Mä jouduin lapsena aina kesäisin leireille. En tykännyt yhtään, niin omia lapsia en oo leireille laittanut.

Mulla leiri oli aina kesän kohokohta. Miksi et antaisi lastesi kokeilla leireilyä edes kerran ja muodostaa siitä aivan omaa mielipidettään? Jos he eivät tykkää, niin ei tietenkään tarvitse enää uudestaan pakottaa, mutta tuntuu vähän hassulta siirtää omat negatiiviset lapsuudenkokemukset suoraan lapsille. Leirejäkin on nykyään niin monenlaisia.

Voisivat itse kokeilla jotain leiriä, mikä kiinnostaa..

He voisivat tykätäkin..

Vierailija kirjoitti:

Voisivat itse kokeilla jotain leiriä, mikä kiinnostaa..

 

He voisivat tykätäkin..

                         Jos vanhemmat kertoo omista nagatiivisista kokemuksista lapsilleen kesäleireiltään,

Alkavat etukäteen kammota kokeilemista  !!

                                                                        TÄMÄ ?

Vain yksi leiri oli kiva. Ratsastusleiri. Täysin eri puolilla Suomea ja ventovieraat ihmiset osallistuivat.

Vihasin rippileiriä. Koulukiusaajat olivat samalla leirillä. Mutta vanhempieni mielestä rippileiri pitää käydä, koska muuten isovanhemmille tulee paha mieli kun lapsi ei pääse ripille. Vittumitäpaskaa. Erosin kirkosta 18-vuotiaana ja muutin pois kotikaupungista heti yläasteen jälkeen. Elämäni parhaita päätöksiä. 

Joskus multa kysyttiin haluaisinko kesäleirille, ja sanoin etten halua.

Jälkikäteen vähän harmittanut, että mistä jäin paitsi. Ehkä olisi ollut hyvä jos edes kerran vanhemmat olis saaneet suostuteltua minut lähteä kokeilemaan kesäleiriä.

Kyllä olisi varmasti vtuttanut lahota koko kesä jollain leirillä. Onneksi ei tarvinnut.

12-13-vuotiaana olin vajaan viikon mittaisella kuvataideleirillä kaverin kanssa. Tykkäsin kyllä ja olin itse bongannut leiri-ilmoituksen lehdestä, joten se ei edes ollut vanhempieni idea. Ripari oli sitten oma lukunsa. Se alkoi heti kesäloman alussa ja tuntui, että loma oikeasti alkoi vasta pariviikkoisen leirin jälkeen. Päiväriparia ei edes tarjottu vaihtoehdoksi, olisin varmasti valinnut muuten sen. Mutta toisaalta ripari oli kaveriporukkaamme vahvistava kokemus, jota on muisteltu vielä vuosien päästä :) Lapseni puolestaan meni kaverinsa houkuttelemana Tylypahka-teemaleirille silloin, kun Harry Potter -huuma oli kovimmillaan. Koti-ikävää oli potenut eikä halunnut millekään vastaavalle enää. Lyhyet futisleirit olivat sen sijaan mieluisia.

Jos minulta kysytään, niin kaikki pitää laittaa leirille. Aikuiset ja lapset, vanhat ja nuoret.

Vierailija kirjoitti:

Vain yksi leiri oli kiva. Ratsastusleiri. Täysin eri puolilla Suomea ja ventovieraat ihmiset osallistuivat.

 

Vihasin rippileiriä. Koulukiusaajat olivat samalla leirillä. Mutta vanhempieni mielestä rippileiri pitää käydä, koska muuten isovanhemmille tulee paha mieli kun lapsi ei pääse ripille. Vittumitäpaskaa. Erosin kirkosta 18-vuotiaana ja muutin pois kotikaupungista heti yläasteen jälkeen. Elämäni parhaita päätöksiä. 

Eikä näillä ripareilla edes opetettu mitään lunnaiden suomasta toivosta ihmiskunnalle! Monet halusivat tietää mitä kuolemassa on mutta tuliko vastausta?

Olin monta kertaa pyhäkoululeirillä. Lisäksi 10v kymppileirillä, 12v leirikoulussa ja 15v rippileirillä. Tykkäsin kyllä kaikista. Itse sain päättää menenkö.

Vierailija kirjoitti:

Olin monta kertaa pyhäkoululeirillä. Lisäksi 10v kymppileirillä, 12v leirikoulussa ja 15v rippileirillä. Tykkäsin kyllä kaikista. Itse sain päättää menenkö.

Ai niin. Ja kerran ratsastusleirillä.

Lapsella on harrastuksen puolesta useitakin ohjattuja leirejä, joihin haluaa myös mennä. Aika kalliiksi tulisi, jos kaikkiin osallistuisi. Lähes tuhat euroa meni tänäkin kesänä. Leirit on esim urheiluopistolla tmv, eivät mitään telttailua. Omista leirikokemuksista oppineena kuitenkin kannatan urheilu- tai partioleirejä, joissa on tiiviisti ohjattua toimintaa. Varsinkin kuntien järjestämät edulliset nuorisoleirit yms tapahtumat olivat aikoinaan niitä, joissa nuoriso oppi tupakoimaan ja menetti neisyytensä. Toki niissäkin oli eroja. Seurakunnan tyttöleireiltä jäi hyviä lapsuusmuistoja, mutta sellaisia ei taida enää olla. 

Minä olin pari kertaa kun mutta kun minut oli haettu pois koti-ikävää itkevänä, kerran jopa keskellä yötä niin tajusivat ettei ole minun paikkojani ne.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä ollut kesäisin leireillä enkä edes talvisin päiväkodissa. Minusta kasvoi introvertti ja kömpelö. En sitten tiedä olisiko auttanut jos olisin ollut toisten lasten keskuudessa ihan pienenä mutta luulen kyllä että olisi.

Ei olisi auttanut. Yhtä kidutusta introvertille.

Valtion poika-leirinkin jätin väliin.

Seurakunnan leirit ja kerhot. En tykännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole joskus tykännyt jostakin , vanhempana tekee karhunpalveluksen lapsilleen, jos omien mieltymystensä perusteella kieltää lasten oman kokemuksen.

Sisarellani on negatiivinen asenne koulutukseen ja kulttuuriin (kunnon persuasenne), tehokkaasti on asenne uponnut jälkeläisiin. Jokainen koulupudokas, vaikea työllistää ja muitakin ongelmia.

Leirille lähtö ja siellä pärjääminen on osa itsenäistymistä ja itsetunnon rakentamista. Ei niitä peräkammarin poikia ja incellejä ole kukaan patistanut mukavuusalueen ulkopuolelle vaan päinvastoin.

Puhut pashaa. Minä synnyin hiljaisena lukutoukkana, asperger-dg löytyy myös. Menin ladtenseimeen 3kk:n ikäisenä, siitä tarhaan 3-vuotiaana, kouluun 6-vuotiaana, lukioon 15-vuotiaana, kaikki kesälomat vietin kesäsiirtoloissa yksinäni valtavassa lapsijoukossa 4- 12- vuotiaana. 

 Minusta tuli koulupudokas, ahdistunut erakko. Vasta aikuisena rakensin itsetuntoni uudelleen vapaaehtoisliikunnan, eräilyn, kalastuksen ym. harrastusten avulla, ja sain ystäviä. Minunlaiselleni ne "reippaat kesäleirit ja niiden karaiseva vaikutus" oli taannuttava, traumaattinen kokemus. 

"Päiväkoti ja kesäleirit tekevät lapsesta sosiaalisen" ja "Siellä saa kavereita". Juu ei. Kaikki ei sovi kaikille. 

Meinaan juuri laittaa lapseni ekalle leirille. Mutta siksi koska haluaisin itse koko leirille. On ratsastusta, patikointia, koskenlaskua, käyntiä pikkukaupungissa ja "mummon" tuvassa. Yöpyminen hotellissa ei teltassa.

Ei ole halvin, mutta varmasti tosi kiva viikko.

Kävin päiväleirillä ystäväni kanssa. Ruoka oli, no, syötävää. Päivällä pakollinen uskonnollinen hetki, mukavia lauluja. 

Oli uintia, pelejä ja soutamista. 

Ihan ok näin jälkikäteen.