Syksyllä 15 täyttävä serkkutyttö puhui tänään ammattisuunnitelmistaan jo aika tarkasti.

Hyvä että on tavoite.

Minä luulen, että aika monilla on joku ammatillinen haave tuossa iässä. Tuleva koulumenestys sitten näyttää, miten se toteutuu. Itse olin 15-vuotiaana hyvä matikassa ja fysiikassa ja haaveilin arkkitehdin tai rakennustekniikan diplomi-insinöörin opinnoista. 

Lukiossa lukuinto hiipui, mutta tuli minusta lopulta rakennusmestari, joten ei haaveet kovin paljon viidessä vuodessa muuttuneet.

Kyllä jotkut tietää jo kauhean aikaisin. Usein lääkäriksi haluavat ovat aika varmoja siitä jo varhain.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että on tavoite.

Tottta kai ja oli mullakin jo vähän visoita tuossa iässä, jotka hahmottu enemmän lukiossa.:-) Tuntuu nykyään yliopistomaailmassa, että yliopistossa mua on alkanu kiinnostamaan vähän muutkin aineet, joista en ollu niin kiinnostunu lukioaikoina.:-)

Ap

Minustakin piti tulla NHL-jääkiekkoilija.

Minä tiesin jo ala-asteella että haluan isona olla roisto. Sittemmin tuo unelmani toteutuikin ja olen istunut jo kaksi kautta kunnanvaltuustossa. Nyt olisi tarkoitus päästä kolmannelle kaudelle ja ensi vaaleissa pyrkiä eduskuntaan.

Äiti on kehunut aina että 3v jo tiesi mitä tekee aikuisena. Toista se on ollut muilla sukulaisilla.

Eihän sitä tiedä päätyykö hän edes ammattiin josta tällä hetkellä haaveilee. Tuossa iässä ne suunnitelmat voi muuttua kovin äkkiä. Vaikka jotkut toki tietää jo nuorempanakin mitä haluavat.

Loistava juttu hänelle! Ysiluokan jälkeen täytyykin tietää lukiosta oikeat kurssit opiskelupaikkaa varten tai mennä amikseen. Tokana lukiovuonna on inhottava funtsia, että olisi sittenkin pitänyt lukea pitkää matikkaa tai mennä taidelukioon.

t. epävarmuudesta kärsinyt

Minulle oli aivan selvää tuossa iässä että opiskelen psykologiksi. Sitten hoksasin että perheeni onkin niin köyhä, ettei ollut varaa lukiokirjoihin, matkakuluihin maalta jne.. Tässä sitä työttömänä ollaan. Onneksi meillä on ilmainen koulutus ollut jo tuolloin 90-luvulla. Ei vaan tavoittanut minua.. vai mitenkä se onkaan?

Minä en 15v iässä todellakaan tiennyt mitä olisin halunnut isona tehdä. En tiennyt sitä lukiossa ollessani. En tiennyt hakiessani korkeakouluun (valitsin siis varmuuden vuoksi koulutuksen, jolla pystyi sijoittumaan laveasti ja palkkaus oli oletettavasti hyvä). En tiennyt hakiessani työpaikkoja (jotka kaikki sain). Olen nyt ollut yli 25v samassa työssä, johon ajauduin vahingossa. Palkka on hyvä, ja olen saanut vapaasti kouluttautua lisää, mutta kukaan ei ole painostanut, en joutunut tohtoriopintoja vääntämään. Olen työnkuvani muokannut sen mukaisesti, mikä kiinnostaa. Nyt olen kohta 1,5v selvitellyt koronaa, koska se on mielenkiintoista.

En edelleenkään tiedä, mitä haluaisin tehdä lopputyöelämäni. Olen kuitenkin siitä hyvässä asemassa, että voin itse todellakin vaikuttaa siihen, mitä teen työssäni. Työpaikkaa en halua vaihtaa, työn sisältöä voin vaihtaa useamminkin.