Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä Pääkaupunkiseudulla vosii löytää nopeasti hyvän kumppanin?
14.05.2021 |
Olen miettinyt ja kysellyt asiaa jo useamman viimeisimmän vuoden ja lisäksi ikävuosina 18-23, eikä mitään ole tapahtunut. Eli siis en halua nettideittipalstoille, Tinderiin tai baareihin, mutta haluaisin löytää elämänkumppanin. Olen nainen 35+, en ole ylipainoinen tai mikään friikki. Ideoita, kiitos!
Voitte antaa myös käytännön ideoita, kun siis en itse jälkikäteen ymmärrä sitä, miksi flaksini oli parempi joskus muutaman vuoden ajan yhdessä vaiheessa. Tuolloin minua koetettiin iskeä toistuvasti, vaikka olin varattukin.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.
Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.
Nuoret (koulutetut) miehet ovat ymmärtäneet arvonsa ja ennen kaikkea sen, että elääkseen hyvää ja tasapainoista elämää, sen edellytys ei ole enää nainen saman katon alla.
Erittäin tervetullut asennemuutos, ei muuta voi sanoa.
Niin jos haluaa jäädä perheettömäksi niin mikäs siinä. Ulkomailta löytyy kyllä perinteisiä miehiä.
Parempi sekin, kun olla viikonloppuisä ja maksella elareita. Tuon todennäköisyys on 50%. Moni skippaa koko jutun.
Mitä vikaa on viikonloppuisyydessäkään? Jos olisin mies, niin mieluummin olisin sellainen ja makselisin joitain minimaalisia elareita kuin olisin lapseton.
T. Ap
Heipat ap
Eiks oo metkaa mihin kaikkeen johti alkuperäinen viesti???
No, kaukana siitä ollaan...Totta kyllä. Aivan kuin jotkut ottaisivat itseensä noista kommenteista. :/
T. Ap
Onpa taas noloa vastailla itselleen.
En vastannut itselleni. Mutta tulee siitä hyvä mieli, jos edes joskus saa symppaavan viestin täällä. Ei ollut oma viestini tosiaan. Mua kiinnostaa keskustella tästä aiheesta ja kuulla aidosti muiden ihmisten mielipiteitä. Siksi ampuisin itseäni jalkaan vastailemalla itselleni.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on naiset teidän äänestyskäyttäytymisen tuloksia:
https://www.dailymail.co.uk/news/article-9574323/Group-29-men-charged-se...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun_seksuaalirikokset_2018
Hävettääkö yhtään? Tunnetteko mitään?
Vierailija kirjoitti:
Tässä on naiset teidän äänestyskäyttäytymisen tuloksia:
https://www.dailymail.co.uk/news/article-9574323/Group-29-men-charged-se...https://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun_seksuaalirikokset_2018
Hävettääkö yhtään? Tunnetteko mitään?
En lukenut noita, mutta ei kannata yleistää. Niitä mätämunia on naisissa JA miehissä. Itse olen avoin ja rehellinen.
Minut on yritetty väkivaltaisesti raiskata kahdesti, mutta painoin asian villaisella ja koetin saada tekijän ymmärtämään sen, että teki väärin. Jouduin siis tilanteeseen, jossa mies yritti kuristaa ja väkivalloin painoi mut maahan, mutta pääsin irti tilanteesta ja jopa keskustelemaan sen tekijän kanssa jälkikäteen sekä koetin puhua järkeä, ettei tekisi kenellekään muulle enää samoin.
Tosiaan tekijän ymmärtämiseen kykenin niinkin ahdistavassa tilanteessa ja toivon, että he ottivat siitä opikseen ja jatkossa näkevät naisen inhimillisenä, kaverillisenakin olentona, jota kuuluu kohdella reilusti, vaikka halut painaisivatkin päälle.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on naiset teidän äänestyskäyttäytymisen tuloksia:
https://www.dailymail.co.uk/news/article-9574323/Group-29-men-charged-se...https://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun_seksuaalirikokset_2018
Hävettääkö yhtään? Tunnetteko mitään?
En lukenut noita, mutta ei kannata yleistää. Niitä mätämunia on naisissa JA miehissä. Itse olen avoin ja rehellinen.
Minut on yritetty väkivaltaisesti raiskata kahdesti, mutta painoin asian villaisella ja koetin saada tekijän ymmärtämään sen, että teki väärin. Jouduin siis tilanteeseen, jossa mies yritti kuristaa ja väkivalloin painoi mut maahan, mutta pääsin irti tilanteesta ja jopa keskustelemaan sen tekijän kanssa jälkikäteen sekä koetin puhua järkeä, ettei tekisi kenellekään muulle enää samoin.
Tosiaan tekijän ymmärtämiseen kykenin niinkin ahdistavassa tilanteessa ja toivon, että he ottivat siitä opikseen ja jatkossa näkevät naisen inhimillisenä, kaverillisenakin olentona, jota kuuluu kohdella reilusti, vaikka halut painaisivatkin päälle.
T. Ap
En lukenut linkkejä, joten tulkitsin kommentin vähän väärin päin. Luulin, että kommentoija pitää naisia ylihysteerisinä ja koetin korostaa sitä, että itse olen ollut reilu ja ymmärtäväinen pahantekijää kohtaankin. Ilmeisesti kirjoittajan mielestä ollaan liiankin reiluja tms.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Odottelu? Mikset tee itse asialle jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Odottelu? Mikset tee itse asialle jotain?
En oikein tiedä, mitä tekisin. Jonkun pitäisi mut käytännössä "raahata" baariin tai kädestä pitäen tehdä nettideitti-ilmoitus, kun keksisin miljoona enemmän kiinnostavaa asiaa kuin tuollaiset. En haluaisi deittaillakaan, vaan tutustua samoin tein kunnolla ja haluaisin saada olla oma itseni ilman mitään stressaavaa teeskentelyä.
Koko aihepiiri ahdistaa jotenkin ja tuntuu epämiellyttävältä pakkopullalta. Aiemmin aina haaveilin siitä, että joku pokaisi mut kadulta vaimokseen ja hoitaisi hommat sekä olisi parisuhteen aloitteellinen ja ideoiva "veturi" ja itse vain peesailisin ja saisin olla passiivinen ja vähän nöyrähkö hissukka. Haaveeksi jäi se.
T. Ap
Kovat speksit. Pystyisin kyllä kertomaan miten pääkaupunkiseudulla löytää kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä löysin hyvän miehen keski-ikäisenä Helsingissä, kun menin itse tekemään aktiivisesti aloitteen live-elämässä. Ei kannata hukata aikaa siihen, että odottelisi miesten aloitteita eikä mitään tinderöintejä. Eli aktiivisempi ote tarvitaan kuin nuorempana, siten tulee tuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovat speksit. Pystyisin kyllä kertomaan miten pääkaupunkiseudulla löytää kumppanin.
Millä tavoin kovat speksit? Mistä voisi löytää pk-seudulta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.
Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.
Tosi surullista, että tämä on mennyt tälläiseksi. Muistan nuorena 80-luvulla kun kundi saattoi ensin katsella vähän aikaa vaikka kirjastossa ja sitten tulla asiallisesti kysymään, että "oletko varattu, lähtisitkö vaikka kokikselle".
Jos vastasi, että seurustelee tai kiitos ei, kundi sanoi jotain asiallista ja lähti. Silloin oli paljon helpompi löytää kumppani, koska molemmat osapuolet osasi käyttäytyä. Oli tietysti se häirikköryhmänsä, mutta se oli paljon pienempi kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on naiset teidän äänestyskäyttäytymisen tuloksia:
https://www.dailymail.co.uk/news/article-9574323/Group-29-men-charged-se...https://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun_seksuaalirikokset_2018
Hävettääkö yhtään? Tunnetteko mitään?
Ei liity asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.
Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.
Tosi surullista, että tämä on mennyt tälläiseksi. Muistan nuorena 80-luvulla kun kundi saattoi ensin katsella vähän aikaa vaikka kirjastossa ja sitten tulla asiallisesti kysymään, että "oletko varattu, lähtisitkö vaikka kokikselle".
Jos vastasi, että seurustelee tai kiitos ei, kundi sanoi jotain asiallista ja lähti. Silloin oli paljon helpompi löytää kumppani, koska molemmat osapuolet osasi käyttäytyä. Oli tietysti se häirikköryhmänsä, mutta se oli paljon pienempi kuin nykyään.
Nykyään vain marginaalipsykot tulisivat kirjastossa jotain treffailua ehdottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.
Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.
Tosi surullista, että tämä on mennyt tälläiseksi. Muistan nuorena 80-luvulla kun kundi saattoi ensin katsella vähän aikaa vaikka kirjastossa ja sitten tulla asiallisesti kysymään, että "oletko varattu, lähtisitkö vaikka kokikselle".
Jos vastasi, että seurustelee tai kiitos ei, kundi sanoi jotain asiallista ja lähti. Silloin oli paljon helpompi löytää kumppani, koska molemmat osapuolet osasi käyttäytyä. Oli tietysti se häirikköryhmänsä, mutta se oli paljon pienempi kuin nykyään.
Nykyään vain marginaalipsykot tulisivat kirjastossa jotain treffailua ehdottamaan.
Surullinen on nykymaailma. :( Ja tuo kommenttisi pätee ainoastaan Suomeen. Muualla ihmiset tekevät vieläkin aloitteita ja pariutuvat livenä ja selvin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
päiväyksesi on jo mennyt.
olisiko kannattanut pariutua silloin kun olit vielä tikissä?
Mistä voin tietää tuollaista etukäteen? Kukaan ei kertpnut noista päiväyksistä etukäteen, vaan luin niistä joskus supmi24:lta ekan kerran. Ja olen samoissa mitoissa kuin nuorempanakin ja raikkaat kasvot ja olemus. Kävisi minulle vanhempikin mies, mutta eivät hekään lähesty.
T. Ap
Huutista itsepetoksellesi
Mistä tiedät, miltä näytän oikeasti?
T. Ap
Joku alapeukutti. Tekisi mieli laittaa tänne kuva, mutta en nyt laita, kun tätä ketjua voisi teoriassa lukea joku tuttunikin, jolle en halua paljastaa tätä epätoivoni tasoa. Mutta sain _todella_ suitsuttavaa kommenttia yhdessä jättimäisessä fb-ryhmässä, kun laitoin treenikuvani sinne vuosi takaperin.
Ja kommenteista tuli iso osa miehiltä ja luulivat minua paljon nuoremmaksi kuin mitä olen. Sain sen myötä about 10 kaveripyyntöä ja privaviestejä, tosin en vastannut yhteenkään tai hyväksynyt ketään heistä kaverikseni. Muuten en ole koskaan laittanut treeni- tai vartalokuviani mihinkään koskaan.
T. Ap
Nyt vasta huomasin, että kaksi henkilöä alapeukuttivat. Miksi? Eivät he tiedä, miltä näytän oikeasti. Voisin olla vaikka joku naistenlehtien kansista tuttu hyvännäköinen henkilö. Siksi vähän loukkaavat nuo epäuskon ilmaukset.
Vai onko niin, että todistaisin parisuhdekelvollisuuteni vasta hankkimalla parisuhteen ja nyt olen vain säälittävä selittelijä ja itseäni puolusteleva jämäpala, joka ei voi kelvata miehille millään? Minulle kelpaisi siis yksi (1) mies eli ei ole tarkoituksenakaan miellyttää kaikkia maailman miehiä.
T. Ap
Alue: Aihe vapaa
🙂 Olin parhaimmillani kaikissa aineissa kympin oppilas, mutta liikunnasta sain vain kasin.
T. Ap