Lue keskustelun säännöt.
Harkitsen eroa unelmaliitosta...
06.06.2021 |
Puoliso on hyvä ja osallistuva vanhempi, meillä on puhdas ja kaunis koti. Lapset voivat hyvin, perusturvallisuus kunnossa.
Meillä ei ole pienintäkään läheisyyttä ollut neljään vuoteen. Olen yrittänyt puhua asiasta, mitään ei tapahdu. Aiemmin olin aina aloitteen tekijä, kunnes väsyin ja kerroin jääväni odottamaan puolison aloitetta asiassa. Ei ole tullut. Myöskään lapsia ei koskaan halaa oma-aloitteisesti, joudun sanoittamaan tilanteet, kun huomaan, että lapsi kaipaa läheisyyttä. En enää jaksa. Kerroin aiemmin tänä vuonna, että katsotaan syksyllä, onko tässä tapahtunut muutosta, mutta täysin tunnetajuton puolisoni ei taaskaan tänä viikonloppuna huomannut, kuinka lapset olisivat tarvinneet huomiota ja keskustelua mm. päättyneen lukuvuoden läpikäyntiä. Joten lapset lähestyivät minua, juteltiin ja olin heidän saatavilla,kun väsyneenä kaipasivat aikuista. Puoliso teki omiaan, mm. pihatöitä.
Tajusin, että vaikka itse olen luopunut jo toivosta, että läheisyys koskaan palaisi meidän suhteeseen, niin voi olla, että nyt lapsistamme kasvaa nuoria aikuisia, jotka hakevat myös huomion muualta. Ja ehkä hyvinkin väärällä tavalla. Että voinko itse etsiä parisuhteen, jossa läheisyys on luonnollinen osa arkea vai jatkanko tämän epäterveen mallin näyttämistä lapsillemme?
Vertaistukea? Ihan pienestä en halua perhettämme rikkoa. Mutta neljä vuotta alkaa olla jo mullekin liikaa, kun ei olla lähelläkään eläkeikää.
Kommentit (9)
No eipä tuo kovin unelmaliitolta kuulosta jos läheisyys puuttuu.
Mieti mikä sinulle on tärkeää elämässä, minkälaista elämää haluat elää ja minkälaista mallia näyttää lapsillesi.
Ero ei ole mikään onnen tae vaan ennemmin avaa mahdollisuuden tavoitella esim suhdetta jossa olisi läheisyyttä. Uuden suhteen syntyminen ja sen vakiinnuttaminen on kuitenkin aina arvoitus että onnistuuko se.
Itse olen eronnut ja vaikka en eroa itsessään kadu niim olisin kaivannut pientä realitycheckiä ennen eroamista. Rankkaa tämä yksineläminen on ja minulla ei esim ole uutta suhdetta etsinnästä ja toiveista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eipä tuo kovin unelmaliitolta kuulosta jos läheisyys puuttuu.
Mieti mikä sinulle on tärkeää elämässä, minkälaista elämää haluat elää ja minkälaista mallia näyttää lapsillesi.
Ero ei ole mikään onnen tae vaan ennemmin avaa mahdollisuuden tavoitella esim suhdetta jossa olisi läheisyyttä. Uuden suhteen syntyminen ja sen vakiinnuttaminen on kuitenkin aina arvoitus että onnistuuko se.
Itse olen eronnut ja vaikka en eroa itsessään kadu niim olisin kaivannut pientä realitycheckiä ennen eroamista. Rankkaa tämä yksineläminen on ja minulla ei esim ole uutta suhdetta etsinnästä ja toiveista huolimatta.
Kiitos <3. Tekstistä tunnistaa, että tiedät tarkkaan, mistä on kyse. Ja kuten joku kommentoikin, että ei unelmaliitolta kuulosta, niin tosiaan, ei kuulosta kun asiaa tarkastelee tästä liitosta käsin. Mutta ulkopuolisin silmin mahdollinen ero tulee varmaan aika yllätyksenä, jos on tullakseen. "Kun niillähän oli kaikki niin hyvin."
No ei tuo kyllä mikään unelmaliitto ole.
Selviääkö mistään kumpaa sukupuolta puoliso nyt sattuu olemaan ja jos ei niin miksi ei?
Minä yrittäisin jaksaa halailla ja pusutella vaan sitkeästi. Yleensä oma käytös kuitenkin loppupeleissä heijastuu takaisin. Useimmista miehistä pitkissä liitoissa tulee vähän mörököllejä. Hyväksyisin sen. Minusta tuntuu, että sinä olet päättänyt ristiä jalkasi jossain vaiheessa. Mun mies on mun kimpussa onneksi oma-aloitteisesti välillä. Mutta tunnistan kyllä välillä kuvaamasi turhautumisen, kun odottaa toisen huomaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä yrittäisin jaksaa halailla ja pusutella vaan sitkeästi. Yleensä oma käytös kuitenkin loppupeleissä heijastuu takaisin. Useimmista miehistä pitkissä liitoissa tulee vähän mörököllejä. Hyväksyisin sen. Minusta tuntuu, että sinä olet päättänyt ristiä jalkasi jossain vaiheessa. Mun mies on mun kimpussa onneksi oma-aloitteisesti välillä. Mutta tunnistan kyllä välillä kuvaamasi turhautumisen, kun odottaa toisen huomaavan.
Itse taas olen huomannut, että mitä enemmän teen itseäni tykö, sitä vähemmän toinen ponnistuksiani arvostaa ja vähäkin vastavuoroisuus ja kunnioitus häviävät.
Meillä on pari kolme sukupolvea opetettu miehiä tulemaan omillaan ja olemaan keskustelematta tunteistaan ja ajatuksistaan. He ovat omaksuneet opin aivan liian hyvin, ja valitettavan moni on lapsuutensa ajatusmalleja kyvytön ja haluton uudestaan kriittisesti tarkastelemaan.
Jos valo nähdään, niin yleensä vasta sen jälkeen, kun toista osapuolta ei enää kiinnosta yrittää ja vihdoin eron avulla huomataan, että oho, tosissaan se oli mäkättäessään sittenkin.
Ei tuo ole unelmaliitto. Kaunis koti ja ihanat lapset ei ole liiton ominaisuuksia. Läheisyyden puute on.
Kunnioitatko häntä vielä, pidätkö hänestä kaverina? Jos hän haluaisi seksiä, haluaisitko sitä ja häntä vielä?
Jos näihin vastaus on kyllä, kannattaa yrittää löytää läheisyys uudelleen kaikin keinoin. Jos on melko pienet lapset, voitte olla väsyneitä ja teillä ei ole ollut kahdenkeskistä aikaa moneen vuoteen.
Jos isovanhemmat ottaisivat lapset vaikka viikoksi, viikon kahdenkeskinen seksiloma ei ole yhtään liioiteltua siinä kohtaa, kun pohdit jo eroa. Viikon ero vanhemmista haittaa lapsia paljon vähemmän kuin vanhempien ero.
Jos et enää kunnioita etkä halua häntä, ei ehkä edes kannata yrittää, jos takana on muuta huonosti kohtelua, jota olet vältellyt mielessäsi. Hänen alkoholin käyttö, tai epätasainen perheen ja kodin hoito ja vapaa-aika, tai henkinen väkivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä yrittäisin jaksaa halailla ja pusutella vaan sitkeästi. Yleensä oma käytös kuitenkin loppupeleissä heijastuu takaisin. Useimmista miehistä pitkissä liitoissa tulee vähän mörököllejä. Hyväksyisin sen. Minusta tuntuu, että sinä olet päättänyt ristiä jalkasi jossain vaiheessa. Mun mies on mun kimpussa onneksi oma-aloitteisesti välillä. Mutta tunnistan kyllä välillä kuvaamasi turhautumisen, kun odottaa toisen huomaavan.
Ei heijastu. Minä kokeilin tätä monta vuotta, silittelin ohimennen, aina annoin hyvänyönsuukon ja silittelyitä, hän vastahakoisesti salli ne. Meillä ei ollut läheisyyttä lainkaan kahteen vuoteen, ja sen jälkeen pari kertaa vuodessa monen vuoden ajan.
Yksi kerta päätin, että katson, mitä tapahtuu jos en yhtenä päivänä annakaan sitä iltasuukkoa enkä halaa ja siltä häntä, kun hän tulee töistä. Että huomaako hän sen, ja kaipaa sitä, ja tulee itse sen muutaman kymmenen senttiä, ja ehkä jopa tekee aloitteen suukkoon. Odotin päivän, kaksi, odotin sitten viikon, kaksi. Niitä ei sitten enää tapahtunut ikinä, ja parin vuoden päästä ilmoitin, että haluan erota. Se tuli hänelle täytenä yllätyksenä, ja hän ehdotti pariterapiaa.
Hah.
Olemme eronneet. Good riddance.
Joskus on helpompi kirjoittaa ajatukset ylös, niin kuin nyt teit. Näytä tämä avauksesi partnerillesi ja keskustelkaa sen jälkeen keskenänne.