Minä olen huijannut kuolemaa aika monta kertaa elämäni aikana.
Tai ainakin selvinnyt sen kynsistä useamman kerran. Ensimmäisen kerran jo syntyessäni koska synnyin hätäsektiolla. Jos olisin syntynyt alateitse, niin olisin saattanut kuolla tai ainakin saanut pysyvän aivovamman.
Synnyin keskosena alle 2 kilon painoisena mikä sekin oli riski. Olisin saattanut kuolla. Minulla oli myös sydänvika, johon siihenkin olisin saattanut kuolla, mutta se saatiin korjattua.
Parin viikon ikäisenä olin sydänvian korjausleikkauksessa joka oli pakko tehdä vaikka siihen liittyi riskinsä koska olin alle 2-kiloinen vauva leikkauspotilaana. Minulle piti suorittaa ennen leikkausta hätäkaste jos en selviä leikkauksesta mutta minä selvisin.
5-vuotiaana jäin auton alle. Onneksi auton kuski ehti jarruttaa autoa niin paljon, että auto vain tönäisi minua ja selvisin vähillä vammoilla, mitään pysyviä vammoja ei jäänyt. Jos kuski ei olisi esim. nähnyt minua ajoissa ja ehtinyt jarruttamaan niin auto olisi voinut törmätä minuun niin lujaa, että olisin kuollut.
6-vuotiaana olin melko vakavasti sairas ja mennyt heikkoon kuntoon. Mikään annettu lääke tai hoito ei ollut auttanut. Sitten minulle ilmeisesti vanhempien luvalla kokeiltiin uutta lääkettä. Käsittääkseni se oli sen verran uusi lääke, että sitä ei oltu annettu Suomessa vielä yhdellekään toiselle lapselle joten minä olin ensimmäinen joka sitä sai. Se lääke auttoi ja minä selvisin.
Noin 12-vuotiaana odotin koulun jälkeen linja-autoa kun luokseni tuli omituisesti käyttäytyvä mies joka alkoi vaatimaan minua mukaansa koska hän tarvitsee apua jonkun kaverinsa kanssa mutta kun minä sanoin tarpeeksi monta kertaa, että ei, minun täytyy mennä kotiin ja ehdotin, että hän pyytäisi apua lapsen sijaan aikuiselta niin hän lähti pois paikalta. En tiedä, että mistä sain rohkeutta toimia noin enkä peloissani lähtenyt hänen mukaansa koska en uskaltanut kieltäytyä. Näin jälkikäteen olen miettinyt, että en ehkä olisi elossa, jos olisin lähtenyt hänen mukaansa ja että hän oli luultavasti huumeiden vaikutuksen alaisena.
19-vuotiaana sairastuin masennukseen ja olin erittäin lähellä tehdä itsemurhan. Minut pelasti itsemurhalta oikeastaan se, että olisin masennuksen takia niin heikossa kunnossa henkisesti, että en jaksanut tehdä suunnitelmaa, että miten teen sen ja sitten toteuttanut sitä.