Lue keskustelun säännöt.
Suru omasta rumuudesta
16.05.2021 |
Olen 31v, todella ruma nainen, eikä mulla ole ketään, kenelle puhua siitä ja sen aiheuttamasta surusta ja muista vaikutuksista. Terapia tuntuu liioitellulta (eikä ole varaakaan) ja kavereille joskus kun vähän uskalsin puhua asiasta niin tuli vaan jotain kädenlämpöistä "älä nyt sitä mieti"-kommenttia. Ei ole sen jälkeen tullut puhuttua ja toisaalta en myöskään halua vaivata ketään tällä.
Mun rumuus on vaan vaikuttanut niin moneen asiaan. On vaikea saada kontaktia ihmisiin, kun ei ole objektiivisesti edes perusnätti tai tavallinen, joten vaikka mulla on kavereita niin niiden saamiseksi on joutunut näkemään vaivaa. Pikkujuttu, mutta nykyiset kaverit eivät halua mua ikinä ryhmäkuviin esim. illanistujaisissa. Olen aina se, jota pyydetään ottamaan kuvaa. Työpaikalla mun kommentteja ei kuunnella, asiakaspalvelijat eivät halua auttaa ja ovat tympeitä.
Suurin surun aihe on tietysti se, että mulla ei ole yhtään parisuhdetta. En pääse deittiappeista treffeille ja jos joskus pääsen, niin ne jää siihen yhteen kertaan. Haluaisin lapsia, mutta en uskalla ottaa sitä vastuuta tietoisesti yksin. Kadulla vilkuttelen moikkaaville lapsille ja sydän särkyy joka kerta.
Tulevaisuus näyttää masentavalta. Samaa harmaata arkea, ihan yksin. Varsinkin korona-aika on osoittanut, miten kamalaa tulevaisuus tulee olemaan, tätä samaa yksinäisyyttä samalla, kun ystävät elävät kiireistä ruuhkavuosiarkea. Nyt jo kaverit ovat olleet etäisempiä, kun ovat saamassa lapsia tai jo saaneet niitä. Mua ehditään tavata 1-2 kertaa vuodessa tunnin kahvittelun merkeissä. Edessä olevat vuosikymmenet tätä samaa yksinäisyyttä tuntuu ajatuksena ihan kamalalta.
Saan tietysti harrastuksista ja omasta lapsuudenperheestä iloa arkeen, mutta kyllä se tyhjä koti ja ei ketään, kenelle kertoa kuulumisia, tuntuu pahalta. En saa koskaan tuntea rakastumista ja sitä, että joku rakastuu muhun, vain koska geenit ovat epäsuotuisat. En saa koskaan olla äiti lapselle ja kokea sitä äidinrakkautta.
Tämä on vaan suuri musta pilvi, joka musertaa alleen päivä toisensa jälkeen.
Te, joille on annettu tavalliset, nätit tai kauniit kasvot, olkaa onnellisia siitä. Tiedän, että kauneus ei ole avain onneen ja moni kauniskin ihminen on onneton ja kohtaa vaikeuksia elämässään. Mutta antaa se kauneus aikamoisen etumatkan moneen asiaan.
Kommentit (104)
Rumuus ei estä tienaamasta. Hanki rahaa tai ota velkaa ja käy operaatioissa Tallinnassa. Pikkuhiljaa kun laittelee pärstäänsä askel kerrallaan, niin esim. 5 vuoden päästä on rumuus pelkkä muisto vaan. "Halpaa" lainaa saa esim. ryhtymällä opiskelijaksi (opintolaina!) tai rahaa ylipäätään keräämällä marjoja koko kesä. Näin monet tienaavat useita tonnejakin. Metsän eläimet eivät naamaasi kauhistu, joten mikä on tekosyysi olla parantamatta elämääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko hoikka? Pidä kropastasi huolta, se kaunistaa sisäisesti ja ulkoisesti.
Niin katoavaista on kauneus, kuin veteen piirretty viiva.
Peilin kanssa ei kannata olla naimisissa.
Panosta kerran, ja mene kampaajalle, ja kosmetologille nättiin meikkiin. Saavat oikeasti ihmeitä aikaan ja korostavat vahvuuksiasi!
En ole ikinä nähnyt oikeasti rumaa ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemuksen mukaan suurin osa ”rumuudesta” on stailausongelma. Usein on täysin väärät vaatteet, hiukset ja meikki. Mitä, jos etsit tyylikonsultin, kosmetologin ja kampaajan, jotka auttaisivat etsimään juuri sinulle sopivan tyylin.
Mikä on ulkonäkösi suurin ongelma? Olisiko se korjattavissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua myös alkoi kiinnostamaan, mikä sinussa on rumaa? Oletko ollut onnettomuudessa, saanut palovammoja, joku synnynnäinen epämuodostuma? Jolle mitään näistä (ja vaikka olisikin), niin en millään voi uskoa, ettei asialle voisi jotain tehdä, tai ettei ongelma on enemmän pääsi sisällä kuin todellisessa ulkonäössä.
Ap kaikki on hyvin mikäli et ole lisäksi tyhmä. Katso ihmisiä korkeissa(kin) asemissa ja huomaa, ettei ulkonäkö ratkaise. En nyt haluaisi nimetä ketään rumaksi, mutta olet varmaan huomannut saman itsekin.
On ihan fiksu ratkaisu olla tekemättä rumia lapsia mikäli on itse kokenut kiusaamista rumuuden takia. Se on hyvän vanhemman ratkaisu. Jos kuitenkin on niin, että itseä ei ole kiusattu tai on selviytynyt, eikä traumatisoitunut siitä, niin lastentekoon vaan jos jonain päivänä rakastava kumppani löytyy. Vanhempana merkkaa ihan muut kyvyt kuin ulkonäkö.
Ainakin olet saavuttanut kaiken älylläsi ja kyvyilläsi, etkä ilmaiseksi ulkonäölläsi. Kaikki mitä saavutat, on taitojesi ansiota :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rumuus ei estä tienaamasta. Hanki rahaa tai ota velkaa ja käy operaatioissa Tallinnassa. Pikkuhiljaa kun laittelee pärstäänsä askel kerrallaan, niin esim. 5 vuoden päästä on rumuus pelkkä muisto vaan. "Halpaa" lainaa saa esim. ryhtymällä opiskelijaksi (opintolaina!) tai rahaa ylipäätään keräämällä marjoja koko kesä. Näin monet tienaavat useita tonnejakin. Metsän eläimet eivät naamaasi kauhistu, joten mikä on tekosyysi olla parantamatta elämääsi?
Olen täysin eri mieltä. En ole koskaan nähnyt ketään, ketä kauneusleikkaukset olisi kaunistaneet. Yleensä lopputulos on enemmän tai vähemmän luonnoton. Ei kauneusleikkauksella loihdita kauniita silmiä, nättiä hymyä, kivaa sivuprofiilia, symmetrisiä kasvoja. Tai nättiä kroppaa, jos se on ongelma.
Ja voin niin samaistua ap fiiliksiisi. Itsekin olen aina hävennyt ulkonäköäni. Olen jo nelikymppinen, mutta silti oma ulkonäkö edelleen surettaa. Koen jääneeni paljosta paitsi, kun en ole nätti/edes tavallisen näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Rumuus ei estä tienaamasta. Hanki rahaa tai ota velkaa ja käy operaatioissa Tallinnassa. Pikkuhiljaa kun laittelee pärstäänsä askel kerrallaan, niin esim. 5 vuoden päästä on rumuus pelkkä muisto vaan. "Halpaa" lainaa saa esim. ryhtymällä opiskelijaksi (opintolaina!) tai rahaa ylipäätään keräämällä marjoja koko kesä. Näin monet tienaavat useita tonnejakin. Metsän eläimet eivät naamaasi kauhistu, joten mikä on tekosyysi olla parantamatta elämääsi?
Miksi yhteiskunnan ja ihmisten asenteita toisten ulkonäköön ei korjata? Miksi ruman ihmisen pitäisi itseään leikellä, että muut ihmiset jättäisivät hänet rauhaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä nähnyt oikeasti rumaa ihmistä.
Minä olen pari kertaa. Perheellisiä kuitenkin molemmat ja kumppaninsa eivät ole erityisen rumia.
Voi sinusta hyvin tulla äiti, luovuttajasoluilla, ei siinä ulkonäöllä ole merkitystä. Mutta pääkoppa on tietysti hyvä olla kunnossa ettei siirrä murheitaan tai ulkonäköpaineita lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua Ap. Olen sitä mieltä, että rumien ihmisten ei tulisi lisääntyä, koska siten välttäisimme nämä ongelmat. Vaan alkaapa kauhea jeesustaminen, kun tämän asian "sanoo" ääneen.
Kaikki antaa vain neuvoja, hyvällä tietenkin, mutta ei ne varmaan paljoa lohduta ongelman kanssa painivaa.
Ei minullakaan ole mitään sen enempää annettavaa, kuulostaa ikävältä ja otan osaa ap. On vaikea kuvitella kuinka moneen asiaan ulkonäkö vaikuttaa kun itse olen tavallisen näköinen, paljon vikoja, mutta kokonaisuutena ihan ok. Tai siis olen kärsinyt monesta piirteistä, mutta nyt olen sinut niiden kanssa. Joskus vihasin itseäni niin paljon, että tuhosin koulukuvista oman naamani, mutta aika on tehnyt tehtävänsä. Olen kokenut hyväksi sen, että koitan tyytyä niihin mitä en voi muuttaa ja riemuitsen niistä mitkä on hyvin. Silloin kokonaisonnellisuus on hyvä.
Millaiset piirteet tekevät ihmisestä ruman? Taviksia on maa täynnä, mutta millainen on ruma?
etkö kelpaa edes tosi rumille miehille?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua Ap. Olen sitä mieltä, että rumien ihmisten ei tulisi lisääntyä, koska siten välttäisimme nämä ongelmat. Vaan alkaapa kauhea jeesustaminen, kun tämän asian "sanoo" ääneen.
Itse asiassa välttäisimme ongelman, mikäli muut ihmiset eivät haukkuisi toisia rumiksi. Ihmiset eivät itse kehitä itselleen ruma-identiteettiä, vaan muut ihmiset kehittävät sen haukkumalla ja kohtelemalla toisin. Silloin ongelmasta päästään kun estetään näiden haukkujien lisääntyminen ja syntyminen.
Minä olen ns. ruma nainen. Ylipainoa on kamalasti ja naama ruma, huonot hiukset, huono iho jne. Kuitenkin sain miesystävän, joka on mielestäni todella komea. Mutta ei pelkkä ulkonäkö tee elämästä täydellistä. On rahaongelmia, mielenterveysongelmia... kaikenlaista.
Voi, samaistun niin moneen asiaan. Tästä asiasta ei yleensä puhuta, mutta et ole yksin ap. Kaikkea hyvää päivääsi!