Tunnetko ketään joka pelkäisi koiria?

No kyl jotain kääpiöbullterrieriä jokainen pelkää. On se sellainen....

Lähisukulainen. Ei ole koirien kanssa tekemisissä tai muiden eläinten, on ihmisten seurassa.

Tunsin kerran erään. Mutta sitten hän tapasi minun koirani. Mikään ei sen jälkeen enää ollut kuin ennen :) 

Koirapelkoinen ihminen muuttui paijaajaksi ja silittelijäksi

Lapseni pelkää. Hänen kimppuunsa hyökkäsi vuosia sitten irrallaan ollut koira.

Lapsi väistää koiria tai huutaa kyllä kovaan ääneen, jos joku yrittää flexin päässä kulkevan koiran päästää lähelle.

Lapsena pelkäsin muutaman huonon tapauksen johdosta. En kummemmin oppinut välittämään niistä sitten. Sitten aikuisena tuttavan perheessä ollut koira hivenen hälvensi epäluulojani vuosien mittaan.

Kälyni pelkää koiria. Hän ei mene mielellään tuntemattoman koiran lähelle. Koska lähisuvussa on koiria, hän on totutellut niihin (erittäin urheaa häneltä). Omiani en ole koskaan vienyt hänen lähelleen, koska minulla on ollut isoja koiria. 

En tunne ketään joka pelkäisi koiria kaikissa tilanteissa. Itse pelkään, jos koira juoksee kohti tai haukkuu.

Minä. Koira hyökkäsi kimppuuni lapsena (ilman että tein yhtään mitään) ja siitä on monta arpea käsissä ja selässä.

Minä. Koira hyökkäsi täysin yllättäen ranteeseeni kun olin lapsi.

En ole koskaan ollut koirien kanssa.

Tänään tosin tapasin kiltin koiran joka oikein tunki seuraani ja nuoli kasvojani.

Minä pelkäsin lapsena koiria. Nyt minulla on oma pieni koira.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki must/át ja máá/han/muuttajat. Ei taida Afri/kàssà olla paljon lemmikkikoiria… (jouduin muuttamaan kirjoitusasua 3 kertaa, koska totalitaarinen zenzuuri)

Joopa joo, että ihan kaikki. Meillä on mustan mieheni kanssa 3 koiraa ja heillä ollut koiria lemmikkinä/vahtina lapsuudenkodissaan. 

Minä pelkään ja inhoan.

Siskoni. Naapuri piti isoja koiriaan vapaan. Vaikka olivatkin ystävällisiä niin liiankin uteliaita ja aina siskoni kimpussa jos oli ulkona. Kyllähän sitä aikuinenkin kavahtaa jos itseään isompi koira juoksisi yhtäkkiä tutustumaan.

Tunnen, monia, aikuisia myös joiden kimppuun on lapsena koira käynyt ja siitä on jäänyt pelko.

Minä pelkään kaikkia vieraita koiria.

Lapsena olin metsässä mustikoita poimimassa niin naapurin koira tuli yhtäkkiä ja näykkäs takapuolesta ja häipyi saman tien.

Toisella kertaa kävelin kaverin pihalla niin heidän metsästyskoira näykkäs minua kankusta.

Kolmannella kerralla ajokoira juoksi minun perässä, kun pyöräilin koulusta kotiin ja yritti käydä nilkkaan kiinni. Pääsin onneksi karkuun.

Lisäksi on yksi tapaus, että kaverin koira istui minun eteen ja rupesi tuijottamaan minua. En ottanut koiraan katsekontaktia vaan käskin kavereiden komentaa koira kauemmaksi minusta. Sama koira oli käynyt viikon kuluttua jonkun naisen ranteeseen kiinni.

Joten kyllä pelkään koiria vaikka aikaa näistä on kulunut yli 20 vuotta.

Koirat oikeasti haistaa minusta, että pelkään niitä.

Minä. Kaikki koirat käy aina kimppuun ilman syytä. Kaverilla oli kuuro ja sokea koira, joka nukkui poikittain käytävällä. Kaveri sanoi että hyppää yli vaan, ei se vanhus mitään huomaa. Kummasti silti huomasi tarrata hampaillaan nilkkaan kiinni. Miehellä oli nuorena saksanpaimenkoira, joka oli uskollinen vain miehelle. Minä tyttiksenä olin koiran pahin vihollinen. Ennen koira nukkui miehen huoneessa ja nyt joutui nukkumaan huoneen oven takana. Erään kerran heräsin ennen miestä ja lähdin vessaan, koira päästi ulos huoneesta maireasti, mutta kun olin tulossa takaisin, koira oli hampaat irvessä ja niskakarvat pystyssä oven edessä murisemassa. Juoksin nopeasti takaisin vessaan koira perässä ja vedin oven lukkoon. Siellä istuin niin kauan kunnes mies heräsi ja laittoi koiran ulkoruokintaan. Nykyään meillä on kissa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lukuisilla ystäväperheillä on ollut tyttölapsia, jotka ovat pelänneet koiria. Yhtään koirapelkoista poikaa ei vielä eteen ole tullut. Ja sitten meille on annettu "ilo" tutustuttaa nämä nuoret neitokaiset koiriin. Ja kaikki ovat ihastuneet koiriin ja alkaneet haluta jo omaakin.

Mutta nyt riittää, meillä varmaan lähemmäs kymmenen näitä koiriin tutustujia.

Hassua,  minulla on koira jonka kanssa lenkkeilen paljon. Reittini kulkee usein koulun ohi, koulun päättymisen aikoihin. Pääsääntöisesti tytöt tulevat luo ja pyytävät saada silittää koiraani. Pojat eivät ole mitenkään huomioineet sitä, edes katseellaan. Olen usein ihmetellyt tätä sen kerran huomioituani.

Itsellä kävi yllättäin teininä joku mikälie cottoni käteen kiinni ohitustilanteessa. Tämän jälkeen olen vähän pelännyt ja toisaalta alkanut inhoamaan kaikkia pikkukoiria. Räkyttävät villakoirat ovat varsinkin inhokkejani. Isot koirat on mieluisia ja mielestäni yleensä paremmin omistajiensa hallinnassa. Itsellä on 2 koiraa.

Kyllä. Monilla huonoja kokemuksia taustallaan, kuinka koira on yllättäen hyökännyt kimppuun tai vaikka vain innostuksen vuoksi hypännyt vasten ja näin kaatanut. Täysin ymmärrettävää, että tällaisista tilanteista jää koirapelko. Itse pidän koirista, varsinkin isoista mutta ihmettelen joidenkin koiranomistajien välinpitämätöntä ja jopa huvittunutta suhtautumista koiria pelkääviä ihmisiä kohtaan. Omaa koiraa minulla ei ole, sillä en tällä hetkellä pystyisi panostamaan koiran koulutukseen ja sen kanssa olemiseen. Yksi tavoitteeni kun on, että saisin kasvatettua koirani sellaiseksi, jota ei kenenkään tarvitsisi suotta pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Kaikki koirat käy aina kimppuun ilman syytä. Kaverilla oli kuuro ja sokea koira, joka nukkui poikittain käytävällä. Kaveri sanoi että hyppää yli vaan, ei se vanhus mitään huomaa. Kummasti silti huomasi tarrata hampaillaan nilkkaan kiinni. Miehellä oli nuorena saksanpaimenkoira, joka oli uskollinen vain miehelle. Minä tyttiksenä olin koiran pahin vihollinen. Ennen koira nukkui miehen huoneessa ja nyt joutui nukkumaan huoneen oven takana. Erään kerran heräsin ennen miestä ja lähdin vessaan, koira päästi ulos huoneesta maireasti, mutta kun olin tulossa takaisin, koira oli hampaat irvessä ja niskakarvat pystyssä oven edessä murisemassa. Juoksin nopeasti takaisin vessaan koira perässä ja vedin oven lukkoon. Siellä istuin niin kauan kunnes mies heräsi ja laittoi koiran ulkoruokintaan. Nykyään meillä on kissa.

Ei ikinä hypätä nukkuvan koiran yli, koira tuntee ja haistaa perheen jäsenet mutta muut ihmiset ovat uhka.