Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
En seurustelisi koskaan naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, kamala ajatuskin! Olisimme yhdessä ankeita
Minä pidän itsestäni niin voisin hyvinkin. Arvot olisi sama ja maailmankatsomus. ja muutenkin huoleton hyvä elämä. Eli siis ehdottomasti. Mutta kun sellaista en ole tavannut niin ..
Huh, silloin saataisiin suuria aikaiseksi jos olisi samanlainen yhtä hullu taistelupari.
Vuosia seurustelinkin parikymppisenä. Oli hyvät ja huonot puolet siinä. Sängyssä toimi kaikki aina 200% ja pystyimme puhumaan tuntikausia kaikesta mahdollisesta, mutta tykättiin kummatkin juhlia aivan liikaa. Meni hörhellykseksi meidän touhut. Se rakkaus paloi kuin tynnyri napalmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En seurustelisi koskaan naisen kanssa.
Tuon vastakkaista sukupuolta -kohdan voi varmasti muuttaa omaan preferenssiin sopivaksi.
Muuten joo mutta jos olisi kaksi domia niin ei siitä mitään tulisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voisin. Uskon että minulle sopisikin parhaiten kumppani, joka on suht samanlainen kanssani. Täysi vastakohta on koettu ja se suhde jäi lyhyeksi.
En seurustelisi. Seksisuhde tai lyhyt romanssi menis ja ystävänä olisin huippu. Parisuhteessa en katselisi itseäni kyllä pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, hän olisi ihanapihanaluonteinen nainen ja hyvin kauniskin, jos olisi naisversio minusta 😊 hihih 😂
...itse asiassa olen melkein itseni naisversion kanssa kerran seurustellutkin.
Ihastuisin varmasti. Mutta en seurustelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävänä voisi mennä mutta en seurustelisi. Liikaa tunnelukkoja yms että olisi ihan mahdotonta olla terve parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikella rakkaudella, en. En saa masennukselta huolehdittua itsestäni ja olen erakoitunut, koska ei musta olisi iloa kenellekään.
Muutama isohko ongelma tulee mieleen. Oletan, että "sukupuoli" tarkoittaa tässä tapauksessa biologista sukupuolta, jolloin vastakkaisuus ei olisi ongelma. Jos tämä henkilö olisi kuitenkin lähes tulkoon kopio itsestäni, niin myös hänellä olisi sukupuoli-identiteetin ristiriita ja hän ilmentäisi kokemaansa sukupuolta (mies). Tämä taas olisi ongelma koska en tunne romanttista vetoa naaraspuoliseen ihmiseen, joka identifioi itsensä mieheksi (yritän parhaani mukaan tasapainoilla helposti ymmärrettävän ja sensitiivisen kielenkäytön välillä). Toinen ongelma olisi ilmeisesti seksuaalisuuden ilmentäminen, molemmat haluaisivat olla penetroiduttava osapuoli (joskaan en tiedä miksi henkilö joka identifioi itsensä mieheksi haluaisi sellaista, tosin onhan niitä siitäkin tykkääviä miehiä olemassa). Kaikki muu todennäköisesti toimisi ihan kivasti, ongelmaksi saattaisi muodostua sitten ehkä liian kaverillinen suhde, jos molemmat ovat hyvin samanlaisia. Kaipaan myös sellaista jännitettä parisuhteeseen (ja hän ilmeisesti kaipaisi myös).
En todellakaan. Tapeltais varmaan kokoajan ja lähtis mielenterveys molemmilta.
En seurustelisi mistään hinnasta vastakkaisen sukupuolen kanssa.
En usko koska mulla on yks paha vika, joka olisi seurustelukumppanilla raivostuttava.
Olen järkyttävän laiska ja mukavuudenhaluinen. En halua sellaista miestä.
Voisin, olisin täydellinen itse itselleni mutta en ole törmännyt vastaaviin ihmisiin..
Luonteen puolesta, joo.