Uusperheet, miten pitkään olette seurustelleet ennen yhteenmuuttoa?

Ihan hyvin ollaan hitsauduttu yhteen tässä vaiheessa. Minäkään en eron jälkeen kiirehtinyt heti uuteen suhteeseen vaan kävin läpi eroa pari vuotta ennenkuin oli aika uudelle suhteella.

yhtistä lasta, joista toisen mies tunnusti tänään. Minulla ei muita lapsia ja miehellä 2 muutakin. Vieläkään ei asuta yhdessä, mutta siitä kuuluu kiitos Kelalle.

yhteen muutettiin melkein samantien kun tavattiin, ja heti kohta oltiinkin naimisissa. Ehkä meillä helpotti asiaa, että ei ole mitään exiä tässä kuviossa sähläämässä.

jotka vielä ehtii elelemään 10 v lapsen kanssa ja sitten seukkaamaan 10 v, jos vielä haluaa lisää lapsiakin?



Meillä näin - varmaan liian nopeasti vuoden seukkailun jälkeen kävimme vauvaa yrittämään ja muutimme yhteen. Nyt on mun koululainen ja yhteinen vauva ja #"¤¤%& vaikea uusperhekuvio. Mutta kun mulla vaan oli niin kamala vauvakuume.

Alkuun meni hienosti, sitten alkoi 5 vuotta kestänyt kivikkoinen tie ja erosimme loppujen lopuksi.

Tyttäreni, joka suhteen alussa oli 10, alkoi inhoamaan miestä, mies ei halunnut korjata asiaa. Se oli suurin syy eroamiseen.

Nyt meillä on lisäksi 2 yhteistä lasta... eli olen taas kolmen lapsen yh.

... ja tässäkö on munkin tulevaisuus? Olen halunnut monta lasta, joten vielä toista yhteistä nykyisen miehen kanssa yritämme, vaikka uusperheessä asuminen on kamalaa. Mulla koululainen ja eivät loppujen lopuksi tule miehen kanssa kovinkaan kivasti toimeen. Minusta syy enemmän miehen kuin lapsen. Voi itku, milloin mun elämästä tuli tälläinen ghetto fabulous-salatut elämät-tarina :( Kun oikeasti olen ihan tolkku ja koulutettu ihminen.

Miltä näyttää, kun ovessa on kolme nimeä ja siellä asun minä lapsineni kaksi kertaa eronneena :(

muutimme yhteen. Seurustelumme alkoi kun miehellä oli erostaan 4v ja minulla 5v. Minulla oli tuolloin 3lasta ja miehellä 2lasta edellisestä liitostaan ja lapset oli isällään, äiti ei vieläkään osallistu mitenkään. Yhteenmuutto tuli ajankohtaiseksi vähän yllättäen kun huomasin olevani raskaana. Nyt on asuttu yhdessä 9v ja yhteisiä lapsia on kolme plus jo meidän omat, vaikka kaikista kyllä puhutaan meidän lapsina

oli pakkorako, kun massu kasvoi kasvamistaan...

Kyllä tässä on nyt sarvia hiottu vuosi, eikä ole TODELLAKAAN ollut helppoa. Mutta just mentiin naimisiin eli kaikki hyvin.

ennen kun muutettiin yhteen. Lasten iät 2v, 2*4v (ei kaksoset), 3*6v (kaksoset+yksönen). Yhteiselo on sujunut alusta asti hyvin

mies käytännössä asui luonani. Oli kokannut silloin, kun tuli aiemmin töistä kuin minä. Oli lasteni kanssa, kun minä olin iltavuorossa... 3kk:n kuluttua muutimme virallisesti yhteen. Minä lapsineni muutin hänen luo. Lapsilta tuli ihan heti aluksi kielteisiä kannanottoja muuton suhteen, mutta ne loppui lyhyeen, kun asia tuli todeksi. Hyvin on mennyt, aviossakin jo ollaan ja pikkusisaruksia tullut. Ei ole tullut kriisejä edes nyt jo murrosikäisten kanssa.

että tuliko ongelmia uusperheessä.

Palsta on täynnä uusperheitä, missä on muutettu yhteen ja vietetty unelmien häät 2 viikon päästä tapaamisesta ja kaikki on aivan ihanaa ja lapset suorastaan kiittelevät kun saatiin uusi isäpuoli ja isän lapset hihkuvat kun saivat uuden äitipuolen.



Ei ole riitoja ja rahaongelmia ja lapset kukoistavat ja elämä on ihanaa.



Mitä nyt se miehen vittumainen exä, kenen syytä kaikki on ja kuka tukkii niitä vittumaisia kakaroitaan miehen luo. Kakaroita, jotka väkisin teki miehen kanssa (mies nyt ei edes seksiä halunnut sen exän kanssa kun se on niin ruma ja inhottava, mutta sehän raiskasi miehen ja siksi miehen oli pakko mennä naimisiin sen kans). Niin ja ne kakarat ei oikeastaan ole edes miehen vaan sen vittumaisen exän, jonka syytä kaikki on kun kaikki menee päin persettä ja niiden exän kakaroiden.



Mutta uusperheen elämä on ihanaa ja lapset on sopeutuneet ja kaikki on ihan ihkua.

Kyllä uusperheiden "aloituksessa" on omat haasteensa. Olen itsekin uusperheellinen, enkä voi kuin ihmetellä sitä, että joidenkin kirjoittajien lapset ovat olleet kovin pieniä, kun on perustettu jo "uusperhe".



Itse erosin pojan ollessa 2,5v ja en ymmärrä, miksi ihmisten täytyy miltei heti erottuaan perustaa uusperhe? Poika oli 9v, kun tapasin nykyisen mieheni, yhteen muutimme vuoden kuluttua tapaamisesta. Miehellä on tyttö, joka oli tuolloin 13v, tytön kaksi siskoa asuvat äidillä (olivat tuolloin 9v ja 11v), ja kävivät meillä viikonloppuina+lomina.



Tottakai sopeutumista on ollut meillä aikuisilla ja ennenkaikkea lapsilla uuteen tilanteeseen ja uusiin ihmisiin ympärillä. Tutustuttu on puolin ja toisin ja nyt, kun on kulunut kohta 6 vuotta uusperheemme perustamisesta alkaa työ kantaa hedelmää.

Nyt ollaan oltu yhdessä kahdeksan vuotta joista liki kolme naimisissa....



YHteisiäkin lapsia on saatu.

kun nro 10 ja 9. Ei uusperheen perustamista ole ruusuilla tanssimista, ei todellakaan. Olen 11v elänyt uusperheessä ja voin sanoa että kyllä paaaljon ylä- ja alamäkejä on ajettu. Kaikki ovat myös jotenkin herkemmin reagoivia uusperheessä koska alussa kaikki pelkää sitä että tämä ei onnistu, ja ehkä aikuiset usein yrittävät liikaa jolloin lopputulos on perhe / lapset jotka eivät viihdy. On xiä, on mun-säännöt ja sun-säännöt ja vaikka mitä mihin pitää löytää ratkaisuja.

Olen myös samaa mieltä siinä että turhan nopsaa mennään uusperheelämään mukaan kun uusi kumppani tullut kuvioon. Voi olla 3-8 kk eron jälkeen kun uusi kumppani jo asuu naisen kodissa, hieman liikaa ehkä ajatellaan mitä MINÄ haluan, ja unohdetaan miltä lapsesta tuntuu. Lapsi on menettänyt perheensä, isäänsä (usein) ja pitää tottua siihen, sitten pitää tottua siihen että äiti löytää uuden miehen ja sit vielä et se mies muuttaa iskän tilalle??? ja tämä kaikki vuodessa- kahdessa pienen lapsen elämässä - se on liian nopeasti toimittu. Kun vielä lisätään siihen ne jotka jo vuoden päästä saavat vauvan on mielestäni jo raja ylitty ja kunnolla. Vaatii aikaa ja taas aikaa ennen kun kaikki ovat löytäneet paikkaansa uusperheessä, odottakaa ja antakaa kaikille tilaa ennen kun vauva tulee - silloin tulee paras mahdollinen lopputulos.

Mulla oli 3 lasta kun tavattiin uuden miehen kanssa ja hänellä oli 2 (ne ovat nyt jo 14,15,15,17 ja 18v) ja iltatähti on 5v joten se kesti yli 5vuotta! ennen kun tuntui että kaikki olivat sinut tilanteen kanssa ja arki oli arki, sitten vasta vauva sai tulla. AIKAA on uusperheen salainen koodi - jos sitä ei anna tarpeeksi alussa, helposti kaatuu sekin laiva.

koska mies asui eri paikkakunnalla kuin minä ja lapseni. Kävi alkuun joka viikonloppu meidän luona, välillä hiukan harvemmin. Kolmen vuoden kuluttua löytyi sopiva työ samalta paikkakunnalta ja muutimme yhteen. Nyt on takana tätä yhteiseloa kuusi vuotta ja kaksi yhteistä lasta on saatu.

Oltiin oltu jo yli vuosi naimisissa, kun muutettiin yhteen. Meilläkin ensin etäsuhde, ja oli vaikeuksia päättää, kumpi luopuu työstään ja turvaverkoistaan.

Vei 6-7 vuotta ennen kuin pöly laskeutui ja kaikki rauhoittuivat. Nyt on jo viitisen vuotta eletty mukavasti ilman isompia hankausia, nykyään ongelmamme ovat samanlaisia kuin ydinperheissä.

ihan sen takia että välimatkaa oli monta sataa kilometriä. Alkuun meni hienosti, sitten alkoi 5 vuotta kestänyt kivikkoinen tie ja erosimme loppujen lopuksi.



Tyttäreni, joka suhteen alussa oli 10, alkoi inhoamaan miestä, mies ei halunnut korjata asiaa. Se oli suurin syy eroamiseen.

Nyt meillä on lisäksi 2 yhteistä lasta... eli olen taas kolmen lapsen yh.

Miehellä oli lapsi edellisestä liitosta, itse olin lapseton. Lapsi on siis asunut alusta asti kanssamme ja 10v on nyt perheenä oltu

Lapset 5 ja 7. Toistaiseksi on mennyt todella hyvin, lapsissa näkyy selkeää rauhoittumista ja tasapainoittumista. Uskaltavat myös kiukutella molemmille kun siltä tuntuu.

Mies oli lapsille tuttu jo useamman vuoden ajalta, joten se ehkä helpotti tilannetta

tapasin nykyisen mieheni esikoiseni ollessa 3,5 v.

Seurustelimme n.3,5 v, kunnes muutimme yhteen.

Ylä- ja alamäkiä on ollut vuosien varrella, suurin "kiitos" niistä ex:lleni, joka sekoitti pakkaa totaalisesti, aivopesemällä ja manipuloimalla lasta tätä nykyistä miestäni vastaan.

Ex on hyvin katkera mulle, ja halusi kostaa kaiken sen lapsen kautta =(

Ex yritti kaikin tavoin rikkoa tän uuden suhteen, mutta ei oo onnistunut, ja on jo luovuttanut =)



Joskus oli vaiheita, että kaikki meni kutakuinkin hyvin.

Kun esikoiseni tuli murkkuikään, tilanne kärjistyi, ja uusperhe-elämä oli yhtä h****tiä.

Tämä nuorukainen muutti isälleen, ja me jatkoimme eloa ydinperheenä, meillä 3 yhteistä lasta.



Luulin asioitten parantuneen, mutta mutta...ex:ni ei jätä kylmäksi, nyt vuosien vuosien jälkeen on löytynyt mitä järkyttävämpiä syitä miksi kaikki meni kuten meni =(

Kannan kamalaa henkistä taakkaa harteillani hamaan hautaan asti, ja olen niiiiin vihainen ex:lleni, kun on tehnyt elämästäni helvetin =(



Ei enää koskaan uusperhe-elämää.

Tässä nykyisessä ydinperheessä onnellisena, joskin tietoisuus ex:ni tekemisistä varjostaa onneani.