Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei ymmärrä kiusaamistraumoja. Osaisitteko auttaa?
03.07.2021 |
Eli meillä on miehen kanssa hyvä suhde ja hän on yleensä ymmärtäväinen ihminen. Mutta yhtä asiaa hän ei täysin ymmärrä, eikä varmasti tule ymmärtämäänkään koskaan 100%, eli kiusaamista ja sen aiheuttamia traumoja. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta jossa minua kiusattiin lapsena. Muualla minulla on mennyt onneksi ihan hyvin, olen saanut kavereita ja elämä on mennyt eteenpäin. Mutta en vieläkään pysty käymään synnyinpaikkakunnallani ahdistumatta. Ja tämän haluaisin miehen saada ymmärtämään.
Miestäni ei ole kiusattu, ja hän tuntuu uskovan ihmisistä hyvää. Hän varmaankin uskoo että kiusaajat ovat aikuistuneet eikä minua enää kukaan kiusaisi. Mutta minä TIEDÄN että asia ei ole näin. Kun on kerran tuomittu oudoksi(?) pienessä kylässä, se leima ei lähde pois. Minusta puhutaan pahaa ja kohdellaan huonosti yhä.
Miten saisin miehen ymmärtämään tuon? Tuntuu että hän haluaa vain vaihtaa aihetta jos alan puhumaan ahdistavista pikkukylistä. Hän on itsekin pienestä kylästä, mutta ei tosiaan ole ollut koskaan kiusattu. Ei enää juuri käy entisessä asuinpaikassa, mutta ei koe mitään ahdistusta jos pitäisi käydä. Miksi kokisikaan, kaikki suhtautuvat häneen neutraalisti.
Tämä yksi asia hiertää minua. Samoin se, että jos meillä on lapsia, ja heitä kiusattaisiin, osaisiko mieheni puuttua asiaan kunnolla? Hän ei ymmärrä miten paha/kieroutunut kiusaava yhteisö voi olla. Ihan "tavalliset" ihmiset voivat olla valikoidusti aivan sekopäisiä joitakin kohtaan, se on sellainen massahurmosilmiö missä ei tavallisen maailman säännöt enää päde. Ilmenee esim. juoruiluna, valheina, naureskeluna, syrjimisenä, avoimena pilkkana. Kiusaajat aidosti ajattelevat että joku on ällöttävä ja vääränlainen. Se on outoa, jos on elänyt maailmassa jossa kukaan ei kohtele toista noin. Ja niin, on ahdistavaa mennä sieltä normaalista maailmasta edes käymään tuollaisella paikkakunnalla.
Mies taitaa luulla että olen ylihysteerinen tai liioittelen, että kaikkihan on muka kypsyneet ja mitä väliä. Saako häntä koskaan oivaltamaan?
Kommentit (21)
Riittää että sinä itse ymmärrät asian. Se on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin harva ymmärtää edes itse itseään 100% joten melko iso toive että jonkun toisen pitäisi ymmärtää minut 100%:sti.
Minusta ydinongelma on siinä, ettet ole päässyt kiusaamistraumoistasi täysin yli. Vaikuttaa myös siltä, että teet liian herkästi yleistyksiä omiin kokemuksiisi pohjautuen. Voitko esimerkiksi olla varma, että kaikissa, ihan kaikissa pikkukylissä kiusataan ja on ahdistavaa? Jos et, niin miksi puhut yleistäen miehellesi "ahdistavista pikkukylistä?"
Sitä on toki hyvä käydä etukäteen läpi, että miten toimia silloin, jos mahdolliset lapsenne joutuvat kiusaajien uhreiksi ja varmistaa, että mies(kin) ymmärtää tilanteen vakavuuden. Joskus ihmiset, joilla ei ole omakohtaista kokemusta kiusaamisesta, eivät välttämättä oma-aloitteisesti tajua ilmiön tuhoisuutta ja sitä, että se on todellisuutta monelle myös aikuisten maailmassa. Mutta jos jankkaat samasta asiasta koko ajan ja yrität ikään kuin pakottaa miehesi ymmärtämään näkökulmaasi, voi se itse asiassa kääntyä sinua vastaan. Ihmiset usein hermostuvat pakkomielteiseen samojen asioiden pyörittämiseen ja siihen, jos kokevat, että heitä yritetään "aivopestä" tai "käännyttää" toisen ihmisen näkökantaan.
Jos vain mahdollista, niin ainakin muutama käynti koulukiusaamiseen/työpaikkakiusaamiseen/PTSD-oireiluun erikoistuneen psykoterapeutin tai muun ammattiauttajan luona voisi olla hyödyllistä. Saat samalla työkaluja kokemustesi ja traumojesi käsittelyyn sekä todennäköisesti vinkkejä siihen, miten jutella miehesi kanssa asiasta. Sinun ei tarvitse antaa anteeksi kiusaajillesi mutta oma elämänlaatusi paranee, kun et ole koko aikaa enempi vähempi kiinni menneissä ikävissä asioissa. Suosittelen myös sitä, ettet nyt mene käymään kotipaikkakunnallasi niin kauan, kun kiusaamiskokemukset pitävät sinua noin tiukasti otteessaan.
Kuinka usein vedät esiin "minua on kiusattu urhiutumis kortin" liiallinen käyttö menettää merkityksen
Aiheesta on puhe jos vierailemme vaikka kyseisellä paikkakunnalla. Ja olen puhunut maaseudun pikkupiireistä negatiiviseen sävyyn, mikä on toki yleistys, mutta onhan niissä aika ahdasmielistä. Toki en kaikkia kyliä pelkää, ei sellaisessa ole pelättävää missä kellään ei ole mitään ennakko-oletuksia minusta. Hiertää vaan kun hän ei ymmärrä, ei ymmärrä että ahdistus ja pelko johtuu ihan todellisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis olen samaa mieltä että terapia olisi tarpeen. Yritin kerran hakeutua julkisella terapiaan, jossa sain kommenttia että minun tulisi vain unohtaa kiusaajat ja traumat. Ehkei tuo psyk.sh ollut oikein ajan tasalla tai sitten halusi minut pois ruuhkauttamasta julkista terveydenhuoltoa. En tiedä, vaikutan ulospäin liian normaalilta vaikka olen traumatisoitunut. Yksityisellä terapia on hirveän kallista.
En minäkään voinut mitenkään ymmärtää sitä tuskan määrää, joka miehelläni oli kun hänen isänsä kuoli. Mutta silti istuin vieressä, pidin kainalossa ja annoin itkeä olkapäätäni vasten. Ei tarvitse ymmärtää ja tuntea nahoissaan toisen tuskaa, sehän olisi äärettömän rankkaa elämää. Tärkeintä on olla toisen tukena ja kuunnella, kun toinen sitä tarvitsee. Ja voisithan sinäkin oppia miehesi kautta ainakin sen, että kaikki pikkukylät eivät ole samanlaisia. Ja miehesi kautta voisit oppia näkemään myös sen kaiken hyvän, mitä ympärilläsi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän miestäsi. Kukaan tuskin edes muistaa sinua enää, ja kiusaajatkin ovat todennäköisesti muuttaneet isompiin kaupunkeihin. Vaikka sinä lähdit, aika kulkee eteenpäin kotikylässäsi. Ihmiset muuttavat, muuttuvat, vanhentuvat ja viisastuvat. Sinäkin.
Koska olet saanut pahat traumat, et kuitenkaan ole oikein sisäistänyt tätä faktaa. Luulet kaiken palaavan takaisin nuoruusvuosiisi, mutta ei kai siellä paikkakunnalla sentään aikakonetta ole. Olet nyt aikuinen, jos joku vinoilee, voit vinoilla ja paheksua takaisin.
Suosittelen terapiaa, että ihan oikeasti pääset elämässäsi eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Aiheesta on puhe jos vierailemme vaikka kyseisellä paikkakunnalla. Ja olen puhunut maaseudun pikkupiireistä negatiiviseen sävyyn, mikä on toki yleistys, mutta onhan niissä aika ahdasmielistä. Toki en kaikkia kyliä pelkää, ei sellaisessa ole pelättävää missä kellään ei ole mitään ennakko-oletuksia minusta. Hiertää vaan kun hän ei ymmärrä, ei ymmärrä että ahdistus ja pelko johtuu ihan todellisista asioista.
Kohdellaanko sinua näkyvästi huonosti silloin, kun olette käyneet kotipaikkakunnallasi? Väännelläänkö naamaa, tönitäänkö, mulkoillaanko, ilkeilläänkö asiakaspalvelutilanteissa? Jos kiusaaminen ja syrjintä ei ole näkyvää, niin miehesi on saattanut jäädä siihen uskoon, että mitään ongelmaa ei ole eikä kukaan jaksa vuosikausia kiusata yhtä ja samaa ihmistä. Ihmisten on ylipäätään vaikea uskoa todeksi mitään, jota he a) eivät ole itse kokeneet tai b) ole olleet omin silmin todistamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestäsi. Kukaan tuskin edes muistaa sinua enää, ja kiusaajatkin ovat todennäköisesti muuttaneet isompiin kaupunkeihin. Vaikka sinä lähdit, aika kulkee eteenpäin kotikylässäsi. Ihmiset muuttavat, muuttuvat, vanhentuvat ja viisastuvat. Sinäkin.
Koska olet saanut pahat traumat, et kuitenkaan ole oikein sisäistänyt tätä faktaa. Luulet kaiken palaavan takaisin nuoruusvuosiisi, mutta ei kai siellä paikkakunnalla sentään aikakonetta ole. Olet nyt aikuinen, jos joku vinoilee, voit vinoilla ja paheksua takaisin.
Suosittelen terapiaa, että ihan oikeasti pääset elämässäsi eteenpäin.
Itseasiassa vain harva on muuttanut pois, en tiedä kaikista kiusaajista mutta suurin osa kenen kuulumisia olen tahtomattani joutunut kuulemaan asuu yhä tuolla. Eivät ole koskaan muuttaneet pois. Se olisikin hienoa jos olisivat, voisi olettaa että muutakin maailmaa nähnyt osaisi jo ajatella kuplan ulkopuolelle. Joku näistä myös lähetti kaveripyynnön, mikä ahdisti kauheasti. Eli ei valitettavasti ole unohtunut. En hyväksynyt, hän ei ollut pyytämässä anteeksi vaan oli vaan utelias (tiedän tämän)
Se että ihmiset puhuu ei ole mikään pikkukylien ongelma. Ongelmaksi muodostuu helposti se että ihmiset tuntee toisensa. Kaupungissa helpommin voi eristäytyä muista, mutta ainakin itse olen sen verran sosiaalinen että en sitä halua. Ja aina kun on ihmisten kanssa tekemisissä on myös niitä jotka puhuu selän takana enkä tiedä itse ketään kenen kohdalla se olisi pelkästään positiivista. Mutta mitä väliä antaa ihmisten puhua, tärkeintä on se että on itse onnellinen elämässään ja tyytyväinen omiin valintoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin hän koskaan ymmärtää, kun ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta. Itselläni valitettavasti on. Muutimme ollessani 6-vuotias pikkukuntaan sisä-Suomessa, menin siellä kouluun. Kaikki oli ihan ok, viihdyin koulussa ja muutenkin. Yläasteelle mennessäni ystävystyin vuotta vanhemman tytön kanssa. Pikkuhiljaa minulle selvisi, että heidän kaikkia viittä sisarusta kiusattiin, tai oli kiusattu koulussa systemaattisesti ja jo vuosien ajan. Se oli ihan järkkyä ja näin sitä koulussa lähes päivittäin, ensin kaksi vuotta hänen kauttaan ja sitten vuoden pikkusiskonsa. Olivat erittäin köyhä perhe, siinä oikeastaan syy. Minulla meni "maku" paikkakuntaan, kun tajusin, miten paljon pahaa siellä oli. Kun täytin 18-v. muutimme pois sieltä. Kävin kyllä siellä silloin tällöin kylässä toista ystävääni katsomassa. Lienee turha sanoa, että tuon kiusatun perheen kaikki lapset muuttivat muualle, heti kun pystyivät. Itselle jäi todella vahva tunne siitä, että ikinä en itse muuttaisi mihinkään pikkupaikkakunnalle, enkä ole niin tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus siis on että maailma muuttuu koko ajan, mutta kun menen tuonne kylään, maailma on yhtäkkiä pysähtynyt ja kaikki ennallaan. Aivan varmasti kiusaajat ovat eläneet elämäänsä ja kasvaneet myös, mutta ei se tarkoita etteivätkö he ajattelisi yhä että "tuolla se outo menee". Olen jotain juoruja kuullutkin ja tuijotetaan.
Kontrasti on niin suuri siihen omaan elämääni muualla. Asun isossa kaupungissa, minulla on ystäviä ja kiva työ, kaikki on hyvin.
Onko sinun pakko käydä siellä pikkukylässä jossa sinua kiusattiin? Jatkuuko kiusaus vieläkin kun aikuisena menet sinne? Narsismiin kuuluu että tekijät ei ymmärrä / välitä tekojensa haitoista eli jos kiusaajasi on narsistista niin se ei tule muuttumaan. Sinun kannattaa jatkaa elämääsi ja jättää tämä kylä kiusaajineen pois omasta elämästäsi , se on pakko koska muuten vietät loppuelämäsi vatvoen asiaa. Kokemusta on , aluksi tuntuu oudolta kun suuri osa sukulaisia ikäänkuin "kuolee" mutta mulla ei toiminut muu. Pelastin itseni. Jos ei henk. kohtaisesti ole kokenut esim. narsistista kiusaamista sitä ei käsitä koska se on niin sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Aiheesta on puhe jos vierailemme vaikka kyseisellä paikkakunnalla. Ja olen puhunut maaseudun pikkupiireistä negatiiviseen sävyyn, mikä on toki yleistys, mutta onhan niissä aika ahdasmielistä. Toki en kaikkia kyliä pelkää, ei sellaisessa ole pelättävää missä kellään ei ole mitään ennakko-oletuksia minusta. Hiertää vaan kun hän ei ymmärrä, ei ymmärrä että ahdistus ja pelko johtuu ihan todellisista asioista.
Aina ihmiset tekee oletuksia toisista niin pikkukylissä kuin isommilla paikkakunnilla. Myös yleistys on oletus siitä että kaikki tekee näin kaikkialla on tälläistä.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun pakko käydä siellä pikkukylässä jossa sinua kiusattiin? Jatkuuko kiusaus vieläkin kun aikuisena menet sinne? Narsismiin kuuluu että tekijät ei ymmärrä / välitä tekojensa haitoista eli jos kiusaajasi on narsistista niin se ei tule muuttumaan. Sinun kannattaa jatkaa elämääsi ja jättää tämä kylä kiusaajineen pois omasta elämästäsi , se on pakko koska muuten vietät loppuelämäsi vatvoen asiaa. Kokemusta on , aluksi tuntuu oudolta kun suuri osa sukulaisia ikäänkuin "kuolee" mutta mulla ei toiminut muu. Pelastin itseni. Jos ei henk. kohtaisesti ole kokenut esim. narsistista kiusaamista sitä ei käsitä koska se on niin sairasta.
No juuri näin, tätä mieltä olen itsekin. Se kiusaaminen on narsistista eikä tule muuttumaan. Ja haluaisin miehen saada jotenkin ymmärtämään sen. Ettei vaan ärsyynny ja vaihda aihetta. Minun sukuni tosiaan asuu tuolla. Jos en kävisi, en näkisi heitä koskaan. Mutta aina kun käyn, alkaa ahdistaa. Sukukaan ei ymmärrä tätä asiaa. Vain toinen kiusattu ymmärtää.
Miehet eivät keskimäärin ole kovin tunneälykkäitä. Ja kenenkään muun on vaikea ymmärtää toisen traumoja muutenkaan.
Kuulostat eräältä tuntemaltani ihmiseltä. Vetää joka asiassa trauma kortin esiin. Narsisti sinä olet.
Tuskin , en mäkään ymmärrä.