Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi mieheni, yhteisen lapsemme isä, ei halua viettää aikaa lapsensa kanssa
15.05.2021 |
Lapsi on jo neljä ja tämä on ollut tällaista alusta saakka. Ei näytä haluavan viettää aikaa lapsensa kanssa. Ei ulkoillen, ei sisällä leikkien, ei opettaen uusia asioita, ei kirjaa lukien. Ei vauva-aikana vauvaa hoitaen. Ei vaikka pyydän. Ja pyydän. Jos pakotan niin on pienen hetken pitkin hampain. Oma-aloitteisesti ei oikein ikinä. Kun kysyn miksi en saa vastausta vaan loukkaantuu, suuttuu, vaihtaa puheenaihetta, poistuu keskustelusta. Tai keksii tekosyitä.
Lapsen halusi ja perheen halusi, en painostanut asiaan mitenkään.
On todella paha mieli lapsen puolesta.
Osaisiko joku keksiä mistä tällainen voisi johtua? Kysyn täältä kun mieheltä en saa vastausta. Vaikka ymmärrän, että ei kukaan muu voi totuutta tietää, mutta jos joku olisi ollut vastaavassa tilanteessa ja tietäisi mahdollisia syitä.
Kommentit (57)
Olisi ollut huono esimerkki omassa lapsuudessaan? Joillain isäksi oppiminen myös vie pari vuotta, mutta tämä aika on teillä jo mennyt.
Minulle tosin alkoholisti-isäni aiheutti sen, että olen hyvin kiintynyt omiin lapsiini ollut aina, koska jäin siitä itse paitsi. M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on tyhmiä. En minäkään halua olla niiden kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on tyhmiä. En minäkään halua olla niiden kanssa tekemisissä.
Ei varmaan kannata hankkia lapsia jos ei niistä tykkää. Ap:n mies kuitenkin halusi lapsia.
Terapia. Oma mieheni osasi kiintyä lapseemme vasta sitten kun sai tietyt tuntemukset purettua. Pelko riittämättömyydestä ja osaamattomuudesta hellitti.
Vierailija kirjoitti:
Terapia. Oma mieheni osasi kiintyä lapseemme vasta sitten kun sai tietyt tuntemukset purettua. Pelko riittämättömyydestä ja osaamattomuudesta hellitti.
Minun mies ei suostu terapiaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kannattaa ap erota. Kun kerran mies ei halua edes terapiaan. Lapselle on kurjaa jatkuvasti nähdä ettei isä halua olla hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti. Halusi lapsen sun kanssa, että saisi sen kautta sidottua sinut itseensä. Nyt et pääse pakoon. Sori mutta näin se on.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti. Halusi lapsen sun kanssa, että saisi sen kautta sidottua sinut itseensä. Nyt et pääse pakoon. Sori mutta näin se on.
Eiköhän muitakin syitä voi olla kuin narsismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusi perheen mutta ei halua tuota schaibaa käytännön tasolla. Ei leikkiminen tai kirjan lukeminen ääneen ole aikuiselle ihmiselle mielekästä. Muutenhan aikuiset tekisivät sellaista keskenään.
Kyllä se haluaa, mutta se ei halua että sinä määräät ja käskytät sen olemisen. Jätät leikkivehkeet, paperit, ja vesivärit esille ja lähdet itse menemään, kyllä se siitä lähtee. Et ohjeista yhtään ennen lähtöäsi.
Lapsi osaa itsekin pyytää isää kun sinä et ole paikalla. Lopetat siis manageroinnin kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se haluaa, mutta se ei halua että sinä määräät ja käskytät sen olemisen. Jätät leikkivehkeet, paperit, ja vesivärit esille ja lähdet itse menemään, kyllä se siitä lähtee. Et ohjeista yhtään ennen lähtöäsi.
Lapsi osaa itsekin pyytää isää kun sinä et ole paikalla. Lopetat siis manageroinnin kokonaan.
Jos haluaisi niin eiköhän se neljän vuoden aikana osannut ihan sanoa että haluaa.
Kyllä tuo loukkaantuminen, suuttuminen ja paikalta poistuminen kuulostaa narsistilta. Haloo, puolison pitää pyytää isää hoitamaan omaa lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet taas niitä äityleitä, jotka on omineet lapsen itselleen, eikö vaan?
Taas syytetään ap:ta. Jos mies ei halua puhua asiasta, suuttuu, ei halua terapiaan niin ap: n vikahan se tietysti on..
Vierailija kirjoitti:
olet taas niitä äityleitä, jotka on omineet lapsen itselleen, eikö vaan?
Mitä se omiminen oikein tarkoittaa? Jonkun on hoidettava vauvaa/lasta. Vauva tarvii huolenpitoa koko ajan, pieni lapsikin melkein koko ajan. Jonkun on puettava, annettava ruokaa, vaihdettava vaippaa / käytettävä vessassa, puhallettava pipit, kannettava sylissä koliikki-itkut jne, herättävä yöllä ja aamulka aikaisin. Joka päivä monta kertaa. Jos isä ei vain ryhdy niissä asioissa vaikka äiti pyytäisi niin äidin on ne sitten pakko tehdä yksin. Vai pitäisikö kokonaan jättää tekemättä vai? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet taas niitä äityleitä, jotka on omineet lapsen itselleen, eikö vaan?
Mitä se omiminen oikein tarkoittaa? Jonkun on hoidettava vauvaa/lasta. Vauva tarvii huolenpitoa koko ajan, pieni lapsikin melkein koko ajan. Jonkun on puettava, annettava ruokaa, vaihdettava vaippaa / käytettävä vessassa, puhallettava pipit, kannettava sylissä koliikki-itkut jne, herättävä yöllä ja aamulka aikaisin. Joka päivä monta kertaa. Jos isä ei vain ryhdy niissä asioissa vaikka äiti pyytäisi niin äidin on ne sitten pakko tehdä yksin. Vai pitäisikö kokonaan jättää tekemättä vai? Ap
Se tarkoittaa juuri tuota sinun tilannettasi. Olet manageroinnut niin ettet itsekään ole huomannut. Nyt kun sinulle tämä kerrotaan, niin älä viitsi enää sulkea silmiäsi, väittää tehneesi itse jo kaiken mahdollisen, ja syytä miestä, vaan näe se oma osuutesi ja vastuusi.
Sinä olet punonut mieleesi tuon rakennelman, jossa sinä olet kaiken joutunut alusta asti yksin ja itse tekemään, ja varjelet tuota teoriaasi totuudelta, koska se on aika karua huomata ne omat virheensä. Jos kuitenkin OIKEASTI HALUAT saada perheen vielä toimimaan, niin joudut käsittelemään sen tosiasian, että sinussakin on vikaa. Voin vastata vielä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa että ap ymmärtää tehneensä itse virheitä. Väittelemään en lähde, koska se on sama näiden kanssa kuin alkoholistienkin knassa, että syy ja vika on aina jossain muualla kuin itsessä. Ei sellaista voi auttaa ennen kuin itse tajuaa että oma vastuu on olemassa myös.
Hän on mieslapsi. Halusi lapsen ja perheen, koska ”mä haluun”. Itsekäs, kun huomasi, että lapsen kanssa oleminen käy työstä. Sitten typeränä ei tajua, että on hänen tehtävä luoda suhde lapseen. Jos sen tekisi niin pakko muuttuisi kivaksi, koska olisi se yhteys omaan lapseen. Nyt hän toopena ei tätä tajua, eikä tule tajuamaan. Oon pahoillani, mä tiedän mistä puhun. Olen kokenut saman. Hölmönä tein vielä toisen lapsen tämän ex-uuvatin kanssa. Erosin, kun lapset olivat 12v. ja 15v. Toinen lapsista yrittää vielä pitää yhteyttä isäänsä, toista ei enää kiinnosta. Isä menetti elämästään kaksi mahtavaa tyyppiä, oma moka. Lapset sanoi heti eron jälkeen, että ”varsinaisesti ei vaikuttanut meidän arkeen mitenkään, kun iskä muutti pois”. Niinpä, täysin turhake tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet taas niitä äityleitä, jotka on omineet lapsen itselleen, eikö vaan?
Mitä se omiminen oikein tarkoittaa? Jonkun on hoidettava vauvaa/lasta. Vauva tarvii huolenpitoa koko ajan, pieni lapsikin melkein koko ajan. Jonkun on puettava, annettava ruokaa, vaihdettava vaippaa / käytettävä vessassa, puhallettava pipit, kannettava sylissä koliikki-itkut jne, herättävä yöllä ja aamulka aikaisin. Joka päivä monta kertaa. Jos isä ei vain ryhdy niissä asioissa vaikka äiti pyytäisi niin äidin on ne sitten pakko tehdä yksin. Vai pitäisikö kokonaan jättää tekemättä vai? Ap
Se tarkoittaa juuri tuota sinun tilannettasi. Olet manageroinnut niin ettet itsekään ole huomannut. Nyt kun sinulle tämä kerrotaan, niin älä viitsi enää sulkea silmiäsi, väittää tehneesi itse jo kaiken mahdollisen, ja syytä miestä, vaan näe se oma osuutesi ja vastuusi.
Sinä olet punonut mieleesi tuon rakennelman, jossa sinä olet kaiken joutunut alusta asti yksin ja itse tekemään, ja varjelet tuota teoriaasi totuudelta, koska se on aika karua huomata ne omat virheensä. Jos kuitenkin OIKEASTI HALUAT saada perheen vielä toimimaan, niin joudut käsittelemään sen tosiasian, että sinussakin on vikaa. Voin vastata vielä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa että ap ymmärtää tehneensä itse virheitä. Väittelemään en lähde, koska se on sama näiden kanssa kuin alkoholistienkin knassa, että syy ja vika on aina jossain muualla kuin itsessä. Ei sellaista voi auttaa ennen kuin itse tajuaa että oma vastuu on olemassa myös.
HÖPÖNLÖPÖ sentään. On oikeasti olemassa tuollaista ameeboja, jotka eivät ITSE ota mitään vastuuta ja kiinnity perheeseen. Olen ollut samassa tilanteessa kuin ap ja liian kauan odotin ihmettä tapahtuvaksi. Nro.19
Hän ei osaa.
Pitää löytää se oma juttu, mitä tekee lapsen kanss. Jos ei osaa muuta kuin katsoa leffoja, niin se on siinä.
Minä en ole mikään leikkijä, mutta kaksi juttua löysin: palapelit ja leipominen. Miehelle se on rakentaminen, jotain kaarnavenettä tai linnunpönttöä osaa tehdä, muuten ei osaa olla.