Miten masennuksesta parannutaan?

Liikunta

Kunnon ravinto

Positiiviset ihmissuhteet



Tärkein toi itsetutkiskelu. Puretaan lapsuuden traumat ja opetellaan tunteiden tunnistamisesta ja käsittelyä.

Pieniä positiivisia merkkejä 2 viikon aikana mutta matkaa on vielä paljon edessä..



Tsemppiä!



T. Diagnoosi vakava masennus

ajatus, tapahtuma, mikä vei eteenpäin?



-4-

välillä rankemmin, välillä mennyt ok. Olisi ihana parantua - mutta miten ihmeessä?

ja jos jaksat. Alussa ei aina jaksa, tiedän todellakin. Voit esimerkiksi aloittaa ryhmässä aerobicin jne, mutta parhaana pitäisin esimerkiksi sulkapalloa tai lenkkeilyä KAVERIN KANSSA.



En ole täysin samaa mieltä tuosta keskusteluterapiasta. Älä missään nimessä aloita freudilaistyyppistä psykodynaamista terapiaa. Lapsuuden kaivelu sen terapian konventioiden mukaisesti vain pahentaa masennuksen kehämäisiä ajatusprosesseja.



Sen sijaan kognitiivisen psykoterapian on havaittu tutkimuksissa vaikuttavan positiivisesti. Tärkein on kuitenkin toimiva terapeuttisuhde.

sitten kun tämä on ohi, vaan tämä kuuluu minun elämääni, ja minä hyväksyn sen, myös oman heikkouteni ja vajavaisuuteni.



5

Älä missään nimessä aloita freudilaistyyppistä psykodynaamista terapiaa. Lapsuuden kaivelu sen terapian konventioiden mukaisesti vain pahentaa masennuksen kehämäisiä ajatusprosesseja.

t. Yksi vuosikymmenen masennuksista toipunut. Lapsuuden vääränlainen kaivelu ei totisesti paranna tilannetta vaan pahentaa.

eroaminen henkisesti uuvuttavasta parisuhteesta. Muuttaminen lähelle omia sukulaisia. Hyväksyin myös sen että voin olla heikko, eikä aina tarvitse jaksaa! Annoin itselleni armoa ja olin lasten kanssa vain kotona, vaikka oli opiskelutkin kesken. Jatkan opintoja nyt kun olen paremmissa voimissa ja motivaatiota taas löytymässä. Arjen pienistä asioista nauttiminen ja kunnon yöunet!

Liikunta

Kunnon ravinto

Positiiviset ihmissuhteet

Tärkein toi itsetutkiskelu. Puretaan lapsuuden traumat ja opetellaan tunteiden tunnistamisesta ja käsittelyä.

Vaan aika ja se että keksin itselleni mielekästä tekemistä. Siis sellaista mikä oli kivaa eikä mikään pakottanut minua sitä tekemään. Sitä ei tarvinnut tehdä siksi että se olisi parantumiseni kannalta positiivista.

Liikunta? Ei, se aiheutti ahdistusta, koska joka tuutista tuli että se auttaa, se parantaa, kyllä se on hyväksi. Seuraus: jysähdin lopullisesti sohvan nurkkaan. Vitutti koko ajatus liikkumisesta.

Kunnon ravinto? Ei niin mitään merkitystä eikä apua.

Itsetutkiskelu: No joo. Kai siitä voi olla apua, mutta loputun omassa paskassaan rypeminen ja murehtiminen vain syvensi masennusta.

Sitten keksin sen tekemisen. Ostin kerän lankaa ja virkkasin siitä yksinkertaisen kaulaliinan. Siitä se alkoi. Virkkasin 12 pipoa ja 18 kaulaliinaa. (ok, näin jälkeen päin naurattaa se määrä). Sitten alkoi tuntua että voisihan tässä jotain muutakin tehdä. Tuli joulun aika ja aloin tehdä joulua. Siinä touhutessa vilahti mielessä että voisihan tässä vaikka mennä töihin kokeilemaan. uuden vuoden jälkeen menin ja sillä tiellä olen vieläkin. Lääkkeet lopetin vuosi töihin paluun jälkeen (söin niitä kuusi vuotta).

Olen terve.

Itse kullakin on oma tapansa parantua. Lääkkeillä oli oma osansa, mutta tärkein oli se miellyttävä tekeminen.

sitten kun tämä on ohi, vaan tämä kuuluu minun elämääni, ja minä hyväksyn sen, myös oman heikkouteni ja vajavaisuuteni. 5

Nyt ollaan asian ytimessä. t. 10köseoli

että sairaus on elämääsi kuuluva osa? Olen tyypillinen vahva ja aikaansaava ihminen, perfektionisti itseäni kohtaan. On niin vaikeata kestää ettei pysty, jaksa ja kykene. Kaikki on menetetty ei taloudellisesti mutta henkisesti.



-alkuperäinen 4-

lopettaa täydellisyyden tavoittelua, hyväksyä omat virheet ja vajavaisuus, antaa itsensä olla väsynyt.



Omalla kohdallani oli tärkeintä ymmärtää, että myös minulla on oikeus olla onnellinen tai ainakin tavoitella onnellisuutta. Velvollisuudesta ei kannata jäädä huonoon parisuhteeseen ja elämään, ei vaikka lapsille haluaisi tarjota ehjän perheen. Tärkeämpää on kuitenkin terveet ja onnelliset vanhemmat. Sen ymmärrän nyt.

eri ihmisillä on erilaiset jutut, tässä yksi näkökulma itsen hyväksymisen harjoitteluun:



Kohdallani ei-toimiva psykoanalyyttinen menetelmä, joka johti vaan pahenevaan oloon:

Mietitään ja muistellaan miksi minulla on niin paha olla. Oliko lapsuuteni sellainen vai tällainen? Sanoiko isäni tai äitini sitä tai tätä. Mitä asioita muistan lapsuudesta jotka johtivat tähän pahaan oloon. -> ei auttanu ainakaan minulla, mutta toki voi toisilla auttaa.



Toimiva meneltemä:

Otetaan se paha olo joka on just siinä hetkessä ja hyväksytään. Hyväksytään että se sattuu, ajatellaan että sillä on hyvä syy olla olemassa. Tunnustellaan miltä se tuntuu kehossa, mielessä, ja yleensä se tuntuu ihan sietämättömältä. Katsellaan itseä myötätuntoisesti kokemassa sietämätötä tunnetta. Aluksi tunnetta voi joutua kestämään päiviä, tai ainakin minä jouduin, myöhemmin harvemmin enää niin. Nykyään enää tunteja, minuutteja. Sitten yhtäkkiä se tunne jotenkin häipyy. Se saattaa tuoda mukanaan jonkun muiston, ja sitten suren sen muiston pois, itken. Tai sitten ajatus vaan menettää voimansa, enkä enää koe yhtä rankkoja olotiloja ajatellessani sitä asiaa.



Jotenkin näin minulla. Ei ole helppo polku, mutta palkitseva!

tunteidne käsittely on tärkeää. Myös se, että oppii pois negatiivisista ajattelu- ja käyttäytmismalleista.

En kykene itkemään, en ylipäätään tunne mitään.



-alkuperäinen 4-

Toki kertoisin, jos olisi joku ihmekikka.



Itselläni ei kuitenkaan ollut. Tunteet piti käydä lävitse ja todeta lopulta realistisesti, että tämä on nyt tilanne, ja näillä pelimerkeillä mennään.



Minulle itselläni tähän johti tilanteen analysointi terapeutin kanssa - tajusin että on oikeastaan itsepetosta, jos en hyväksy sitä tilannetta, jossa todella olen.



5 & 8 & 9

Itkemisestä. Mäkin itken nykyään hyvin vähän, lääkkeiden ansiosta. Tunneskaala on tasoittunut. Mä koen että se on kuin saisi levätä välillä pumpulissa tai kuin ois kipsi sen murtuneen sydämen tai tunne-elämän ympärillä. Psyyke saa aikaa parantua, kun koko aika ei rasita se paha olo ja tuska. Kyllä itkun aika vielä tulee. Uskon että asiat menee eteenpäin itkemättäkin. Vaikka se tietty tuntuu oudolta, jos itkeminen on ollut aiemmin luonnollinen tapa purkaa ahdistusta.

psykoterapian eron. Kognitiivinen terapia pyrkii nimenomaan muokkaamaan negatiivisia ajatusprosesseja positiivisemmiksi.



5

minäni takaisin...huoh....



-alkuperäinen 4-

mutta NIIN paljon viisaampana. Joten voimaa!



5