Lue keskustelun säännöt.
Oletteko kotiäidit koskaan kateellisia miehillenne kun pääsevät töihin lepäämään?
21.08.2009 |
Minulla on kolme lasta ja täytyy myöntää että kyllä olen. Varsinkin kun mieheni työ on kevyttä, ja sosiaaliset suhteetkin saa hoidettua siinä ohessa kätevästi.
Tykkään olla kyllä kotona lasten kanssa mutta joskus olisi niin ihanaa tuumata kuin mieheni: "mä oon töissä, seuraavaksi vapaalla viikon päästä. Lähen nyt nukkuu kun pitää ensi yöksi mennä taas töihin!" Ja halit ja pusut lapsille ja menoksi.
Eniten kaipaan ehkäpä niitä sosiaalisia suhteita, lähinnä keskustelen lasteni kanssa tai välillä puhelimessa miehen kanssa. Aika ankeaa. Vaikka menisin paikkaan jossa on muita ihmisiä, aika harvoin kukaan kanssani juttelee, missä lie vika. Olen kyllä aika ujo vieraampien seurassa, mutten mikään tuppisuu kuitenkaan.
Kommentit (19)
taas työt. Oli ekana viikkona tosi outo syödä lounas lämpimänä, istua rauhassa vessassa ja muutenkin toimistolla oli oudon hiljaista, kukaan ei kirkunut tai huutanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kun oikeasti saa joskus nukkua töissä.
nyt mies kotona ja minä töissä, ihanaa!!!
vaikka mieheni ei tod. tee noin, et lähtis nukkuun töiden takia jättäen mulle kaikki iltapuuhat. Mutta joskus aamuisin tuntuu, et jos vaa vois painaa oven kiinni ja jättää kaikki toisen huoleksi. Työssäolo on lomaa, tämän sanoi myös mieheni kun oli välillä koti-isänä. ja mä olin töis.
Ennen töihin paluuta näin haaveunia kuinka saisin mennä lentokoneeseen pitkälle lennolle jotta saisin vaan istua ja lukea lehtiä ihan yksin :)
Ärsytti kun mies valitti kuinka ei saa nukuttua hotelleissa ja kuinka tylsää on koko ajan matkustaa....niin-joo. Mä olisin ollut valmis ihan mihin vaan jos olisin saanut olla yksikseni yön hotellissa.
Töissäkäyminen on mun juttu enkä sovellu pitkäksi aikaa kotiin, max 2v/lapsi ja sitten on kaikkien kannalta parempi että mamma käy töissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkaan kesäisin. Ei itseäni oikein kiinnostaisi päivät pitkät istua kuumassa traktorin kopissa :) Noh, ei sillä, teen minäkin tässä muuten samallalailla hommia mitä lasten hoidolta ehdin. Miestä meinaa harmittaa kun ei ehdi lasten kanssa kunnolla leikkimään kesällä. Jos ei ole pellolla, on sitten korjaamassa koneita.
varsinkin kun olemme samalla alalla ja rakastan työtäni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka mieskin tietää mitä tämä kotona olo on, ja yrittää mulle vapaata suoda, niin sosiaalisiksi suhteiksi ei sekään juuri voi muuttua, ja niitä mä kaipaan...
Meillä mies on nyt lomautettuna ja saa vähän maistaa mitä on olla kotona pidempään.
Mutta itsekin olen ollut töissä lapsien saamisen jälkeen ja olen uudestaan kotona äippälomalla ja on tämä vaan NIIIIIIIN ihanaa aikaa!!
Missään nimessä en kaipaa töihin, en pidä sitä lainkaan lepäämisenä. Olen etuoikeutettu että saan olla halutessani 3 vuotta kotona, eikä PIDÄ mennä suorittamaan töihin vaan saa katsoa lapsien kasvua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella kade. Mies tulee vasta puol kuudelta kotiin, jonka jälkeen se istuu vessassa tai koneella tmv. puoli tuntia, jonka jälkeen lapset saavat mahdollisesti huomiota. Kotitöihin se ei koske pitkällä tikullakaan, kun sehän on mun hommaa kotiäitinä (ei laita edes astioita koneeseen vaan jättää ne tiskipöydälle lojumaan).
Ei jaksa jauhaa mun kanssa iltaisin kun on töissä saanut sosiaalisuutensa hoidettua.
Mä rakastan lapsiani ja haluaisin olla niiden kanssa vaikka maailman tappiin kotona, jos mies osallistuis vähän enemmän. Se vaan vetoaa töihin (jossa istuu perse penkissä päätön ääressä) ettei jaksa.
Noh, enää kolme kuukautta ja mä pääsen töihin lepäämään.
Meillä lapsi karjui yöt ja päivät läpeensä 6kk-14kk iässä. Olin kade kun mies sai välillä taukoa siitä. Nyt karjuminen on onneksi ohi, enimmäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun järkyttyi kuinka huonossa kunnossa olen jatkuvan univelan takia (meillä 1kk vauva, joka ei nuku koskaan yli 2h putkeen ja vuorokaudessakin nukkuu yht. 8-9 tuntia jos kaikki vartin pätkät lasketaan mukaan. Lisäksi meillä on kaksi vanhempaa lasta. Oksensin aamuisin, paskoin verta, vatsakipuja pitkin päivää, pyörtyilin... Yritti passittaa lääkäriin hakemaan lääkkeitä, mutta kerroin kunnon yöunien auttavan paremmin...
Yläasteen opettajana mieheni ei kyllä paljoa pääse töissä lepäämään. Koko ajan pitää olla skarppina teinien kanssa, jos haluaa saada ne oppimaankin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin tää arkiaskareiden toistaminen.
Koska mun mielestä mä pääsen helpommalla. Mies on yrittäjä ja tekee aika pitkän päivän töitä. Onneksi menee töissä hyvin, se nyt vielä puuttuis että olisi sressiä siitä että töitä ei riittäisi tai pitäsi työntekijöitä vähentää tms.
Joskus olen kateellinen siitä että se tapaa enemmän ihmisiä, kun musta tuntuu että en vaan ehdi pahemmin näitä sosiaalisia kontakteja ylläpitää niin kuin haluaisin, mutta siihen se sitten jääkin.
Miten ihmeessä tavallinen työssäkäyvä ihminen ei jaksa kumppanin kanssa jutella?
Ja kuka nyt ehdointahdoin haluaa viettää lapsien kanssa muutama hassun tunnin päivässä?
Minusta tollanen on lähinnä säälittävää.
Kyllähän perheen kanssa tarttee tehdä kivaa arjessa vaikka töissä kävisi!
Entä kun palaatte töihin niin onko teillä ihmiset super tylsää, lapset vaan jätetään huomioimatta?
Ja kuka itseään arvostava tekee KAIKEN kotityön -siis siivoaa miehen perässä kun toinen tulee ovesta sisään? Kotona nainen tekee yksin sen ajan kun on yksin, mutta kun toinen tulee sisään niin tehdään tietty yhdessä.
11
meillä on ollut helpot lapset, mutta joskus kyllä olin kateellinen siitä että pääsi päivällä käymään vessassa ettei kukaan huuda oven takana, missä sää ooot tai ½h työmatkasta jolloin sai ajatella ihan omia ajatuksia.
Mutta nyt oon ruvennu miettimään, mitä voisin asialle tehdä. Mun on hankittava oma elämä, siinä miehen rinnalla, mutta en voi katkeroitua kotiin ja jäädä odottamaan että joku tarjois mulle vapaa-aikaa. Aion alottaa ens viikolla jumpan ja pikku hiljaa enemmän tehdä töitäkin, kunhan lasten hoitopaikkatilanne ratkeaa.