Mitä ajattelit, kun näit ensimmäisen kerran vauvasi?

Joo, kiireellinen sektio ja kova lääkitys sektion aikana.

Siis se ihan eka reaktio... Olin jotenkin ihan pihalla koko tilanteesta siinä vaiheessa, ja ihan ihmeissäni, kun yhtäkkiä sitä ilmestynyttä veristä otusta ojennettiin mun syliin. Ihan kuin olisin ollut yllättynyt, että joku vauva oli loppujen lopuksi sieltä putkahtanut... Mutta kyllä jo hetken päästä olin ihan tyytyväinen, että olivat ojentaneet :)

Esikoinen: "No onpa iso jytky."

Kuopus: "Voi itku, mikä pieni rimpula."



Ihania ovat molemmat. :)

ja joo, rakkaus oli heti läsnä, välittömästi.

Kun hoitajat nopeasti "heittivät" verisen ja liukkaan möllukän vatsalleni. Seuraavaksi ajattelin, että onpa jännän painava.

Esikoinen: "No onpa iso jytky."

Kuopus: "Voi itku, mikä pieni rimpula."

Ihania ovat molemmat. :)

Saako kysyä, että minkä painoisia sun vauvat oli? Mun ajatukset olis voineet olla tuon suuntaisia, sillä kuopus oli 1,1 kg pienempi kuin esikoinen.

Ajatukset olivat kuitenkin. Oho, punainen tukka. Ja toisella kerralla - oho, hiukset voi olla tummat ja punaiset.

1. "miks se on noin sininen?"

2. "voi ku sä oot nätti tyttö"

3. "sä oot muuten aika ruma pentu"

4. " herttinen ku oot pieni"

Ihan kuin olisin ollut yllättynyt, että joku vauva oli loppujen lopuksi sieltä putkahtanut...

Ajattelin "tuommoinenko sieltä tuli?", ""aika lötkö" ja sitten "onko toi nyt mun?" Tuntui vähän epätodelliselta koko vauva ekat sekunnit.

Lääkärit rauhoittelivat, ettei haittaa, vaikka ei itke, kun piti ensi imeä hengitystiet tyhjäksi. En mä mitään rauhoittelua kaivannut. En edes muistanut, että vauvan olisi pitänyt parkua, kun olin niin hämmentynyt koko vauvasta.

Sen jälkeen se tuntuikin vain ihanalta.

1. apua, onko se kuolllut (pää syntyi ja sitten piti odottaa seuraavaa ponnistusta)

2. onko se edes normaali (tosi lyhyt vauva, pötkylä)

3. en ajatellut mitään, koska ehdin nähdä vauvan vain vilaukselta. Kiidatettiin teholle.

1. "on se aika pieni"

2. "no kumpi se nyt on, sanokaa" Näyttivät vauvaa ja käskivät katsoa sukupuolen mutta en mä nähnyt kun ei ollut laseja päässä. Aika turhauttava hetki...

Eikä mitenkään hyvässä mielessä - pitkät mustat hiukset (ihan veriset), imukupin jäljiltä ufon mallinen pää ja nenä poskella...



Sittemmin muuttunut kyllä kauniiksi lapseksi.

1. Ai tämmönen, koska mä saan ruokaa. Outoa en tunne mitään, tästähän voisi lähteä vaikkapa kaljalle.

2.Että on nälkä. koskahan se ruoka tulee.

3.Onpa sininen, ja sitten vauva kiidätettiin tehohoitoon.

Karvaa oli siis pitkälle otsassa ja selässä.

Itkin ja ajattelin että tervetuloa kulta, on sua jo odotettukin. Epätodellinen fiilis, tuijotettiin miehen kanssa vauvaa kumpikin ja itkettiin ja pussailtiin. Katsoin vollottavaa miestäni ja liikutuin siitäkin, että se oli nyt faija.

vauvoillani oli painoeroa 900 g ja pituuseroa 4 cm esikoisen hyväksi. Ajatukseni esikoisen isosta koosta oli sinänsä hassu, koska en ollut koskaan ennen nähnyt pientä vauvaa, saati vastasyntynyttä. Jotenkin vain oletin, että vastasyntynyt olisi pienempi (esikoiseni oli siis melko tasan nelikiloinen ja 53-senttinen).



Kuopus taas oli tosi siro ja laiha siihen esikoiseen verrattuna, vaikka ihan siis täysaikaisen normaalimitoissa syntyikin.



Terv. Se, joka ajatteli jytkyä ja rimpulaa (en muista numeroani)

Onpas tummat hiukset. Tyttö tuli. Toisen kanssa onpas sillä isot pallit. Näyttivät heti, että poika tuli ja kun vastasyntyneellä ne on aika turvoksissa se pisti silmään.

KIITOS. Siis oikeasti, kun mä sain lapsen syliin,oli ensimmäinen ajatus ihan puhdasta kiitollisuutta. En tiedä, mitä tai ketä kiitin, koska en usko Jumalaan enkä ole hengellinen ihminen muutenkaan. Mut sinä hetkenä mikä tahansa herästysliike ois saanut musta jäsenen. Oli se niin ihmeellinen hetki.

toinen todella oli syntyessään kuin anoppinsa ja toinen kuin äitini. Onneksi ei enää :D.

1. "no tervepä terve, pitkästä aikaa" ihan kuin vanhan (rakkaan) tutun olisi tavannut.



2. "Onk tää tosiaan mun?!?" Ei mitään tuttuuden tunnetta/näköä saati suurta rakkautta...Se tuli myöhemmin, onneksi.



3. "onpa se suttunen ja veltto." Käynnistettiin pari vkoa ennen LA:ta ja kinainen ja tosiaan melko löysä tapaus aiempiin verrattuna. Rakkaus oli läsnä kuitenkin heti alkuhetkistä.

1: ihan appiukon näköinen! (on yhä, mutta ei haittaa, kun muuten on niin ihana :D)



2: onpa kurttuinen (ja ruma) (ulkonäkö kyllä kohentui kummasti kasvun myötä, mutta tulipa todettua ettei kaikki vauvat ole omankaan äidin mielestä sieviä)