Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten paljon annatte muiden määrittää / häiritä elämäänne?
02.06.2021 |
Lapsuudessa traumatisoitunut, puoliani ei ole kukaan neuvonut pitämään, hyväksikäytetty jne...
Olen silti omasta mielestäni ihan mukavasti vaikeuksien kautta päässyt eteenpäin. Se on vaatinut terapiaa ja valtavasti opettelua. Olen oikeasti joutunut tekemään töitä, että olen saanut haitalliset ihmiset poistettua elämästäni.
Minusta yritettiin (saatiin) hyötyä, molemminpuolinen kunnioitus puuttui.
Nyt ollaan siinä pisteessa, että puolison puolella on samantyylisiä kavereita ja sukulaisia. Ilmoittamatta tullaan ovelle vaikka yöllä ym. Puoliso ei osaa sanoa "ei".
Kivahan se on normaalisti ihmisiä nähdä, harrastaa ja kyläillä ym. tässä on kyse häiritsevästä käytöksestä.
Nyt meille on tullut riitaa, kun minä haluaisin, ettei meille tulla ilmoittamatta ja puoliso kokee sen määräilynä!
Ei itse kykene sanomaan tutuilleen "ei".
Lomat ja viikonloput / työvuorojen vapaat menee aina niin, ettei voi luottaa siihen, että saisi olla omassa rauhassa ja ladata akkuja. Tai suunnitelmat menee uusiksi, kun tämä kaveripiiri tulee / ehdottaa jotain.
Häiritsee valtavasti! Eikä tässä enää mitää teinejä olla.
Olisiko muita neuvoja kuin ero?
Kommentit (29)
Onko sinulla sellaiset välit noihin puolison kavereihin että saisit itse ilmaistua toiveesi suoraan heille? Jos ei puoliso kerran saa ulos kakaistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisosi kuulostaa aika nysvöltä. Onko teillä sellainen keskinäinen tasapaino, että sinä noista kertomistasi asioista selvinneenä olet supervahva, ja puolisosi perässävedettävää tyyppiä? Kuitenkin juuri tuo oman rauhan tarve on sinun heikko kohtasi, ja puolisosi saa tuolla sinänsä harmittoman tuntuisella asialla aika paljon vahinkoa aikaiseksi sinulle ja suhteellenne.
Oletko selittänut hänelle tuon taustan ja miksi tarvitset omaa rauhaa?
Tiukat rajat. Minulla on aina kännykkä äänettömällä. En aloita mitään keskustelua kenenkään kanssa ilta 9 jälkeen. Klo 22 jälkeen minun puolestani kaikki saa vaikka kuolla. Kotiini ei ole mitään asiaa ilman sovittua aikaa. Kyllä ne oppii kun isket jalan maahan.
Ei ollenkaan, en omaa enkä puolison.
Jaaha AP,mielikuvitus taas lentää.
Rauhoituhan🤮ja ota lääkkeesi🤠
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaaha AP,mielikuvitus taas lentää.
Rauhoituhan🤮ja ota lääkkeesi🤠
Kyllä on aivot pehmenneet 😑
Jos mies HALUAA toimia noin, niin ei ole ap:n asia sitä kieltää ja vaatia lopetettavaksi. Miehellähän ei välttämättä ole asian kanssa mitään ongelmaa, vaan se on hänelle ok, ja hän auttaa mielellään. Pitäisikö siellä terapiassa puhua siitä että mitkä ovat OMIA rajojasi, ja että MUUT määrittelevät ITSE omat rajansa. Ne eivät ole ap sinun määriteltävissäsi. Monesti ihmisellä menee asiat äärilaitaan ennen kuin löytyy kultainen keskitie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, Kiitos vastaajille :)
Olen sanonut näille kavereille, että ei mielellään myöhään kyläilyjä ym. Osa otti itseensä, osa ymmärsi.
Toisilta sain maineen "piru".
Puoliso ei "valitse puolta" (yleensä kaverit voittaa).
Osa alkoi kysyä, sopiiko. Tämä ihan mukava muutos.
Mutta, nämä rajattomat jatkaa.
Jos on ollut raskas viikko ja viikonloppuna oli suunnitelma lähteä geokätköilemään yhdessä. Puoliso ei sitten lähdekään kun "Pera" soitti ja kysyi kaveriksi autoa korjaamaan.
Lähdin sitten yksin koiran kanssa.
Ja kyllä olemme puhuneet, paljonkin. Se on aina sanan tasolla ymmärretty ja ok. Teon aika tulee niin "tämän kerran vain, kun on tärkeää........" Huoh.
Itsestäni tuntuu siltä, ettei elämässä ole tasaisuutta. Milloin vain "joku" voi tulla häiritsemään, on levotonta kotona tai sitten jään yksin jos lähtevät muualle, kumpikaan ei tunnu mukavalle vaihtoehdolle :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Hei, Kiitos vastaajille :)
Olen sanonut näille kavereille, että ei mielellään myöhään kyläilyjä ym. Osa otti itseensä, osa ymmärsi.
Toisilta sain maineen "piru".
Puoliso ei "valitse puolta" (yleensä kaverit voittaa).
Osa alkoi kysyä, sopiiko. Tämä ihan mukava muutos.
Mutta, nämä rajattomat jatkaa.
Jos on ollut raskas viikko ja viikonloppuna oli suunnitelma lähteä geokätköilemään yhdessä. Puoliso ei sitten lähdekään kun "Pera" soitti ja kysyi kaveriksi autoa korjaamaan.
Lähdin sitten yksin koiran kanssa.
Ja kyllä olemme puhuneet, paljonkin. Se on aina sanan tasolla ymmärretty ja ok. Teon aika tulee niin "tämän kerran vain, kun on tärkeää........" Huoh.
Itsestäni tuntuu siltä, ettei elämässä ole tasaisuutta. Milloin vain "joku" voi tulla häiritsemään, on levotonta kotona tai sitten jään yksin jos lähtevät muualle, kumpikaan ei tunnu mukavalle vaihtoehdolle :(
ap
Miehesi valitsee, kuinka haluaa elää. Sinä valitset, haluatko elää miehesi kanssa. Kerro asia ajoissa miehellesikin ja jos hän haluaa elää tavalla, joka on sinulle raskasta, olet vapaa ja vastuullinen tekemään omat ratkaisusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vihainen niille kavereille vaikka kuuluisi olla miehelle. Miksei hän ollenkaan huomioi sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue ystävällisesti viesti 8.
Puoliso on vässykkä joka pelkää hylkäämistä. Siksi on täysin rajaton. Nyt ap koittaa pistää rajat hänenkin läheisriippuvuudelle ja sitä on vaikea kestää koska hän ei halua tulla hylätyksi. Nämä lähärit on sellaisia. Tämän kun näkisit puolison toiminnassa.
Exän kanssa oli alussa just tuommoista. Hällä oli kaverit ykkösenä ja niitä riitti . Koska olin silloin hyvin paljon kiltimpi kuin nyt, olin aina kuskinakin viikonloppuisin.
Nykyään elän elämää, johon ei juuri vieraat kuulu. Käyn itse ehkä kerran pari kuussa jonkun luona ja meillä ei oikeastaan käy koskaan ketään. Yökylässä oli joku viimeksi varmaan 6 vuotta sitten jos toisinaan yöksi piipahtavia sukulaisia ei lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan ap lukee, ja ap kommentoi.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies HALUAA toimia noin, niin ei ole ap:n asia sitä kieltää ja vaatia lopetettavaksi. Miehellähän ei välttämättä ole asian kanssa mitään ongelmaa, vaan se on hänelle ok, ja hän auttaa mielellään. Pitäisikö siellä terapiassa puhua siitä että mitkä ovat OMIA rajojasi, ja että MUUT määrittelevät ITSE omat rajansa. Ne eivät ole ap sinun määriteltävissäsi. Monesti ihmisellä menee asiat äärilaitaan ennen kuin löytyy kultainen keskitie.
Tämä on veteenpiirretty viiva.
Puoliso SANOO ettei halua aina olla menossa ja auttamassa. MUTTA ei silti osaa kieltäytyä.
Ymmärsin ehkä, mitä tarkoitit, mutta ei minulla ole mennyt "yli".
Pitäisitkö itse siitä, että jokainen vapaa, joku tulisi sinun luoksesi, ja siitä seuraisi sinulle harmia?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies HALUAA toimia noin, niin ei ole ap:n asia sitä kieltää ja vaatia lopetettavaksi. Miehellähän ei välttämättä ole asian kanssa mitään ongelmaa, vaan se on hänelle ok, ja hän auttaa mielellään. Pitäisikö siellä terapiassa puhua siitä että mitkä ovat OMIA rajojasi, ja että MUUT määrittelevät ITSE omat rajansa. Ne eivät ole ap sinun määriteltävissäsi. Monesti ihmisellä menee asiat äärilaitaan ennen kuin löytyy kultainen keskitie.
Tämä on veteenpiirretty viiva.
Puoliso SANOO ettei halua aina olla menossa ja auttamassa. MUTTA ei silti osaa kieltäytyä.
Ymmärsin ehkä, mitä tarkoitit, mutta ei minulla ole mennyt "yli".
Pitäisitkö itse siitä, että jokainen vapaa, joku tulisi sinun luoksesi, ja siitä seuraisi sinulle harmia?
ap
Puoliso saattaa myös sanoa noin sinun mieliksesi. Hän voi myös vahingossa käyttää tuota "en osaa kieltäytyä"-syytä koska tietää että sinä ns. hyväksyt sen syyksi, koska olet itse ollut samassa suossa.
Sillä ei ole väliä mistä minä pidän, koska meillä on miehen kanssa yhteneväinen käsitys kotielämästä, mutta jos puolisosi haluaa toimia noin, niin ei se ole sinunkaan pitämisistäsi kiinni. Et voi päättää toisen puolesta, vaan hänen on itse se tehtävä. Nyt hän on päättänyt että kaverit ovat tärkeitä, eikä todennäköisesti tule taipumaan sinun eristäytymisvaatimuksiisi missään vaiheessa.
Olen äärimmäisen introvertti, ja koska teen töitä avokonttorissa jossa seilaa ihmisiä ees sun taas, niin kotona haluan olla ihan kokonaan rauhassa. Jos olisin parisuhteessa, jossa toinen osapuoli ei hyväksy tätä faktana, niin en näkisi mitään järkeä jatkaa suhdetta. Olen oppinut pitämään jaksamistani arvossa, koska ymmärrän ettei sitä tule mistään lisää.
Jos haluat että puoliso kunnioittaa sun toivetta ja tarpeita, ja puoliso kokee ettei halua näin tehdä, niin itse en jatkaisi enää suhdetta. Kunnioitus on mulle ihan kaikki kaikessa ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, Kiitos vastaajille :)
Olen sanonut näille kavereille, että ei mielellään myöhään kyläilyjä ym. Osa otti itseensä, osa ymmärsi.
Toisilta sain maineen "piru".
Puoliso ei "valitse puolta" (yleensä kaverit voittaa).
Osa alkoi kysyä, sopiiko. Tämä ihan mukava muutos.
Mutta, nämä rajattomat jatkaa.
Jos on ollut raskas viikko ja viikonloppuna oli suunnitelma lähteä geokätköilemään yhdessä. Puoliso ei sitten lähdekään kun "Pera" soitti ja kysyi kaveriksi autoa korjaamaan.
Lähdin sitten yksin koiran kanssa.
Ja kyllä olemme puhuneet, paljonkin. Se on aina sanan tasolla ymmärretty ja ok. Teon aika tulee niin "tämän kerran vain, kun on tärkeää........" Huoh.
Itsestäni tuntuu siltä, ettei elämässä ole tasaisuutta. Milloin vain "joku" voi tulla häiritsemään, on levotonta kotona tai sitten jään yksin jos lähtevät muualle, kumpikaan ei tunnu mukavalle vaihtoehdolle :(
ap
Miehesi valitsee, kuinka haluaa elää. Sinä valitset, haluatko elää miehesi kanssa. Kerro asia ajoissa miehellesikin ja jos hän haluaa elää tavalla, joka on sinulle raskasta, olet vapaa ja vastuullinen tekemään omat ratkaisusi.
Eikö mies ole jo valinnut avioliiton? Hänen olisi kuulunut kertoa, että tässä avioliitossa kaverit menevät vaimon ohi ja koti on myös kavereille.
Nyt mies elää ns poikamieselämää avioliitossaan ja voi vain kuvitella millaista on jos perhe kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä tulisin hulluksi tuossa tilanteessa, voisitko ehdottaa puolisolle että tapaa kavereitaan jossain muualla kuin teillä? Ja sinänsaat olla rauhassa kotona.
Olen huomannut, että täällä ehdotetaan aina, että se mies lähtee pois kotia, oli sitte kyse naistenillasta tai naisen omasta ajasta. Mielestäni tuo on kaksinaismoralistista. Meillä lähtee se kumpi haluaa sitä omaa aikaa, voihan se olla toisinkin päin, mutta täällä on oletus että mies lähtee. Eikö se ole miehenkin koti? N
Alue: Aihe vapaa
Minä tulisin hulluksi tuossa tilanteessa, voisitko ehdottaa puolisolle että tapaa kavereitaan jossain muualla kuin teillä? Ja sinänsaat olla rauhassa kotona.