski on pienempi ja rasitus vähäisempää. Esim. pyöräily, uinti ja ihan se kävelykin jo rasittaa aika hyvin. Itselläni on 20 vuoden juoksutausta ja on siinä ja siinä rasittaako kävelykin jalkoja niin, että se on vaihdettava välillä muihin lajeihin.
Tätä eivät usko ne jotka ovat vasta aloittaneet tai ovat tosi nuoria. Juoksun kanssa kannattaa olla tarkkana. Typerää kun ylipainoisia kehotetaan juurikin juoksemaan kun se on lajina vaarallisimmasta päästä ja voi vammauttaa vaikkei ylipainoa olisi koskaan ollutkaan.
Suurimmalle osalle ei tule juoksemisesta vammoja. Tarkista askelluksesi, ravintosi ja unesi.
Tulee kuule ajan myötä vaikka miten kaiken tarkistaisi. Sitähän sanoin tuossa, että noin voi käydä vaikka kehonhuolto olisi hyvällä tasolla. Jos juoksufoorumia seuraat niin tuo on hyvin yleistä. Siksi juoksu EI ole se paras laji ja siinä pitää olla todella maltillinen.
Tulehdukset ovat yleisiä ja voitko tosissaan väittää, että jos vaikka 20 vuotta treenaa niin säilyy täysin vammoitta? Mulla meni niin kauan ennen kuin akillesjänne tulehtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laihdun rajulla kaloreiden rajoittamisella, muu ei toimi. Lisäksi peruskulutukseni on vain noin 1400kcal luokkaa, vaikka mikä tahansa dieettiohjelma tms. antaa luvuksi 1800kcal tai jopa yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Aika vähän puhutaan siitäkään miten vaarallista on esim. nivelille tuollainen raskas harjoittelu. Niillä jotka ovat puoliammattimaisesti treenanneet vaikka juoksua vuosia on paljon rasitusvammoja jaloissa jatkuvasta harjoittelusta, vaikka kehonhuolto toimisi ja kengät olisivat sopivat jne.
Ennemmin minusta pitäisi painottaa lajeja joissa loukkaantumisriski on pienempi ja rasitus vähäisempää. Esim. pyöräily, uinti ja ihan se kävelykin jo rasittaa aika hyvin. Itselläni on 20 vuoden juoksutausta ja on siinä ja siinä rasittaako kävelykin jalkoja niin, että se on vaihdettava välillä muihin lajeihin.
Tätä eivät usko ne jotka ovat vasta aloittaneet tai ovat tosi nuoria. Juoksun kanssa kannattaa olla tarkkana. Typerää kun ylipainoisia kehotetaan juurikin juoksemaan kun se on lajina vaarallisimmasta päästä ja voi vammauttaa vaikkei ylipainoa olisi koskaan ollutkaan.
Suurimmalle osalle ei tule juoksemisesta vammoja. Tarkista askelluksesi, ravintosi ja unesi.
Tulee kuule ajan myötä vaikka miten kaiken tarkistaisi. Sitähän sanoin tuossa, että noin voi käydä vaikka kehonhuolto olisi hyvällä tasolla. Jos juoksufoorumia seuraat niin tuo on hyvin yleistä. Siksi juoksu EI ole se paras laji ja siinä pitää olla todella maltillinen.
Tulehdukset ovat yleisiä ja voitko tosissaan väittää, että jos vaikka 20 vuotta treenaa niin säilyy täysin vammoitta? Mulla meni niin kauan ennen kuin akillesjänne tulehtui.
Olen juossut yli 30 vuotta eikä ole tullut vammoja. Foorumeilla on vain niitä ihmisiä, joilla on jokin ongelma, koska terveille ei ole syytä käydä foorumilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Aika vähän puhutaan siitäkään miten vaarallista on esim. nivelille tuollainen raskas harjoittelu. Niillä jotka ovat puoliammattimaisesti treenanneet vaikka juoksua vuosia on paljon rasitusvammoja jaloissa jatkuvasta harjoittelusta, vaikka kehonhuolto toimisi ja kengät olisivat sopivat jne.
Ennemmin minusta pitäisi painottaa lajeja joissa loukkaantumisriski on pienempi ja rasitus vähäisempää. Esim. pyöräily, uinti ja ihan se kävelykin jo rasittaa aika hyvin. Itselläni on 20 vuoden juoksutausta ja on siinä ja siinä rasittaako kävelykin jalkoja niin, että se on vaihdettava välillä muihin lajeihin.
Tätä eivät usko ne jotka ovat vasta aloittaneet tai ovat tosi nuoria. Juoksun kanssa kannattaa olla tarkkana. Typerää kun ylipainoisia kehotetaan juurikin juoksemaan kun se on lajina vaarallisimmasta päästä ja voi vammauttaa vaikkei ylipainoa olisi koskaan ollutkaan.
Suurimmalle osalle ei tule juoksemisesta vammoja. Tarkista askelluksesi, ravintosi ja unesi.
Tulee kuule ajan myötä vaikka miten kaiken tarkistaisi. Sitähän sanoin tuossa, että noin voi käydä vaikka kehonhuolto olisi hyvällä tasolla. Jos juoksufoorumia seuraat niin tuo on hyvin yleistä. Siksi juoksu EI ole se paras laji ja siinä pitää olla todella maltillinen.
Tulehdukset ovat yleisiä ja voitko tosissaan väittää, että jos vaikka 20 vuotta treenaa niin säilyy täysin vammoitta? Mulla meni niin kauan ennen kuin akillesjänne tulehtui.
Olen juossut yli 30 vuotta eikä ole tullut vammoja. Foorumeilla on vain niitä ihmisiä, joilla on jokin ongelma, koska terveille ei ole syytä käydä foorumilla.
Eipä joillekin tule kuin vasta vanhana ne vammat ja sitten tulee ryminällä. Ei kannattaisi olla noin ylimielinen vaan kannattaisi nyt panostaa lajien monipuolisuuteen. Ehkä et vain osaa kuunnella kehoasi ja kohta et pääse enää sängystä ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Aika vähän puhutaan siitäkään miten vaarallista on esim. nivelille tuollainen raskas harjoittelu. Niillä jotka ovat puoliammattimaisesti treenanneet vaikka juoksua vuosia on paljon rasitusvammoja jaloissa jatkuvasta harjoittelusta, vaikka kehonhuolto toimisi ja kengät olisivat sopivat jne.
Ennemmin minusta pitäisi painottaa lajeja joissa loukkaantumisriski on pienempi ja rasitus vähäisempää. Esim. pyöräily, uinti ja ihan se kävelykin jo rasittaa aika hyvin. Itselläni on 20 vuoden juoksutausta ja on siinä ja siinä rasittaako kävelykin jalkoja niin, että se on vaihdettava välillä muihin lajeihin.
Tätä eivät usko ne jotka ovat vasta aloittaneet tai ovat tosi nuoria. Juoksun kanssa kannattaa olla tarkkana. Typerää kun ylipainoisia kehotetaan juurikin juoksemaan kun se on lajina vaarallisimmasta päästä ja voi vammauttaa vaikkei ylipainoa olisi koskaan ollutkaan.
Suurimmalle osalle ei tule juoksemisesta vammoja. Tarkista askelluksesi, ravintosi ja unesi.
Tulee kuule ajan myötä vaikka miten kaiken tarkistaisi. Sitähän sanoin tuossa, että noin voi käydä vaikka kehonhuolto olisi hyvällä tasolla. Jos juoksufoorumia seuraat niin tuo on hyvin yleistä. Siksi juoksu EI ole se paras laji ja siinä pitää olla todella maltillinen.
Tulehdukset ovat yleisiä ja voitko tosissaan väittää, että jos vaikka 20 vuotta treenaa niin säilyy täysin vammoitta? Mulla meni niin kauan ennen kuin akillesjänne tulehtui.
Olen juossut yli 30 vuotta eikä ole tullut vammoja. Foorumeilla on vain niitä ihmisiä, joilla on jokin ongelma, koska terveille ei ole syytä käydä foorumilla.
Minulle on esimerkiksi fysioterapeutti todennut, että koska olen pitkäsäärinen se asettaa aivan eri tavalla haasteita liikkumiseen. Ehkä jos jalat ovat lyhyet töppänät niin on helpompi askeltaakin täydellisesti. Etenee kuin pikku myyrä maastossa jolloin loukkaantumisriskikin on pienempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä tekee ja onnistuuko vai eikö, niin kyllä aina joku löytää siitä ongelmia. Elämäntapa pitäisi muuttaa, mutta se onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty, koska todellinen muutosvastarinta löytyy lähipiiristä. Oikeaoppinen laihdutus on vaikein asia koko maailmassa, koska vaikka tuloksia tulisikin, niin viimeistään lääkäri tyrmää koko asian ja kehottaa vaihtamaan vaikka karppaamiseen tai lopettamaan sen loisteliaasti tuloksia tuoneen karppauksen.
Itse sain juuri 10kg pois, hieman alle toiset vielä jäljellä, ja jeesus kristus miten tämä voikin häiritä ihmisiä, vaikka koittaisi suunnilleen salata koko asian. Pitäisi syödä enemmän proteiinia, vähemmän hiilaria, paljon ja vähän rasvaa samaan aikaan ja ties mitä muuta. Ja koska olen laihtunut kasvissyönnillä, niin pitäisi syödä lihaa, vaikka aiemmin kehotettiin syömään kasviksia. Kohentunut terveydentila, vaarallisesta ihanteelliseksi laskeneet verenpaineet sun muut kertovatkin vain kuihtumisesta jne.
Joo minustakin on jännää, miten tympeästi ihmiset suhtautuvat varsinkin onnistuneeseen laihduttajaan. En ole keksinyt muuta keinoa, kuin että se saa heidät tuntemaan itsensä jotenkin huonommiksi, vaikka olisivat normaalipainoisiakin. Tai ovat saaneet lihavuudesta jotain tyydytystä, kun itsellä on asiat paremmin, ja sitten kun toinen laihtuu, sillä ei voikaan enää päteä. Mutta tsemppiä sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Aika vähän puhutaan siitäkään miten vaarallista on esim. nivelille tuollainen raskas harjoittelu. Niillä jotka ovat puoliammattimaisesti treenanneet vaikka juoksua vuosia on paljon rasitusvammoja jaloissa jatkuvasta harjoittelusta, vaikka kehonhuolto toimisi ja kengät olisivat sopivat jne.
Ennemmin minusta pitäisi painottaa lajeja joissa loukkaantumisriski on pienempi ja rasitus vähäisempää. Esim. pyöräily, uinti ja ihan se kävelykin jo rasittaa aika hyvin. Itselläni on 20 vuoden juoksutausta ja on siinä ja siinä rasittaako kävelykin jalkoja niin, että se on vaihdettava välillä muihin lajeihin.
Tätä eivät usko ne jotka ovat vasta aloittaneet tai ovat tosi nuoria. Juoksun kanssa kannattaa olla tarkkana. Typerää kun ylipainoisia kehotetaan juurikin juoksemaan kun se on lajina vaarallisimmasta päästä ja voi vammauttaa vaikkei ylipainoa olisi koskaan ollutkaan.
Suurimmalle osalle ei tule juoksemisesta vammoja. Tarkista askelluksesi, ravintosi ja unesi.
Tulee kuule ajan myötä vaikka miten kaiken tarkistaisi. Sitähän sanoin tuossa, että noin voi käydä vaikka kehonhuolto olisi hyvällä tasolla. Jos juoksufoorumia seuraat niin tuo on hyvin yleistä. Siksi juoksu EI ole se paras laji ja siinä pitää olla todella maltillinen.
Tulehdukset ovat yleisiä ja voitko tosissaan väittää, että jos vaikka 20 vuotta treenaa niin säilyy täysin vammoitta? Mulla meni niin kauan ennen kuin akillesjänne tulehtui.
Olen juossut yli 30 vuotta eikä ole tullut vammoja. Foorumeilla on vain niitä ihmisiä, joilla on jokin ongelma, koska terveille ei ole syytä käydä foorumilla.
Eipä joillekin tule kuin vasta vanhana ne vammat ja sitten tulee ryminällä. Ei kannattaisi olla noin ylimielinen vaan kannattaisi nyt panostaa lajien monipuolisuuteen. Ehkä et vain osaa kuunnella kehoasi ja kohta et pääse enää sängystä ylös.
Vanhana meille lähes kaikille tulee selkä ja polvet kipeäksi harrasti liikuntaa tai ei, mutta juokseminen laskee tätä riskiä. Juoksemisen lisäksi käyn salilla säännöllisesti ja uin sekä pyöräilen epäsäännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Aika vähän puhutaan siitäkään miten vaarallista on esim. nivelille tuollainen raskas harjoittelu. Niillä jotka ovat puoliammattimaisesti treenanneet vaikka juoksua vuosia on paljon rasitusvammoja jaloissa jatkuvasta harjoittelusta, vaikka kehonhuolto toimisi ja kengät olisivat sopivat jne.
Ennemmin minusta pitäisi painottaa lajeja joissa loukkaantumisriski on pienempi ja rasitus vähäisempää. Esim. pyöräily, uinti ja ihan se kävelykin jo rasittaa aika hyvin. Itselläni on 20 vuoden juoksutausta ja on siinä ja siinä rasittaako kävelykin jalkoja niin, että se on vaihdettava välillä muihin lajeihin.
Tätä eivät usko ne jotka ovat vasta aloittaneet tai ovat tosi nuoria. Juoksun kanssa kannattaa olla tarkkana. Typerää kun ylipainoisia kehotetaan juurikin juoksemaan kun se on lajina vaarallisimmasta päästä ja voi vammauttaa vaikkei ylipainoa olisi koskaan ollutkaan.
Suurimmalle osalle ei tule juoksemisesta vammoja. Tarkista askelluksesi, ravintosi ja unesi.
Tulee kuule ajan myötä vaikka miten kaiken tarkistaisi. Sitähän sanoin tuossa, että noin voi käydä vaikka kehonhuolto olisi hyvällä tasolla. Jos juoksufoorumia seuraat niin tuo on hyvin yleistä. Siksi juoksu EI ole se paras laji ja siinä pitää olla todella maltillinen.
Tulehdukset ovat yleisiä ja voitko tosissaan väittää, että jos vaikka 20 vuotta treenaa niin säilyy täysin vammoitta? Mulla meni niin kauan ennen kuin akillesjänne tulehtui.
Olen juossut yli 30 vuotta eikä ole tullut vammoja. Foorumeilla on vain niitä ihmisiä, joilla on jokin ongelma, koska terveille ei ole syytä käydä foorumilla.
Eipä joillekin tule kuin vasta vanhana ne vammat ja sitten tulee ryminällä. Ei kannattaisi olla noin ylimielinen vaan kannattaisi nyt panostaa lajien monipuolisuuteen. Ehkä et vain osaa kuunnella kehoasi ja kohta et pääse enää sängystä ylös.
Vanhana meille lähes kaikille tulee selkä ja polvet kipeäksi harrasti liikuntaa tai ei, mutta juokseminen laskee tätä riskiä. Juoksemisen lisäksi käyn salilla säännöllisesti ja uin sekä pyöräilen epäsäännöllisesti.
Onko sitä tutkittu muuten, miten paljon liikunta kuluttaa niveliä ja jänteitä? Tuntuu, että rasitusvammat alkaa varhaiskeski-iässä olla niin yleisiä, että ihmisten kannattaisi siirtyä vähemmän kuormittaviin lajeihin.
-Ohis.
On syynsä miksi noita vääriä neuvoja annetaan.
Kyllä, rasittava intervalliharjoittelu on tehokasta.
Mutta se on myös sellaista joka jää hyvin äkkiä tekemättä. Kun ylipainoa on reippaasti ja kunto on umpisurkea, moni kokee sen rääkkinä.
Toinen ongelma on siinä että kovetempoinen treeni syö elimistön sokerivarat tyhjiin, ja aiheuttaa voimakkaan halun syödä nopeita hiilareita. Halu menee kyllä ohi kunhan elimistö polttaa rasvaa sokeriksi, mutta aika monella makeanhalu vie voiton ennen sitä.
Eli joo, tehokasta kyllä, jos itsekuria riittää. Tosielämässä kun ei olla tutkimuksessa valvotuissa olosuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laihtuminen tapahtuu vain miinuskaloreilla.
Luulen että noihin "helppoihin" liikuntavinkkeihin on syynä se, että tod näk ylipainoinen henkilö löytää paremmin motivaatiota lähteä edes pikku kävelylle kuin alkaa kylmiltään raskaaseen intervalliin. Ja jos sitten tekee sen intervallin ja tuntuu pahalta ja paikat kipeät monta päivää niin into saattaa lopahtaa siihen.
Aika vähän puhutaan siitäkään miten vaarallista on esim. nivelille tuollainen raskas harjoittelu. Niillä jotka ovat puoliammattimaisesti treenanneet vaikka juoksua vuosia on paljon rasitusvammoja jaloissa jatkuvasta harjoittelusta, vaikka kehonhuolto toimisi ja kengät olisivat sopivat jne.
Ennemmin minusta pitäisi painottaa lajeja joissa loukkaantumisriski on pienempi ja rasitus vähäisempää. Esim. pyöräily, uinti ja ihan se kävelykin jo rasittaa aika hyvin. Itselläni on 20 vuoden juoksutausta ja on siinä ja siinä rasittaako kävelykin jalkoja niin, että se on vaihdettava välillä muihin lajeihin.
Tätä eivät usko ne jotka ovat vasta aloittaneet tai ovat tosi nuoria. Juoksun kanssa kannattaa olla tarkkana. Typerää kun ylipainoisia kehotetaan juurikin juoksemaan kun se on lajina vaarallisimmasta päästä ja voi vammauttaa vaikkei ylipainoa olisi koskaan ollutkaan.
Suurimmalle osalle ei tule juoksemisesta vammoja. Tarkista askelluksesi, ravintosi ja unesi.
Tulee kuule ajan myötä vaikka miten kaiken tarkistaisi. Sitähän sanoin tuossa, että noin voi käydä vaikka kehonhuolto olisi hyvällä tasolla. Jos juoksufoorumia seuraat niin tuo on hyvin yleistä. Siksi juoksu EI ole se paras laji ja siinä pitää olla todella maltillinen.
Tulehdukset ovat yleisiä ja voitko tosissaan väittää, että jos vaikka 20 vuotta treenaa niin säilyy täysin vammoitta? Mulla meni niin kauan ennen kuin akillesjänne tulehtui.
Olen juossut yli 30 vuotta eikä ole tullut vammoja. Foorumeilla on vain niitä ihmisiä, joilla on jokin ongelma, koska terveille ei ole syytä käydä foorumilla.
Eipä joillekin tule kuin vasta vanhana ne vammat ja sitten tulee ryminällä. Ei kannattaisi olla noin ylimielinen vaan kannattaisi nyt panostaa lajien monipuolisuuteen. Ehkä et vain osaa kuunnella kehoasi ja kohta et pääse enää sängystä ylös.
Vanhana meille lähes kaikille tulee selkä ja polvet kipeäksi harrasti liikuntaa tai ei, mutta juokseminen laskee tätä riskiä. Juoksemisen lisäksi käyn salilla säännöllisesti ja uin sekä pyöräilen epäsäännöllisesti.
Onko sitä tutkittu muuten, miten paljon liikunta kuluttaa niveliä ja jänteitä? Tuntuu, että rasitusvammat alkaa varhaiskeski-iässä olla niin yleisiä, että ihmisten kannattaisi siirtyä vähemmän kuormittaviin lajeihin.
-Ohis.
On sitä tutkittu nyt tiedämme, että liikunnan vähentäminen lisää kipua ja liikunnan lisääminen vähentää kipua.
Olisi kyllä joka tapauksessa ainoa oikea lähestyminen neuvoa laihduttajille sellaisia keinoja, jotka toimivat. Mikään ei vie motivaatiota tehokkaammin kuin se, että vaivannäöstä ei tule mitään tuloksia paitsi että joutuu pakkaamaan itselleen viisi valmiiksi tehtyä ateriaa ja välipalaa joka päivä. Samalla kuin työkaverit vieressä katsovat, että taas yksi ylipainoinen joka syö lounaalla vain salaattia mutta silti on lihava. Varmasti menee pullaa kotona.
Useimmat ylipainoiset haluavat laihtua ja ovat valmiita näkemään vaivaa sen eteen.
Pienestä ylipainosta on vain hyötyä. Enemmän pitäisi kritisoida median sairasta kehonkuvaa. Naisten ei kuulukaan näyttää vinttikoirilta.
Mies 36v:
Mä aloitin painonpudotuksen vaan näyttäessä 120kg. Olo oli epätoivoinen, siellä en halunnut pudottaa paria kiloa ja vähän keventää, vaan halusin ”nuoruuteni kropan” takaisin. Päätin että satavarmasti onnistun, vaati se mitä hyvänsä. Sain kuulla lähipiiriltäni kyllästymiseen asti kommentteja ”älä aseta tavoitetta liian korkealle” ja puhetta siitä miten liikunta ei laiduta, lihas palaa ennen läskiä ja jos liian nopeasti yrittää laihtua, kroppa menee säästöliekille.
En ottanut personal traineria, vaan opiskelin aiheesta netissä. Järkeilin, että painon on pakko laskea kovilla miinuskaloreilla, sillä kaikki muu olisi vallitsevan fysiikan energialakien vastaista.
Aloin laskemaan syömiäni kaloreita ja liikunnalla polttamiani kaloreita. Juodut kalorit lopetin kokonaan, eli alkoholin. Join vain vettä. Hyvä puoli liikunnassa oli se, että lihavana kaloreita paloi paljon. Juosta en alussa jaksanut, joten pyörilin kuntopyörällä. Aluksi 30min x 6krt viikossa. Kunnon noustessa 60min x 6krt viikossa. Kunnon edelleen noutessa ja painon tippuessa lähdin juoksemaan, koska huomasin sen polttavan enemmän kaloreita. Yhdellä treenikerralla kaloreita paloi yli 1000kcal.
Ruokavaliosta jäi alkoholin lisäksi pois sokeriset herkut, rasvainen pikaruoka ja nopeat hiilarit. Leipä ja riisi vaihtui tummiin. Ruoka oli tavallista kotiruokaa, jota söin niin ettei ollut nälkä. Iltapalaksi muodostui rahka + ruisleipä kananmunalla ja leikkeleellä. Ruokien tarkkoja kaloreita en milloinkaan laskenut. Tein summittaisen arvion, että pauttiarallaa -1000kcal jäi vajeeksi, poislukien viikottainen lepopäivä.
Paino lähti laskemaan vauhdilla. Toki energiansäästöliekki tuli tutuksi ja paino välillä junnasi, mutta aivan kuten olin lukenut: paino ottaa energiavajeen kiinni ja tulee yhtäkkisiä nopeitakin laskuja myöhemmin. Vaa’alla kävin kerran viikossa ja älyvaaka näytti käyrällä painon pudotuksen lisäksi kehonkoostumuksen muutokset.
Nälkä on laihduttajan pahin vastustaja ja opin huomaamaan, että pahin nälkä minulla on iltapäivästä. Tämän sai liikunnalla taklattua. Kun nälkään otti 100g rahkaa, pahin piikki nälältä taittui ja sitten lähdin juoksemaan. Juostessa nälkä ei päässyt pintaan, kun kehossa oli adrenaliinia. Juoksun jälkeen olikin lupa iltapalaan. Nukkumaan kannatti mennä ajoissa, sillä huomasin nälän tulevan muuten takaisin siinä klo 23 aikaan.
Oliko vuosi kaiken väärti? Onnistuinko siinä missä ei pitänyt kenenkään onnistua? Rasvaa lähti 40kg ja lihasta tuli samalla hieman lisää. Mutta vain hieman, sillä voimaharjoittelua en tehnyt, jätin sen tietoisesti myöhemmälle. Vaaka näytti siis 120kg sijaan 80kg ja se oli lähellä ”nuoruuden kroppaani”, joka oli 78kg.
Tulivatko kilot vuoden jälkeen takaisin? Eivät. Kardioharjoittelun jätin vähemmälle ja aloin keskittyä voimaharjoitteluun. Nyt olen 3v treenaan painoilla ja tarkoitus on kehittää lihaksia. Ruokailutottumukset on toki muuttuneet painon pudottamisesta lihasten kasvuun sopivaksi ja tällä hetkellä tärkeintä onkin syödä riittävän paljon. No mutta se on eri tarina se.
Voiko siis totaalisessa kropan muodonmuutoksessa onnistua ”matti meikäläinen” ja ilman ammattiapua? Kyllä voi. Pitääkö olla joku superihminen äärimmäisellä tahdonvoimalla? Mielestäni ei. Riittää, että tekee päätöksen ja pysyy siinä. Oliko mulla koskaan nälkä? Oli kyllä. Mutta ajattelin että ei se nälkä minua tapa ja tavoite on tuota tunnetta tärkeämpi.
Aina tunnutaan löytävän syys siihen, miksi sitä ruokaa pitää mättää liikaa ja herkutella.
Tiedän tasantarkkaan, mistä minunkin ylipaino johtuu ja miten saan sen pois (kohta viikko syöty terveellisesti ja aloitettu liikkuminen - nesteturvotus jo hävinnyt).
Mistä se johtuu että länsimaissa ihmiset pysyvät lihavina vaikka treenaavat niin kovaa ja syövät ihan oikein? Miten tiede ei ole vielä tutkinut tätä asiaa, nälänhätähän on selätetty kun viedään nää yöipainoiset afrikkaan kun selviävät siellä kuolematta nälkään, sieltä nälkää kärsivät voivat sitten tulla tänne syömään.
Alue: Aihe vapaa
Sitten haukut näsäviisastelijaksi kun et itse ymmärtänyt. Ja vaihdat aiheen pöytätavoiksi. No joo, kaikkia sitä.