Tunnetko ketään joka pelkäisi koiria?

Vierailija kirjoitti:

Minä. Kaikki koirat käy aina kimppuun ilman syytä. Kaverilla oli kuuro ja sokea koira, joka nukkui poikittain käytävällä. Kaveri sanoi että hyppää yli vaan, ei se vanhus mitään huomaa. Kummasti silti huomasi tarrata hampaillaan nilkkaan kiinni. Miehellä oli nuorena saksanpaimenkoira, joka oli uskollinen vain miehelle. Minä tyttiksenä olin koiran pahin vihollinen. Ennen koira nukkui miehen huoneessa ja nyt joutui nukkumaan huoneen oven takana. Erään kerran heräsin ennen miestä ja lähdin vessaan, koira päästi ulos huoneesta maireasti, mutta kun olin tulossa takaisin, koira oli hampaat irvessä ja niskakarvat pystyssä oven edessä murisemassa. Juoksin nopeasti takaisin vessaan koira perässä ja vedin oven lukkoon. Siellä istuin niin kauan kunnes mies heräsi ja laittoi koiran ulkoruokintaan. Nykyään meillä on kissa.

Toisaalta ymmärrän koiraa, onhan mustasukkaisuus primitiivinen tunne, eikä koira eläimenä osaa käsitellä sellaista. Silti en halua istua vessassa tuntikausia koiran tunteiden vuoksi, tai kenenkään.

Lapsen entinen kaveri pelkäsi, en kyllä ymmärtänyt miksi. meillä oli pieni malttakoira jota ei vieraat kiinnostanut. Mutta silti aina sisään tullesss vaati että koira piti nostaa syyliin tai laittaa toiseen huoneeseen. Arvaatte varmaan että kaveruus päättyi aika nopeesti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen entinen kaveri pelkäsi, en kyllä ymmärtänyt miksi. meillä oli pieni malttakoira jota ei vieraat kiinnostanut. Mutta silti aina sisään tullesss vaati että koira piti nostaa syyliin tai laittaa toiseen huoneeseen. Arvaatte varmaan että kaveruus päättyi aika nopeesti.

Lisäyksenä ei ollut kyse 5 vuotiiasta vaan 12 vuotiista

T. Sama henkilö

Vierailija kirjoitti:

Lapseni pelkää. Hänen kimppuunsa hyökkäsi vuosia sitten irrallaan ollut koira.

Lapsi väistää koiria tai huutaa kyllä kovaan ääneen, jos joku yrittää flexin päässä kulkevan koiran päästää lähelle.

Minulla on samanlainen kokemus.

Olen alkanut kasvattamaan lasta ja toivottavast vastaantulevan koiran ulkoiluttajaa näin:

Puhelen lapselle ( aika isoon ääneen, niin että narunpäässäkin sen kuulee 😌),

Kun et katso koiraa, ei koirakaan välitä sinusta.

Katsoppa koira on kiinni ja setä / täti pitää koiran kiinni, eikä päästä sitä lähelle.

Ihan siksi näin, että oletus on, että kaikki lapset haluaisivat paijata vierasta koiraa .

Eivät todellakaan halua kaikki paijata.

Itseäni on kahdesti purrut lekkipolulla irti ollut koira, kun omistaja on luullut hallitsevansa koiransa. Koirat Ei ole totellut TÄNNE käskyä.

Lapsena ollessani iso saksanpaimenkoira kaatoi minut maahan ja ärisi ja haukkui ihan minun kasvojen edessä. Onneksi olin veljen kanssa liikkeellä, hän sai koiran hätisteltyä pois. Pelkään, kun koira juoksee minua kohti ja sitten yrittää hyppiä päälle. Taustalla omistaja huutelee, että se on ihan kiltti. Ei ole, pidä se rakkisi kurissa. Inhoan päälle hyppiviä koiria oli elukka miten pieni tahansa.

Minä itse, lapsuudesta on huonoja kokemuksia. Kuljin yhdestä paikasta ohi säännöllisesti ja sieltä tuli aina vapaana oleva koira räksyttäen perään ja tarrasi jalastakin joskus. Aikuisena tuttavien koirat ovat hyppineet päälle ja kun näkevät pelkoni yleensä kommentti on ollut naurahtavainen ei se mitään tee, älä ole hölmö ja pelkää-tyyppinen. Minusta se on arvaamaton eläin ja pelko on ihan aiheellista, vaikka suurin osa koirista lieneekin rauhallisia. Eläimistä ei kuitenkaan koskaan tiedä. Pidän enemmän kissoista joita meillä oli lapsenakin, ne ovat jotenkin rauhallisempia ja levollisempia eläimiä. Ja koirat myös, anteeksi vaan, haisevat pahalle ja kuolaavat helposti vaatteet. Nykyään olen neutraalimpi koirien suhteen, ja välillä bongaan ihan söpöjäkin koiria kadulla. Mutta omaksi en haluaisi.

Pelkään isoja koiria (lapsuuden traumat: 2 ponin kokoista vinttikoiraa terrorisoivat alueen lapsia ja aikuisia). Mediasta joskus kun lukee koirahyökkäyksistä niin eipä se pelkoa poista vaan pahentaa.

En pelkää isoja koiria,

mutta pikku koiria pelkään, koska ne on käyneet kimppuuni.

Puistossa on minua purtu pohkeeseen, josta syntyi aikamoinen rumba lääkärissä käynteineen.

Toinen oli lenkkipolulla metsässä , koira tarrasi käteeni.

Se ärsytti, koska koiran omistaja eukko vain lässytti pikku hifilleen.

Kahjoista kissoista en ole koskaan kuullut, koirista kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki must/át ja máá/han/muuttajat. Ei taida Afri/kàssà olla paljon lemmikkikoiria… (jouduin muuttamaan kirjoitusasua 3 kertaa, koska totalitaarinen zenzuuri)

Joopa joo, että ihan kaikki. Meillä on mustan mieheni kanssa 3 koiraa ja heillä ollut koiria lemmikkinä/vahtina lapsuudenkodissaan. 

Hölmöhkö kommentti tuo ylempi, mutta on siinä totuuden siemen. Ko.maissa sotilaat ja poliisit usuttavat usein koiria ihmisten kimppuun.

Pelkään isoja koiria ja tiettyjä rotuja. Mun kimppuun on esim. hyökännyt 4 eri saksanpaimenkoiraa.

Omistan itse pienen, alle 5kg painavan koiran.

Minä.

Pelkään koiria.

Jos koira ryntää päin niin lyön sitä jollain. Vaikka lapiolla.

Pelkään saksanpaimenkoira, sellainen on hyökännyt kimppuuni kun olin lapsi ja toinen saman rodun edustaja kävi minun ja lapinkoirani kimppuun pari vuotta sitten. Meillä on kolme lapinkoiraa jotka ovat omassa aitauksessaan kun vieraita tulee, ettei kenenkään tarvi pelätä.