Mistä Pääkaupunkiseudulla vosii löytää nopeasti hyvän kumppanin?

Siis *voisi tuohon otsikkoon

T. Ap

Haluaisin siis elämänkumppanin periaatteessa loppuiäkseni ja mieluusti voisin tutustua muutamaan ihmiseen. Mitään sarjadeittailua silti en jaksaisi ja yhden illan suhteita en halua. Muuten olen kyllä rakastava ja uskollinen kumppani sille omalle puolisolle.

T. Ap

P.S. Parikymppisenä angstasin tästä aivan samasta ja kyselin läheisiltäni ja jossain Suomi24:lla ja vastaavissa, että mikä minussa on vikana, kun ei ketään löydy.

Miksi yht'äkkiä nopeasti pitäisi löytyä, kun olet yli 35-vuotta jo etsiskellyt? Haluatko lapsia vai?

Vierailija kirjoitti:

Miksi yht'äkkiä nopeasti pitäisi löytyä, kun olet yli 35-vuotta jo etsiskellyt? Haluatko lapsia vai?

No olen ollut jo viitisen vuotta sinkkuna tässä. Toivoisin kyllä saavani perheen vielä. Samaa olisin toivonut jo parikymppisenä, mutta sitten 23-vuotiaana löytyi vain minua reilusti vanhempi mies, joka vedätti minua monta vuotta perheen ja sitoutumisen toivossa, mutta sitten jättikin minut, kun aloin kysellä yhteenmuuton ja sitoutumisen perään. Odottelin häneltä sitä aloitetta monta vuotta, kun olin lukenut, että parisuhdeasioissa mennään miehen aloitteista käsin.

T. Ap

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yht'äkkiä nopeasti pitäisi löytyä, kun olet yli 35-vuotta jo etsiskellyt? Haluatko lapsia vai?

No olen ollut jo viitisen vuotta sinkkuna tässä. Toivoisin kyllä saavani perheen vielä. Samaa olisin toivonut jo parikymppisenä, mutta sitten 23-vuotiaana löytyi vain minua reilusti vanhempi mies, joka vedätti minua monta vuotta perheen ja sitoutumisen toivossa, mutta sitten jättikin minut, kun aloin kysellä yhteenmuuton ja sitoutumisen perään. Odottelin häneltä sitä aloitetta monta vuotta, kun olin lukenut, että parisuhdeasioissa mennään miehen aloitteista käsin.

T. Ap

Ok. Alatko olee?

Nyt on viimeistään aika unohtaa se, ettei miehille pidä tehdä aloitteita.

Vosiin ottaa vosun.

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on viimeistään aika unohtaa se, ettei miehille pidä tehdä aloitteita.

En ymmärrä lainkaan sitä, että miksi Suomessa aloitteiden teko on pääosin naisten vastuulla? Mihin se perustuu?

Miksi joku mies edes haluaisi sellaisen naisen, joka tyrkyttää itseään tekemällä aloitteen? Sillä tyylillä vain pirttihirmut ja justiinat päätyvät parisuhteisiin ja kiltit naiset jäävät ilman kumppania.

Opettehan tulemaan toimeen ihan itsesi kanssa. Ilman patukkaakin pärjää mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on viimeistään aika unohtaa se, ettei miehille pidä tehdä aloitteita.

En ymmärrä lainkaan sitä, että miksi Suomessa aloitteiden teko on pääosin naisten vastuulla? Mihin se perustuu?

Miksi joku mies edes haluaisi sellaisen naisen, joka tyrkyttää itseään tekemällä aloitteen? Sillä tyylillä vain pirttihirmut ja justiinat päätyvät parisuhteisiin ja kiltit naiset jäävät ilman kumppania.

Mies ottaa liian ison maineriskin, jos aktiiviselle linjalle lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Tätä samaa oli jo vuosia sitten jostain mystisestä syystä. Nimittäin miehet tekivät kyllä aloitteita, jos olin jonkun porukan mukana jossain terassilla tai baarissa, mutta eivät kadulla silloin, kun olin yksin. Miksi?

En mä yleensä halua miesseuraa, jos olen valmiiksi kavereitteni seurassa, mutta yksin ollessani voisi olla kivaa jutella jonkun kanssa. Jos oon kavereitteni kanssa, olen lojaali kavereilleni ja pidän heille seuraa ja joku muuten kiinnostavakin mies on vain "tunkeilija". Yksin ollessani tilanne on aivan toinen ja mieluusti olisi aikaa jutella. Siksi koko kuvio on hyvin paradoksaalinen.

T. Ap

päiväyksesi on jo mennyt. 

olisiko kannattanut pariutua silloin kun olit vielä tikissä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on viimeistään aika unohtaa se, ettei miehille pidä tehdä aloitteita.

En ymmärrä lainkaan sitä, että miksi Suomessa aloitteiden teko on pääosin naisten vastuulla? Mihin se perustuu?

Miksi joku mies edes haluaisi sellaisen naisen, joka tyrkyttää itseään tekemällä aloitteen? Sillä tyylillä vain pirttihirmut ja justiinat päätyvät parisuhteisiin ja kiltit naiset jäävät ilman kumppania.

Mies ottaa liian ison maineriskin, jos aktiiviselle linjalle lähtee.

Miksi? Eikö se riski ole isompi naiselle? Nainenhan tekee itsestään vähän tyrkyn, jos ottaa kontaktia miehiin.

Kokeile vastaanottokeskusta, siellä on paljon komeita sinkkumiehiä.

Haluan kiltin ja kivan, vaalean meikittä peruskauniin naisen 27-35v ikähaarukassa.

Eipä löydy.

Vierailija kirjoitti:

päiväyksesi on jo mennyt. 

olisiko kannattanut pariutua silloin kun olit vielä tikissä? 

Mistä voin tietää tuollaista etukäteen? Kukaan ei kertpnut noista päiväyksistä etukäteen, vaan luin niistä joskus supmi24:lta ekan kerran. Ja olen samoissa mitoissa kuin nuorempanakin ja raikkaat kasvot ja olemus. Kävisi minulle vanhempikin mies, mutta eivät hekään lähesty.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Tätä samaa oli jo vuosia sitten jostain mystisestä syystä. Nimittäin miehet tekivät kyllä aloitteita, jos olin jonkun porukan mukana jossain terassilla tai baarissa, mutta eivät kadulla silloin, kun olin yksin. Miksi?

En mä yleensä halua miesseuraa, jos olen valmiiksi kavereitteni seurassa, mutta yksin ollessani voisi olla kivaa jutella jonkun kanssa. Jos oon kavereitteni kanssa, olen lojaali kavereilleni ja pidän heille seuraa ja joku muuten kiinnostavakin mies on vain "tunkeilija". Yksin ollessani tilanne on aivan toinen ja mieluusti olisi aikaa jutella. Siksi koko kuvio on hyvin paradoksaalinen.

T. Ap

Ja se on sitten ahdistelua. tai catcallingia, jos mies lähestyy kadulla.

Montako aloitetta olet tehnyt ikäsi aikana miesten suuntaan ITSE? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Tähän on saatava muutos.