Lue keskustelun säännöt.
Apua! Pahassa murrosiässä olevalle pojallemme puhkesi diabetes. On täysin poissa tolaltaan.
23.06.2021 |
Otti ymmärrettävästi asian tosi raskaasti. Pääsi pari päivää sitten sairaalasta kotiin mutta on sen jälkeen vaan ollut omassa huoneessaan. Ei puhu meille mitään. Mäkin käyn tarkistamassa pojan luona sokereita mutta ei oikein edes katso päin. On itkenyt sitä kuinka epäreilua on kun hän sairastui ja koko elämä pilalla. Ei ota kuuleviin korviinsakaan mitään lohduttavia sanoja. Sanoo että haluaa vain olla yksin.
Pojalla oli ihan kamalat oireet ennen diagnoosia, joten kiitollinen olen kun ne on nyt saatu kuriin. Mutta tämä henkinen puoli... Tiesin heti kun diagnoosi saatiin että alkuun voi olla vaikeaa tottua ajatukseen, mutta että näin paha. On 15v ja muutenkin hirveä murrosikä päällä. Siihen lisäks vielä tämä. Ei oo raukalla nyt helppoa.
Kommentit (116)
Niin ja olet varma että tuon mökötyksen aiheutti just sairaus? Hei haloo se on teini ja ne mököttää millon mistäkin. Ens viikolla sillä on jo uus murhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olis vertaistuki tärkeää. Joku tukihenkilö ehkä myös? Ota yhteyttä diabetesta sairastavien järjestöön, löytyy varmasti netistä näistä tietoa. Siellä on kokemusta ja varmasti löytyy teille vanhemmille myös vertaistukea. Nuorelle joku sopeutumiskurssi voisi olla hyvä jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Itse hankittu sairaus joten sietääkin vähän miettiä. Tuon ikäisenä toki vanhemmat ovat osayyllisiä kun ovat mahdollistaneet huonot elintavat.
Diabeteksen laukaisijana toimii mm. määrätty enterovirus, jos on sopivat geenit. Kerrotko miten vanhemmat ovat tähän syyllisiä?
Kamala paikka ja ikävä sairaus nuorelle (myös muillekin ) . Jaksamista !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa ikäviä kommentteja. Diabetes ei ole itse aiheitettua kuin aikuisilla.
Tsemppiä ap! Voit oileastaan olla vaan valmiina tukemaan lasta, kun hän haluaa keskustella asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Itse hankittu sairaus joten sietääkin vähän miettiä. Tuon ikäisenä toki vanhemmat ovat osayyllisiä kun ovat mahdollistaneet huonot elintavat.
Mä ajattelin ainakin, että kyseessä olisi ykköstyypin diabetes? Kun tuon ikäinen. Ja siihen ei elintavat vaikuta.
Siksi toisekseen, mitä kertoo sinusta, kun heti haluat ns. lyödä lyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hankittu sairaus joten sietääkin vähän miettiä. Tuon ikäisenä toki vanhemmat ovat osayyllisiä kun ovat mahdollistaneet huonot elintavat.
Diabeteksen laukaisijana toimii mm. määrätty enterovirus, jos on sopivat geenit. Kerrotko miten vanhemmat ovat tähän syyllisiä?
Huonot geenit.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja olet varma että tuon mökötyksen aiheutti just sairaus? Hei haloo se on teini ja ne mököttää millon mistäkin. Ens viikolla sillä on jo uus murhe.
Kyllä olen. Tunnen kyllä poikani. Ei ole koskaan ennen ollut yhtä vetäytynyt. Vaikka onkin murrosikä jyllännyt, on meillä ennen ollut ihan hyvätkin puhevälit. Mulle itse alunperin kertoikin että tietää että kaikki ei oo kunnossa. Mutta nyt ei suostu puhumaan mitään tai oikein edes katsomaan muhun. On ihan omissa ajatuksissaan. Pahalta tuntuu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse hankittu sairaus joten sietääkin vähän miettiä. Tuon ikäisenä toki vanhemmat ovat osayyllisiä kun ovat mahdollistaneet huonot elintavat.
2tyypin diabetes onkin itse aiheutettu, mutta jos on 1tyyppi, niin se ei johdu elintavoista.
Ap ei maininnut kummasta on kyse.
Ymmärrän, mutta samalla totean, että elämä on. Get over it, kid. Maailmassa on paljon pahempiakin kohtaloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jestas mitä kommentteja. 1-tyypin diabetes ei ole ns. elintasosairaus, eikä elintavoilla voi vaikuttaa sen puhkeamiseen. Toisekseen, se on sairaus, joka kestää koko iän, on hengenvaarallinen ilman asianmukaista hoitoa ja asianmukainen hoito vaatii n. 40 hoitopäätöstä päivässä. Yksi vaativimmista perussairauksista, mikä voi ihmisellä olla. Onneksi nykytekniikka helpottaa hoitoa.
Aloittajalle: etsi facesta diabetes vertaistuki- ryhmä ja teini-ikäisten diabetikkojen vanhempien vertaistukiryhmä. Niistä saat hyviä vinkkejä. Kokeile saada nuori psykologille poliklinikan kautta ja ajan myötä voitte osallistua myös sopeutumisvalmennusleirille. Netistä löytyy lisäksi paljon mm. maailmanluokan urheilijoita, joilla on tyypin 1-diabetes, jos nuorta kiinnostaa urheilu niin sitä kautta saa näkyväksi sen ettei dm1 estä sitäkään. Mutta ihan tavallisiakin nuoria on paljon, jotka elävät normaalia elämää d1:n kanssa. Toisaalta ne ikävätkin tunteet on pakko käydä läpi, jotta voi sitten suunnata tulevaan. Huolehdi vanhempana omasta jaksamisestasikin.
Terkuin, toinen d1:n vanhempi
On raskas sairaus. Itselläni ollut jo 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt olis vertaistuki tärkeää. Joku tukihenkilö ehkä myös? Ota yhteyttä diabetesta sairastavien järjestöön, löytyy varmasti netistä näistä tietoa. Siellä on kokemusta ja varmasti löytyy teille vanhemmille myös vertaistukea. Nuorelle joku sopeutumiskurssi voisi olla hyvä jossain vaiheessa.
Joo tätä oon itsekin miettinyt. Uskon että jos poika tutustuisi joihinkin muihinkin nuoriin joilla on sama sairaus mutta jotka elää muuten ihan normaalia elämää, niin poikakin oppisi huomaamaan että ei maailma tähän kaadu. Nyt en oo vaan vielä mitään tuputtanut, oon antanut koota itseään ja ajatuksiaan ihan omissa oloissaan nyt. Pahaltahan se vaan tuntuu vierestä katsoa. Ei se näin voi jatkua, mutta ehkä aika auttaa. Eihän tässä oo menny kuin vasta pari päivää. Mutta jos jatkuu niin sitten pitää miettiä mitä tehdään. Vertaistuki varmasti joka tapauksessa kuitenkin hyvä juttu. Ap
En halua vähätellä sairauden hankaluutta, ja tottakai alussa on paljon totuteltavaa ja opittavaa, mutta itse tunnen useammankin ykköstyyppiä sairastavan nuoren aikuisen, joiden elämä on aivan normaalia. Yksi nuori mies on kahlannut kaikki tavalliset festarireissut ja poikien saunaillat läpi. On aina pärjännyt sairautensa kanssa, ja lisäturvaa on tuonut se, että kaikki kaverit ovat aina tienneet sairaudesta ja siitä, miten sen kanssa toimitaan. Kunhan pahin teiniangsti menee ohi, hän tajuaa, ettei kyseessä ole mikään maailmanloppu, jonka takia hän jäisi jostain oleellisesta paitsi.
Diabetesliitolla oli ainakin ennen sopeutumisvalmennuskursseja.
Onko kyllä pahin mahdollinen ikä sairastua, läheiseni sai tuon ikäisenä, eikä oikein koskaan ole sopeutunut, nyt 49v ja lisäsairaudet riesana.
Pojalle terveisiä, saa v... taa, mutta jaksan uskoa, että parannuskeino löytyy hänen aikanaan, insuliinin mittauslätkiä näkyy ihmisten hellekäsivarsissa aika paljon, voimia nyt hoitaa sairautta hyvin, vaikka aika pazka sairaus on.
No puhu myöhemmin kun on hieman shokki ohi. Että Joko homma haltuun ja elämä jatkuu. Diabetesleiri voi tehdä hyvää
Vierailija kirjoitti:
Itse hankittu sairaus joten sietääkin vähän miettiä. Tuon ikäisenä toki vanhemmat ovat osayyllisiä kun ovat mahdollistaneet huonot elintavat.
Ota lääkkees, hullu! Mistä päättelit, että kyse on kakkostyypin diabeteksesta?
Aloittajan perheeseen tsempit! Oma poika sairastui taaperona DM1:een, joten ei muista aikaa ilman sitä. Mutta välillä kiroaa koko sairauden. Sen kanssa voi elää ihan "helposti", vaikka onhan se tietty kaikissa toimissa muistettava. Mutta kyllä sen kanssa pärjää.
Tsemppiä ap sulle ja pojallesi. Tänne ei kannata kirjoitella, kun saa vaan paskaa niskaan. Yritä löytää vertaistukea, se varmaan auttaa.
Missäänpä ei ole luvattu että kenenkään elämän kuuluisi olla ns. reilua.