Lue keskustelun säännöt.
Mies vihjailee /painostaa laihduttamaan, mutta en ole valmis itse. Kaivertaa parisuhdetta
16.05.2021 |
Siksi ne laihdutukset tökkää, kun ei ole itsellä motivaatiota. En ole vielä valmis aloittamaan, vaatii hirveästi mieleltä.
Mitä sanoa miehelle? On vuosia valittanut, mutta ei ymmärrä,että sen pitäisi lähteä itsestä.
Kommentit (118)
Mieti, miksi koet, ettet ole valmis. Oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja terveydentilaasi?
Uskotko, että pystyt laihduttamaan? Tiedätkö, miten kannattaa laihduttaa? Onko ruoka sinulle palkinto, lohtu, korvike jollekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis?
Jos mietit aina sen kautta mikä tuntuu juuri tänään helpolta ja kivalta, niin et ole ikinä valmis.
Ap vois muistaa, että laihdutus ei ole huonon ja vähäkalorisen ruuan väkisin syömistä.
Vierailija kirjoitti:
No typerä mies, ei vihjailu ja painostaminen mitään auta.
Toki, jos ylipainoa on, ei se motivaatio mistään mystisesti tupsahda, kyllä sen eteen pitää vaan alkaa muuttaa tapojaan ja se siitä. Tai no ehkä joku salamarakastuminen tai oikein vaikea terveyshaitta voi sisäisenkin motivaation herättää, mutta ilman mitään isompaa se on epätodennäköistä. Miehen vaihto voisi olla hyvä motivaattori sinulle?
Nimenomaan. Itselläni vakava ihastuminen aiheutti laihduttamisen, oli yhtäkkiä motivaatiota. Rauhallisesti laihdutin, kilon viikkovauhtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tuolla, ettet ole vielä valmis? Ettet ole vielä liian lihava? Ettei ylipaino aiheuta haittaa (vielä)? Et ole omasta mielestäsi ylipainoinen?
En ole valmis siihen nälkään ja
( Juu mahan voi täyttää kasviksilla, elämäntapamuutos ja blaa blaa)
kurinalaisuuteen, siihen, että katson vierestä kun muut nauttii jne.
Haluan elää, liikkua siksi kun se kivaa, en laskea paljon se kuluttaa jne. Bulimia tausta ei auta yhtään,(aiheuttaa ahdistusta kun laskee kaloreita)
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis?
Jos mietit aina sen kautta mikä tuntuu juuri tänään helpolta ja kivalta, niin et ole ikinä valmis.
Pitäisi saada joku oikea palkinto (rahaa miljoona :D)
En ole henkisesti valmis "turhaan" laihduttamaan. Ei 36 kilon laihdutus tuo mulle vakituista työpaikkaa, miljoonaa tilille, Sara Siepin kasvoja jne eli ei motivoi "kärvistellä" ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti, miksi koet, ettet ole valmis. Oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja terveydentilaasi?
Uskotko, että pystyt laihduttamaan? Tiedätkö, miten kannattaa laihduttaa? Onko ruoka sinulle palkinto, lohtu, korvike jollekin?
En ole tyytyväinen ulkonäköö tai terveyteen. En usko että pystyn laihduttamaan
. Tiedän miten pitäisi laihduttaa, olen rampannut aikoinaan ravitsemusterapeutilla bulimian johdosta. (nykyisin tuntuu ongelma olevan vaan se, etten kestä nälän tunnetta) syön liikaa kun itkettää tai tulen vihaiseksi eli joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti, miksi koet, ettet ole valmis. Oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja terveydentilaasi?
Uskotko, että pystyt laihduttamaan? Tiedätkö, miten kannattaa laihduttaa? Onko ruoka sinulle palkinto, lohtu, korvike jollekin?En ole tyytyväinen ulkonäköö tai terveyteen. En usko että pystyn laihduttamaan
. Tiedän miten pitäisi laihduttaa, olen rampannut aikoinaan ravitsemusterapeutilla bulimian johdosta. (nykyisin tuntuu ongelma olevan vaan se, etten kestä nälän tunnetta) syön liikaa kun itkettää tai tulen vihaiseksi eli joka päivä.
Ongelma on vain se ettet kestä nälän tunnetta, ja heti seuraavana sanot että syöt liikaa kun itkettää tai tulet vihaiseksi.
Tajuatko itse että suhteesi ruokaan on ihan vääristynyt?
Ei siinä mitkään motivaatiot auta. Tätä keskustelupalstaa lukiessa voisi saada sen kuvan, että pysyvä laihtuminen olisi mahdollista jos vaan käärisi hihat ja ryhtyisi töihin, mutta biologisesti se on mahdotonta. Voit pudottaa painoa väliaikaisesti ja vahingoittaa sillä terveyttäsi pysyvästi, mutta pysyvä painonpudotus on mahdotonta. Tästä todistavat Yhdysvaltojen armeijan tekemät ihmiskokeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, kuulostaapa raskaalta toi sun tilanne, vielä syömishäiriö taustalla niin en yhtään ihmettele, että kalorien laskenta voi ottaa koville. Itse neuvoisin jos itseäsi yhtään kiinnostaa, niin panostamaan omaan terveyteen ja hyvinvointiin ensisijaisesti, unohda laihdutus kokonaan. Etsi ja kokeile ruokia mistä tulee hyvä olo, opi kuuntelemaan kehoasi milloin on nälkä, milloin olet syönyt kylläiseksi ja milloin jää vajaaksi tai menee yli. Samalla kaavalla ruoat juuri, mistä tulee hyvä olo, turvottaako jokin ruoka tai tekee olon muutoin tukalaksi ja jaksamattomaksi, saatko jostain energiaa toimia? Tsemppiä sulle, niin kuin sanoitkin, itsestä se lähtee jos aikoo laihtua, mutta paljon muutakin voi tehdä oman hyvinvoinnin eteen.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitkään motivaatiot auta. Tätä keskustelupalstaa lukiessa voisi saada sen kuvan, että pysyvä laihtuminen olisi mahdollista jos vaan käärisi hihat ja ryhtyisi töihin, mutta biologisesti se on mahdotonta. Voit pudottaa painoa väliaikaisesti ja vahingoittaa sillä terveyttäsi pysyvästi, mutta pysyvä painonpudotus on mahdotonta. Tästä todistavat Yhdysvaltojen armeijan tekemät ihmiskokeet.
Komppaan tätä, asiaa on tutkittu paljon ja varmimmin painon saa nousemaan laihduttamalla. Terveyden eteen voi silti tehdä töitä vaikka paino ei putoaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti, miksi koet, ettet ole valmis. Oletko tyytyväinen ulkonäköösi ja terveydentilaasi?
Uskotko, että pystyt laihduttamaan? Tiedätkö, miten kannattaa laihduttaa? Onko ruoka sinulle palkinto, lohtu, korvike jollekin?En ole tyytyväinen ulkonäköö tai terveyteen. En usko että pystyn laihduttamaan
. Tiedän miten pitäisi laihduttaa, olen rampannut aikoinaan ravitsemusterapeutilla bulimian johdosta. (nykyisin tuntuu ongelma olevan vaan se, etten kestä nälän tunnetta) syön liikaa kun itkettää tai tulen vihaiseksi eli joka päivä.Ongelma on vain se ettet kestä nälän tunnetta, ja heti seuraavana sanot että syöt liikaa kun itkettää tai tulet vihaiseksi.
Tajuatko itse että suhteesi ruokaan on ihan vääristynyt?
Tajuan kyllä ja sehän se tekee tästä laihduksesta ihan toivotonta!
Aina hellinyt itseäni syömällä, pois lukien ikävuodet 13v-25v, kun "oli elämä" kavereita paljon, tekemistä paljon, ruuan korvasin tupakalla.
Sain lapsen tuossa 25v iässä, siinä meni kaverit ja toivo tulevaisuudesta. Paino alkoi nousemaan, ruuasta tuli entistä tärkeämpää (ja nyt sitä lapsen myötä oli pakko olla kotona säännöllisesti)
Nyt olen melkein 40v työtön ja ruoka on nro 2 elämässä, lapsen jälkeen.
Pitäisi päästä jonnekin läski leirille. Ap
Kuinka paljon sun mies painaa? Kun heivaat hänet elämästäsi, kiloja tippuu sen verran... Sulla on syömishäiriötausta ja siinä samaistun tuskaasi. Kaikenlainen painostaminen ja vihjailu vaan pahentaa tilannetta. Mutta valitettavasti siinä tilanteessa voi vaan itse riuhtaista itsensä irti tilanteesta. Mies ei muutu ja ymmärrä.
Potkaise ukko pihalle, niin laihdut heti sata kiloa. Sen jälkeen oman painon pudotus sujuu kuin itsestään, kun voit keskittyä itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No typerä mies, ei vihjailu ja painostaminen mitään auta.
Toki, jos ylipainoa on, ei se motivaatio mistään mystisesti tupsahda, kyllä sen eteen pitää vaan alkaa muuttaa tapojaan ja se siitä. Tai no ehkä joku salamarakastuminen tai oikein vaikea terveyshaitta voi sisäisenkin motivaation herättää, mutta ilman mitään isompaa se on epätodennäköistä. Miehen vaihto voisi olla hyvä motivaattori sinulle?
Ero on aina hyvä vaihtoehto ylipainoiselle.
Ja varsinkin sen miehelle.
Kannattaa oppia arvostamaan itseään. Jos itsekunnioituksesi on surkea, niin eipä sinua juuri kiinnosta, kuinka terveenä elät ja kuinka vanhaksi. Ei ole väliä, vaikka kuinka elämänlaatu, ajattelu, olotila, terveys, työtehokkuus, unenlaatu ja kaikki muut asiat kaikilla elämän osa-alueilla parantuu, koska et arvosta itseäsi välittääksesi näistä asioista kohdallasi. Lapsesi kohdalla varmasti välittäisit, koska hän on silmissäsi viaton eikä ansaitse kaikkea sitä, mitä lihavuus mukanaan tuo. Voit myös pohtia, kuinka ilkeä olet puolisollesi, joka joutuu sinua katsomaan vuodesta toiseen. Ehkä siinä on sinulle motivaatiota, jos puolisostasi välität. Tai ehkäpä, jos ajattelet itsekkäästä näkökulmasta, että hän joku päivä sinut vielä jättää, koska ei enää sinua jaksa katsella. Parisuhteissa tulee aika ajoin kriisejä, ja jos tällainen asia on vellonut jo vuosia, voi akuutti parisuhdekriisi helpommin ajautua eroon. Ja koska tästä kommentista nyt moni lukija mielensä pahoitti, niin kaikki tämä pätee tietenkin myös mieheen, mikäli hän on myös ylipainoinen. Mutta nähtävästi ei ole, koska ap ei ole siitä mitään maininnut.
Vierailija kirjoitti:
Elämäsi lyhenee koko ajan. Kannattaa tehdä asialle jotain nyt. Ei se helpommaksi iän kanssa muutu. Ymmärrän miestäsi.
Ymmärrä.miestäsi? Mitä vttua puhut elämästä, kun sinua, hänen miestään ja ketään muutakaan miestä ei kiinnosta elämä, eikä terveys, vasnoelköstään ulkonäkö- niin pinnallisia te miehet olette.
No typerä mies, ei vihjailu ja painostaminen mitään auta.
Toki, jos ylipainoa on, ei se motivaatio mistään mystisesti tupsahda, kyllä sen eteen pitää vaan alkaa muuttaa tapojaan ja se siitä. Tai no ehkä joku salamarakastuminen tai oikein vaikea terveyshaitta voi sisäisenkin motivaation herättää, mutta ilman mitään isompaa se on epätodennäköistä. Miehen vaihto voisi olla hyvä motivaattori sinulle?