Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää ja kertokaa lapsettomalle, miksi pikkulapsiarki on niin raskasta kun on öitiys-tai isyyslomalla?
10.07.2021 |
Ensinnäkin tarkoitus EI ole provosoida eikä hyökätä eikä kyseenalaistaa.
Mutta siis kertokaa mikä siitä arjesta tekee vaikean ja raskaan kun tavallaan työnä on hoitaa lasta? Mikä tekee arjen pyörittämisestä haastavan silloin? Kun usein kuulee ettei ehdi siivoamaan, ei jaksa laittaa ruokaa, ei pääse urheilemaan ollenkaan yms yms. Ja siis niin että apuna on kuitenkin mies tai nainen. Ja kun moni sanoo ettei enää jaksa huolehtia itsestään yhtään, ei jaksa mennä suihkuun ja ei jaksa edes yrittää itseään ehostaa jne.
Selittäkää mahdollisimman konkreettisesti eikä vain että "no jos ei ole lapsia et voi ymmärtää" koska se taas minulle ei avaa yhtään mitään. Itse uskoisin että lapsiarki olisi raskaampaa silloin kun äitiyslomat jne on jo käyty ja pitäisi pyörittää sekä työ että perhe, mutta ilmeisesti nämä vanhempilomat on yleensä raskain. Miksi?
Kommentit (249)
Valvominen, yksinäisyys, lapsen sairastelu ja sitten kun on useampi lapsi, myös se isompi, isommat pitää hoitaa hyvin.
Yritäpä itse kokeeksi esim valvoa putkeen kuusi kuukautta ja katso miten aikaansaapa olet.
T. Allergisen refluksilapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän riippuu lapsesta. Joku koliikkivauva huutaa kaiket päivät, ei siinä paljoa siivoilla. Itsellä oli terve pyöreäposkinen hyväuninen vauva. Elämä oli oikein mukavaa. Rahaa oli toki hieman vähemmän kuin normisti, mutta aikaa oli haudutella keittoja ja patoja. Kunto koheni pitkillä vaunulenkeillä ja parisuhdekin kukoisti, kun se vauvahan nukkuu suurimman osan päivästä. Vauvani alkoi nukkumaan täysiä unia 2kk:n iässä.
Niin, esim Helsingissä on ihan normaalia että työmatka vie tunnin tai enemmänkin. Eli se työssäläyvä on poissa kymmenen tuntia tai enemmän. Aamuseiskasta iltakuuteen meilläkin. Ja hänen pitää nukkua, jotta jaksaa töissä.
Ei olla tajuttu, että lapsen kanssa oleminen on osa elämää eikä mitään työtä. Jos sitä lähtee tekemään suorituksena tietenkin se väsyttää ja vituttaa.
Kaikkeen tekemiseen ahdistuu, jos ei ole mitään vastapainoa. Siihen vielä univaje päälle niin avot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono nukkuminen varmaan pahentaa tilannetta. Jos olisi edes ehjät ja pitkät yöunet, niin jaksaisi enemmän, mutta kun ei. Vaikka lapsi nukkuisi, niin itse nukkuu koiranunta ja kuuntelee pieniä rasahduksia.
Minulle raskainta oli alituinen vaatiminen. Koko ajan joku halusi minulta jotain.
Lomaa se vanhempainvapaa oli kaikilla kolmella kerralla.
Stressitasot oikein sulivat pois, kun ei ollut työkiireitä, vaan päivän puuhat olivat ameebatason touhuilua tyyliin: "käy kerholla", "vaihda vaippoja", "tee ruokaa".
Välillä saattoi fyysisesti tulla hiki karavaania kaupassa työnnellessä, muttahenkinen stressi oli täysin poissa.
Vähän kuin armeijassa aikoinaan. Tehdään ja rallatellaan vaan, aivoja ei juurikaan tarvitse rasittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin suurin osa ei sano arjen olevan raskasta, se on lapsettoman tulkinta, että kaikki. Toisekseen jos sanoo, että ei ole omaa aikaa tai mainitsemasi asiat muuttuvat, sen negaation sinne lisää lapseton hyvin usein. Moni tekee em. valinnan ihan itse ja on siihen tyytyväinen.
Mutta siis, jos se vauva-arki tuntuu haastavalta, liittyy se rytmittömyyteen, ennalta-arvaamattomuuteen, koko ajan tulee olla valmiina ja hälytystilassa, osa nukkuu huonosti, kaikki vähemmän kuin ennen lasta/lapsia ja elämänmuutos, vaikkqkin positiivinen sellainen, on aina prosessointia vaativa asia. Toiset löytää tasapainon ja rauhan, toiset ei.
Tehtyä kiirettä ja tehtyä stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lomaa se vanhempainvapaa oli kaikilla kolmella kerralla.
Stressitasot oikein sulivat pois, kun ei ollut työkiireitä, vaan päivän puuhat olivat ameebatason touhuilua tyyliin: "käy kerholla", "vaihda vaippoja", "tee ruokaa".
Välillä saattoi fyysisesti tulla hiki karavaania kaupassa työnnellessä, muttahenkinen stressi oli täysin poissa.
Vähän kuin armeijassa aikoinaan. Tehdään ja rallatellaan vaan, aivoja ei juurikaan tarvitse rasittaa.
Lomaa se mullekin oli ja on, mutta sä et ole ollut vanhempainvapaalla ollenkaan, jos se on sun mielestä aivotonta ”työtä”. Sori, mutta paistaa kilsojen päähän.
Unen puute, ja varsinkin se, että vauvan unisykli on lyhyempi kuin aikuisen, joten ikinä ei saanut nukkua kokonaista unisykliä, vaan herätettiin kesken. Olin niin väsynyt, että näin näkyjä ja sain rytmihäiriöitä. Se, miten kiinni lapsessa on koko ajan, koko ajan valmiudessa hoitaa ja vahtia. Omani oli tyytymätön kaikkialla muualla, paitsi pystyasennossa sylissä. Kantovälineessä kuitenkin raivosi vaan. Oli ihan mahdotonta saada mitään tehtyä, kun yksi huutaa kurkku suorana heti jos lasket sen maahan/sitteriin/muualle, ja huutaa kunnes oksentaa. Edes vessassa ei saanut käydä yksi, jos ei tehnyt sitä paniikkikarjunnan säestämänä, minkä jälkeen saikin sitten pestä lapsen ja oksennetut vaatteet Pohjaton väsymys tekee kaikesta pahempaa. Oman lisästressinsä toi oma äiti, jonka oli tarkoitus auttaa, mutta käytännössä homma oli sitä, että kun 15 minuuttia koko yönä nukkuneena luovutin vauvan äidilleni, ajatuksena mennä nukkumaan pikku hetkeksi, niin äitini komensi(!) minut siivoamaan, ”kun täällä on niin sotkuista ja sinä vaan laiskottelet”. Päälle vielä muisti paheksua, kun ”sinä et ollenkaan nauti vauva-ajasta, nauti nauti nyt, lapsi on pieni vaan vähän aikaa”. Hyi mitä aikaa, en todellakaan nauttinut vauva-ajasta. Sitten vielä tuli pelottua, että ”odota vaan että se lähtee liikkeelle, sitten vasta onkin rankkaa”. No ei ollut. Siinä vaiheessa lapsi kukkui jo tunnin tai parin pätkissä, eikä huutanut paniikissa jos ei nähnyt minua koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomaa se vanhempainvapaa oli kaikilla kolmella kerralla.
Stressitasot oikein sulivat pois, kun ei ollut työkiireitä, vaan päivän puuhat olivat ameebatason touhuilua tyyliin: "käy kerholla", "vaihda vaippoja", "tee ruokaa".
Välillä saattoi fyysisesti tulla hiki karavaania kaupassa työnnellessä, muttahenkinen stressi oli täysin poissa.
Vähän kuin armeijassa aikoinaan. Tehdään ja rallatellaan vaan, aivoja ei juurikaan tarvitse rasittaa.
Lomaa se mullekin oli ja on, mutta sä et ole ollut vanhempainvapaalla ollenkaan, jos se on sun mielestä aivotonta ”työtä”. Sori, mutta paistaa kilsojen päähän.
No usko tai älä, mutta maksimit on pidetty.
Olihan tuo nyt täysin aivot narikkaan hommaa, verrattuna työelämään jossa viestivälineet pirisevät, deadlinet puskevat niskaan ja 7 palloa pitää jonglöörata sujuvasti samaan aikaan.
Vanhempainvapaan aivotyöhön riitti alkeellinen todo/kauppalistasovellus ja reagointi siihen kun joku porukasta naama jäykkänä pusasi vaipan täyteen.
Mikä sinusta oli erityisen kuormittavaa ajatteluryötä?
Vierailija kirjoitti:
Lomaa se vanhempainvapaa oli kaikilla kolmella kerralla.
Stressitasot oikein sulivat pois, kun ei ollut työkiireitä, vaan päivän puuhat olivat ameebatason touhuilua tyyliin: "käy kerholla", "vaihda vaippoja", "tee ruokaa".
Välillä saattoi fyysisesti tulla hiki karavaania kaupassa työnnellessä, muttahenkinen stressi oli täysin poissa.
Vähän kuin armeijassa aikoinaan. Tehdään ja rallatellaan vaan, aivoja ei juurikaan tarvitse rasittaa.
Minua taas se aivottomuus ja älyllisten haasteiden puute stressasi. Yritin tehdä avoimen yliopiston kursseja, mutta se kaatui siihen, että mies ei suostunut pitämään lasta sen vertaa, että olisin saanut luettua ja kirjoitettua tehtiviä. Päiväunethan meillä nukuttiin sen verran lyhyissä pätkissä, että just ehdin vessassa kääntyä tai suihkussa käydä, joten en saanut silloinkaan opiskeltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkeat yöunet kuukaudesta toiseen ja jatkuva väsymys sai ajoittain "täysin" saamattomaksi. (Tätä voi kokeilla ihan ilman lapsiakin.) Tämä karsi arjesta pois kaiken ylimääräisen kuten nyt itsensä ehostamisen, päivittäinen pesullakäynti riitti, siitä en tinkinyt, ja kodin pitämisen top top. Urheiluksi riitti hyötyliikunta. Tärkeintä oli kuitenkin huolehtia lapsista, koska he eivät itse sitä osanneet tehdä, joten jostain muusta piti karsia.
Aikansa kutakin. Kukaan ei kuole siihen, että muutaman vuoden kulkee arkena ilman meikkiä ja kotona ei ole maton hapsut suorassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomaa se vanhempainvapaa oli kaikilla kolmella kerralla.
Stressitasot oikein sulivat pois, kun ei ollut työkiireitä, vaan päivän puuhat olivat ameebatason touhuilua tyyliin: "käy kerholla", "vaihda vaippoja", "tee ruokaa".
Välillä saattoi fyysisesti tulla hiki karavaania kaupassa työnnellessä, muttahenkinen stressi oli täysin poissa.
Vähän kuin armeijassa aikoinaan. Tehdään ja rallatellaan vaan, aivoja ei juurikaan tarvitse rasittaa.
Minua taas se aivottomuus ja älyllisten haasteiden puute stressasi. Yritin tehdä avoimen yliopiston kursseja, mutta se kaatui siihen, että mies ei suostunut pitämään lasta sen vertaa, että olisin saanut luettua ja kirjoitettua tehtiviä. Päiväunethan meillä nukuttiin sen verran lyhyissä pätkissä, että just ehdin vessassa kääntyä tai suihkussa käydä, joten en saanut silloinkaan opiskeltua.
Sama. Se älyllisten haasteiden puuttuminen stressasi. On tylsistyttävää miettiä päivästä toiseen pelkkää ruokalistaa tai leikkiä legojem kanssa.
Yksinkertaisesti se ettei saa nukkua. Lapset ovat ihania ja siksi sen kestääkin, mutta se väsymys on jotain ihan käsittämätöntä. Tietysti jotkut vauvat nukkuvat hyvin ja niiden vanhemmat eivät sitten valita sitä väsymystä.
Ja jotkut vauvat itkevät paljon, sekin on rankka koska ei sitä vain voi jättää lattialle huutamaan. Tätähän monet lapsettomat kyselevät, miksei voi antaa huutaa. Se oman lapsen itku on sellaista mitä ei kestä kovin pitkää, on ihan geneettisesti koodattu ihmiseen että huolehtisi jälkeläisestään.
Se kun lapsesta on vastuussa 24/7 ja on "jumissa" kotona. Mies oli reissutyössä. Mun esikoinen nukkui korkeintaan tunnin pätkissä, sekä yöllä että päivällä. En kuitenkaan ihan kuoleman väsynyt ollut, koska menin vauvan kanssa nukkumaan hyvissä ajoin ja onneksi vauva nukahti pian, vaikka heräili tunnin välein. Päivällä hän ei viihtynyt hereillä ollessaan missään muualla kuin sylissä. Jos kauppaan mennessä hän nukkui vaunussa, voi olla että jouduin takaisin tullessa kantamaan hänet sylissä. Kantoliinassa hän ei viihtynyt. Eli se noin viiden kilon punnus oli suurimman osan päivästä mukana. Siivoapa siinä sitten.
Sitten alkoi helpottaa, kun hän lähti konttaamaan ja osasi istua rattaissa ja näki maisemia. Silloin jäi kädet vapaaksi. Samoihin aikoihin aloimme käydä kerhossa, jossa näimme muitakin ihmisiä, se oli viikon kohokohta.
Työssä käyminen tuo vaihtelua päivään, ja töissä kukaan ei vaadi koko ajan jotain (jos et työskentele päiväkodissa) kuten kotona lapset tekee. Mun mies, joka oli viikot pois kotoa, oli sitä mieltä, että minä vain lepäilen kotona, miten se voi rasittaa. Yritin selittää, että jos se joutuisi olemaan työnantajan kanssa samassa huoneessa 24/7, niin vaikka varsinainen työ olisi melko helppoa, mutta nukkuessakin pitäisi olla koko ajan valmiustilassa pomppaamaan ylös, kun pomo käskee, ja sitä tapahtuisi noin kymmenen kertaa yössä, niin kyllä se rasittaisi.
Oikeasti on älyttömän helppoa, jos on normaalit lapset. Elämäni helpoin aikaa.
Tein väikkärin kahden lapsen vanhempainvapaan aikana, kertoo kaiken olennaisen kuinka vaikeaa se aika on.
On työtä joka päivä vuorokauden ympäri. Lapset kiukuttelevat ja karkailevat. Koko ajan on pelko, että jos ei onnistu noudattamaan kasvatussuosituksia niin joku tekee lastensuojeluilmoituksen ja saatat menettää lapset.