Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
10-vuotias takertuu
20.06.2021 |
Meillä on 10-vuotias tyttö joka on aina ollut mahdoton takertuja, ihan vauvasta saakka. Muuten on ihan tavallinen, erittäin suosittu ja sosiaalinen koulussa ja kavereiden kanssa, tykätty kaveri. Mutta kotona vahtii koko ajan missä olen, jos käyn jossain, kyselee milloin tulen. Tulee yöllä viereen ja sohvallakin viereen niin että melkein päälle istuu puoliksi. On siis ihan kiinni iholla. Minua ahdistaa välillä tämä tosi paljon, kun ei saa hetken rauhaa.
Pienenä hoitoon jääminen oli aina yhtä vaikeaa, vain mummon luokse jäi mielellään. Kavereilla on ollut yökylässä, mutta nyt välillä sieltäkin laittanut viestiä, että pelottaa nukkua yksin tms.
Ollaan juteltu, ei osaa sanoa mikä pelottaa, siskon vieressä nukkuu myös välillä, se kelpaa myös.
Toisaalta lapsi on reipas esiintyjä ja esim.kilpailuihin menee rohkeasti, ei tavallaan jännitä kuitenkaan muita ihmisiä, vaan yksin olemista. Ei halua olla edes päivällä yksin, kavereiden kanssa kyllä. Joka ilta yhtä vaikeaa mennä nukkumaan, nukkuisi vaikka lattialla, kun vaan saisi olla lähellä. Usein olen melko lempeä, koska itsekin pelkäsin yöllä lapsena pimeää ja menin vanhempien viereen. Mutta välillä menee hermot, sanon että haluan olla hetken ihan yksin. Koko ajan olen odottanut, että kohta helpottaa, mutta pitkään on kestänyt. Harmittaa tämä tilanne, kokemuksia?
Kommentit (11)
Tee itse HETI lastensuojeluilmoitus ennen kun naapuri ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäremme sai diagnoosiksi pitkittynyt eroahdistushäiriö. Syksyllä aloittaa jossakin terapiaryhmässä. Ihan tismalleen samanlaista kuin teillä. Nyt yhteys perheneuvolaan, niin saatte apua.
Onko tämä pahentunut nyt? Mun tyttö ei pienempänä ollut ehkä noin paha takertuja, mutta aina välillä tuli jotain pelkoja tai muuta. 10-vuotiaana hänelle tuli enemmän pelkoja. Ei uskaltanut olla hetkeäkään yksin kotona ja illalla minun piti aina odottaa huoneessa, kunnes hän nukahtaa, ja sittenkin hän tuli viereen kesken yön, vaikka sisko nukkui samassa huoneessa. Vein lopulta patjan lastenhuonen lattialle, että sain itsekin maata siellä illalla ja tarvittaessa yölläkin. Yöhulinat rauhoittuivat muutamassa kuukaudessa, mutta yksin oleminen oli ongelmallisempaa pari vuotta. Nykyään 13-vuotiaana hän jopa nauttii siitä, että saa kerrankin olla rauhassa ja yksin kotona.
Jostain syystä tytön perusturvallisuuden tunne on järkkynyt. Pelkää tulevansa hylätyksi. Lapset ovat varmasti tässäkin suhteessa erilaisia. Toiset ovat lähtökohtaisesti itsenäisempiä, varmempia ja luottavaisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä pahentunut nyt? Mun tyttö ei pienempänä ollut ehkä noin paha takertuja, mutta aina välillä tuli jotain pelkoja tai muuta. 10-vuotiaana hänelle tuli enemmän pelkoja. Ei uskaltanut olla hetkeäkään yksin kotona ja illalla minun piti aina odottaa huoneessa, kunnes hän nukahtaa, ja sittenkin hän tuli viereen kesken yön, vaikka sisko nukkui samassa huoneessa. Vein lopulta patjan lastenhuonen lattialle, että sain itsekin maata siellä illalla ja tarvittaessa yölläkin. Yöhulinat rauhoittuivat muutamassa kuukaudessa, mutta yksin oleminen oli ongelmallisempaa pari vuotta. Nykyään 13-vuotiaana hän jopa nauttii siitä, että saa kerrankin olla rauhassa ja yksin kotona.
Joo on pahentunut nyt viime aikoina. Kiva kuulla että teillä helpotti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä pahentunut nyt? Mun tyttö ei pienempänä ollut ehkä noin paha takertuja, mutta aina välillä tuli jotain pelkoja tai muuta. 10-vuotiaana hänelle tuli enemmän pelkoja. Ei uskaltanut olla hetkeäkään yksin kotona ja illalla minun piti aina odottaa huoneessa, kunnes hän nukahtaa, ja sittenkin hän tuli viereen kesken yön, vaikka sisko nukkui samassa huoneessa. Vein lopulta patjan lastenhuonen lattialle, että sain itsekin maata siellä illalla ja tarvittaessa yölläkin. Yöhulinat rauhoittuivat muutamassa kuukaudessa, mutta yksin oleminen oli ongelmallisempaa pari vuotta. Nykyään 13-vuotiaana hän jopa nauttii siitä, että saa kerrankin olla rauhassa ja yksin kotona.
Lisään vielä, että kävimme perheneuvolassa juttelemassa, ja harjoittelimme yksin olemista vähän kerrallaa, esim menin viideksi minuutiksi ulos ja seuraavalla kerralla vähän pidemmäksi aikaa. Se oli tytölle tärkeää, että hän tiesi milloin tulen takaisin. Nyt onnistuu puoli päivää helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä pahentunut nyt? Mun tyttö ei pienempänä ollut ehkä noin paha takertuja, mutta aina välillä tuli jotain pelkoja tai muuta. 10-vuotiaana hänelle tuli enemmän pelkoja. Ei uskaltanut olla hetkeäkään yksin kotona ja illalla minun piti aina odottaa huoneessa, kunnes hän nukahtaa, ja sittenkin hän tuli viereen kesken yön, vaikka sisko nukkui samassa huoneessa. Vein lopulta patjan lastenhuonen lattialle, että sain itsekin maata siellä illalla ja tarvittaessa yölläkin. Yöhulinat rauhoittuivat muutamassa kuukaudessa, mutta yksin oleminen oli ongelmallisempaa pari vuotta. Nykyään 13-vuotiaana hän jopa nauttii siitä, että saa kerrankin olla rauhassa ja yksin kotona.
Lisään vielä, että kävimme perheneuvolassa juttelemassa, ja harjoittelimme yksin olemista vähän kerrallaa, esim menin viideksi minuutiksi ulos ja seuraavalla kerralla vähän pidemmäksi aikaa. Se oli tytölle tärkeää, että hän tiesi milloin tulen takaisin. Nyt onnistuu puoli päivää helposti.
Kiitos vastauksesta. Täytyy tätä mahdollisuutta selvitellä.
Ap
Meillä nuorin lapsista, tyttö, ei ollut takertuva, mutta yksin ei halunnut nukkua ollenkaan alle 10v:na. Alkuun nukkui vuosia meidän vanhempien kanssa ja sitten sisarusten kanssa. Kun sisarukset vähitellen halusivat kasvaessaan nukkua yksin, niin tyttö suostui nukkumaan meidän koiran kanssa. Sen avulla silloin meidän 10v oppi vihdoin nukkumaan yksin.
Sinänsä jännä kun muuten tuo tyttö on ollut ”reipas” (itse inhoan tuota sanaa) ja muutenkin kiva lapsi. Fyysisesti kyllä tykkäsi olla ja osallistua, kävi mieluiten suihkussakin siskonsa kanssa. En edes ajatellut että ei ole tavallista, kunnes harrastuksen myötä leirillä hänen joukkueensa paljon vanhempi tyttö oli vähän katsellut ihmeissään, kun tämä tuli yhdessä hänen kanssaan siihen ainoaan suihkuun. Mutta huumorilla tuokin meni.
Nykyään tyttö on jo 17v ja viihtyy paremmin kuin hyvin yksin. Kaipaa omaa rauhaa. On tasapainoinen ja hyvinkin itsenäinen. Suhtautuu tyynesti uusiin asioihin. Harrastaa edelleen laleja, joissa ollaan fyysisesti kontaktissa sekä toisiin ihmisiin, että hevosiin. Kotona on koirat hyvin läheisiä. Eli ei taida olla vain perinteistä tarvetta niin pitkään fyysiseen omaan alueeseen. Mutta ei ole hänen isoveljelläänkään koskaan ollut ja tuli selkeästi paljon enemmän iholle kuin mitä tämä pikkusiskonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä nuorin lapsista, tyttö, ei ollut takertuva, mutta yksin ei halunnut nukkua ollenkaan alle 10v:na. Alkuun nukkui vuosia meidän vanhempien kanssa ja sitten sisarusten kanssa. Kun sisarukset vähitellen halusivat kasvaessaan nukkua yksin, niin tyttö suostui nukkumaan meidän koiran kanssa. Sen avulla silloin meidän 10v oppi vihdoin nukkumaan yksin.
Sinänsä jännä kun muuten tuo tyttö on ollut ”reipas” (itse inhoan tuota sanaa) ja muutenkin kiva lapsi. Fyysisesti kyllä tykkäsi olla ja osallistua, kävi mieluiten suihkussakin siskonsa kanssa. En edes ajatellut että ei ole tavallista, kunnes harrastuksen myötä leirillä hänen joukkueensa paljon vanhempi tyttö oli vähän katsellut ihmeissään, kun tämä tuli yhdessä hänen kanssaan siihen ainoaan suihkuun. Mutta huumorilla tuokin meni.
Nykyään tyttö on jo 17v ja viihtyy paremmin kuin hyvin yksin. Kaipaa omaa rauhaa. On tasapainoinen ja hyvinkin itsenäinen. Suhtautuu tyynesti uusiin asioihin. Harrastaa edelleen laleja, joissa ollaan fyysisesti kontaktissa sekä toisiin ihmisiin, että hevosiin. Kotona on koirat hyvin läheisiä. Eli ei taida olla vain perinteistä tarvetta niin pitkään fyysiseen omaan alueeseen. Mutta ei ole hänen isoveljelläänkään koskaan ollut ja tuli selkeästi paljon enemmän iholle kuin mitä tämä pikkusiskonsa.
Meillä myös tyttö tulee suihkuun minun tai siskon kanssa yhtä aikaa. Ei halua mennä siihenkään yksin. Mutta tosiaan harrastuksissa ja koulussa ei merkkiäkään mistään erikoisesta käytöksestä, päin vastoin saa aina positiivista palautetta nimenomaan erinomaisista sosiaalisista taidoistaan. Ei varmasti kukaan uskoisi että kotona on tuollainen takiainen.
Ap
Alue: Aihe vapaa
???