Kun isovanhemmat antavat teinille rippilahjaksi 1000 euroa...
...niin arvatkaa miltä tuntui teinin vanhempana keksiä lahjaa? Juhlien järjestäminen on ehkä osa lahjaa, mutta eihän se nyt varsinainen lahja kuitenkaan ole. Tiedän tämän olevan todellinen first world problem, mutta silti. Itse antamat parisataa euroa ei enää tuntunutkaan niin suurelle mitä ajatteli, kun toiset lykkää käteen tonnin.
Kommentit (22)
No ei kai vanhemmat yleensä rahaa annakaqn lahjaksi. Hehän on elatusvelvollisia joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan olisi edes teininä ajatellut, että äidin antama parisataa olisi jotenkin huono jos mummo olisi antanut tonnin. Turhaan mietit koko asiaa.
Tämä. Jos ei ripari-ikään mennessä ole tajunnut, että maailmassa on rikkaampia ja köyhempiä ihmisiä, niin alkaa olla korkea aika sillekin havainnolle.
Sehän on kiva
Vai olisiko parempi, että riböt anna, kun sinulla ri lle varaa isompaan?
En oikein hahmota k helmassa. Onko se sinulta pois, jos lapsesi saa jotain?
Ei ole. Sinä olet äiti! Se on maailman isoin lahja, eikä sitä mitata rahassa. Isovanhemmat on rakkaita. Anna heidän lelliä lasta, jos he haluavat.
Ei sinulta viedä äidin paikkaa rahalla.
Äiti on rakkain.
Meidän perheessä vanhemmat eivät koskaan antaneet rahalahjoja, vaikka rahaa olisi ollut. He antoivat esineitä ja lahjakortteja, isovanhemmilta tuli rahaa. Tämä oli meillä aivan itsestäänselvä järjestely.
Hienoa kun isovanhemmat antavat rahaa teinille, tulee tarpeeseen.
Anna heidän helliä niin meilläkin tehtiin.
Ja ei minulla äitinä ollut varaa antaa tuollaisia summia ja silti lapseni rakastavat minua.
Niin sinunkin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä vanhemmat eivät koskaan antaneet rahalahjoja, vaikka rahaa olisi ollut. He antoivat esineitä ja lahjakortteja, isovanhemmilta tuli rahaa. Tämä oli meillä aivan itsestäänselvä järjestely.
Sama meillä. Tuntui jopa jotenkin kiusalliselta, jos vanhemmilta tuli jostain syystä rahaa. Kyl ripari-ikäisellä on jo jokin käsitys, kuka vaatettaa ja ruokkii...
Kyllä 200 on iso raha silti nuorelle. Ja arvostaa kumpaakin lahjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä vanhemmat eivät koskaan antaneet rahalahjoja, vaikka rahaa olisi ollut. He antoivat esineitä ja lahjakortteja, isovanhemmilta tuli rahaa. Tämä oli meillä aivan itsestäänselvä järjestely.
Sama meillä. Tuntui jopa jotenkin kiusalliselta, jos vanhemmilta tuli jostain syystä rahaa. Kyl ripari-ikäisellä on jo jokin käsitys, kuka vaatettaa ja ruokkii...
Parhaitahan ne rahalahjat oli... sama keneltä ja paljonko. Isommalla potilla sitten sai ostettua jotain mistä oli haaveillut.
Ennen oli tonnikäteen-kännitoteen, nyt on ”tonnilla huumeita ja teholle”.
Eli ostat lapsellesi sopivanpaksuisia ruiskuja ja naloksonia.
Nimenomaan se on first world problem. Teini-ikäisen vanhempien pitäisi muka olla varakkaampia kuin teini-ikäisten isovanhempien, joilla on sentään saattanut olla jo vuosikymmen tai useampikin ilman asuntolainoja ja muita kuluja kuin omat henkilökohtaiset menonsa, yhtiövastike ja vähän jotain muuta. Mun tyttääreni sai yo-lahjaksi isovanhemmiltaan kerrostaloyksiön pääkaupunkiseudulta sekä lahjaveroon tarvittavan summan rahana. En ikinä ajatellut, että mun olisi pitänyt ostaa tyttärelleni saman arvoinen yo-lahja. Fiksut ihmiset huolehtivat siitä, että suvun varallisuus siirtyy seuraavalle sukupolvelle sellaisilla tavoilla, että verottaja ei liikaa pääse puuttumaan asiaan.
Emme me vanhempina kyllä antaneet rippi- tai yo-lahjoja lapsillemme. Ja ollaan ihan hyvin toimeentulevia. Kaikki muu elämä kyllä kustannettiin, ja edelleen jeesataan jos on tarvetta.
Luultavasti teini on tyytyväinen kun saa paljon rahaa. Ihan sama keneltä.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti teini on tyytyväinen kun saa paljon rahaa. Ihan sama keneltä.
Näin. Loppusumma tilillä kiinnostaa, ei se että keneltä ne on.
Kai se on tämäkin jokin kateuden alalaji.
Vanhemmat ovat antaneet sille rääpäleelle elämän lahjan. Kaikki muu on extraa. Ei kannata olla huolissaan.
Ei vanhempien kuulu antaa rahaa lahjaksi. Järjestä juhlat, osta vaikka puku lahjaksi, tai jokin käytettävä muistoesine, kuten kaulakoru tai laadukas rannekello.
Lapseni, duunareiden lapsi sai rippilahjoja noin 1000 markkaa, kaverinsa teollisuussuvun jälkeläinen sai 10 000 mk , tavaraa ja osakkeita. Harrastus hei yhdisti. Siis markka-aika, ei ollut virhe.
Kärsin samasta koko lasten lapsuuden. Ymmärrän sinua. Mikään puhe isovanhemmille ei auttanut. Asiaa eivät ymmärtäneet, kun tietenkin edellinen sukupolvi oli sitä varallisuusluokkaa, että villasukat oli jo iso lahja. Välit minun osalta ollut vuosikymmeniä poikki, lahjananto boomereilta vain jatkuu. Eivät ymmärrä, kuinka pahasti loukkaavat.
Miten tämä vaikuttaa tukiin? Vähennetäänkö vanhempien tukia saman verran?
En minä ainakaan olisi edes teininä ajatellut, että äidin antama parisataa olisi jotenkin huono jos mummo olisi antanut tonnin. Turhaan mietit koko asiaa.